Yleinen 5.6.2017

Uskalla viedä lapset ravintolaan

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

lapsiperhe, ravintola

Tänään kesäkuun alun maanantaina on puhuttu mediassa Hanna Sumarin blogipostauksesta, jossa hän kertoo seuranneensa jonkun perheen toimintaa ravintolassa. Äiti kyseli lapselta, mitä lapsi haluaa syödä ja lopulta sitä, mitä hän itse saa syödä. Lue postaus tästä, jos et jo lukenut. Sumarin ajatukset olivat hyviä, vaikka emme tietenkään tiedä, millainen tausta tällä perheellä oli. Joskus lapsen nenän eteen työnnetty jäätelö on enemmänkin palkinto vanhemmalle omasta rauhallisesta hetkestä, jonka saa ostettua pienellä jäätelöllä. Joskus se on ehkä sen arvoista.

Minä olen lähiaikoina törmännyt sellaiseen ajatukseen, että lasten kanssa ei uskalleta lähteä ravintolaan, koska ravintolareissusta voi tulla ihan sirkusta. Nämä perheet jättävät koko reissut väliin, että eivät häiritsisi muita. Onko keinulaudan päissä kahdenlaisia perheitä: heitä, joiden lapset pitävät mieletöntä show´ta ravintolassa ja heitä, jotka eivät uskalla edes lähteä?

Ajattelin kertoa teille, miten me käymme ravintoloissa.

lapsiperhe

Vauvan kanssa ulos

Me olemme liikkuneet aina lasten kanssa riippumatta siitä, ovatko he olleet vauvoja, uhmaikäisiä tai isompia ja riippumatta siitä, onko heitä ollut seurueessamme vähän vai paljon. Yhdelläkään vauvallamme ei ole ollut koliikkia, mutta kyllä tästä kolmikosta raivokasta uhmaa on löytynyt ihan joka iässä. Silti olemme lähteneet rohkeasti.

Syöttötuoli-ikäisten kanssa olemme suosineet ravintoloita, joissa ei ole palavia kynttilöitä pöydällä. Olemme joskus rullanneet hiukan pöytäliinaa pois ja siirtäneet maustetelineet kauemmaksi lapsesta. Jos olemme halunneet viihtyä ravintolassa kauan, olemme valinneet paikan, jossa on leikkipaikka.

Olemme tietoisesti opettaneet lapsiamme ravintolakäyttäytymiseen. Sen verran natseja kasvattajia olemme, että minkään ikäinen lapsemme ei ole saanut huutaa, juosta tai riehua ravintolassa. Jos on tarvinnut, olemme lähteneet ravintolan ulkopuolelle rauhoittumaan tai hetkeksi kävelemään. Emme ole sallineet tuoleilla keinumista, tappelua tai raivareita. Hyvän käytöksen kiitoksena on usein tilattu jälkiruuat, mikä on ollut hyvä motivoija. En muista, että koskaan olisimme joutuneet lähtemään ravintolasta kesken pois lasten käytöksen vuoksi.

Olin kerran mukana synttäreillä, jotka järjestettiin ravintolassa. Mukana oli noin kymmenen 8-9-vuotiasta tyttöä ja kaksi aikuista. Näki selvästi, ketkä lapsista olivat tottuneet käymään ravintolassa. He lukivat ruokalistaa, odottivat vuoroaan ja tilasivat reippaasti itse. Muutama lapsista ajatteli enemmänkin olevansa huutokaupassa, jossa on ihan ok tehdä huutojen lomassa serveteistä lennokkeja. Se hämmästytti.

Ei pelkkiä nuggetteja

Ulkomailla käydessämme ravintolaillalliset ovat tärkeä osa matkaamme. Ruokaa odotellessamme lapset saavat lukea mukaan otettua kirjaa tai käväistä leikkipaikassa, jos ruokaa täytyy odottaa tavallista kauemmin. Muuten yritämme opettaa heitä aistimaan ravintolan tunnelmaa, kuuntelemaan ravintolassa mahdollisesti esiintyviä muusikoita ja vaikka katselemaan läheisen meren aaltoja tai kadun ihmisvilinää. Ravintolareissut ovat myös tärkeitä keskittymis-, tylsistymis- ja seurusteluharjoituksia. On myös hienoa, jos lapsi uskaltaa ja osaa tehdä itse oman tilauksensa englanniksi.

Joskus ulkomailla ruokaa odottaessamme pelaamme koko perhe vähäeleisesti Kim-peliä pienillä tavaroilla, joita meillä on mukanamme. Yksi ottaa yhden tavaran pois ja muut muistelevat, mikä kadonnut tavara on. Sellainen peli sopii ihan hyvin etelän ravintoloihin, joissa on usein hämärä valaistus ja livemusiikkia.

Kun käymme Suomessa ravintolassa, lapset saavat yleensä valita itse annoksensa. On ihan ok syödä ranskalaisia ja nuggetteja, jos niistä suuresti nauttii ja harvoin käy ravintolassa. Jokainen on herkkuannoksensa ansainnut silloin tällöin. Lomamatkalla sen sijaan ei saa valita joka aterialla epäterveellistä vaihtoehtoa. Silloin katsomme, että lautasella on myös kasviksia ja muita terveellisiä ainesosia. Joskus valitsemme esimerkiksi kiinalaisen ravintolan tai kalaravintolan. Joka kerta on jokaiselle löytynyt jotain sekä terveellistä että itselle maistuvaa.

Kun ruokalistalla ei ole nuggetteja, pikku hiljaa oppii lisää uusia makuja. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että kaikille lapsillemme tuo opettelu ei ole helppoa, mutta toivomme, että he oppivat kuitenkin joskus mahdollisimman monipuolisiksi syöjiksi.

lapsiperhe

juomat

Hetki pöydässä rauhassa

Jos emme pääsisi matkoillamme ulos syömään hienoon ravintolaan, matkasta jäisi iso osa puuttumaan. Kun Aava oli pieni, annoimme hänelle iltapalan hotellissa ja hän nukahti rattaisiin matkalla syömään. Nykyään hän saa esimerkiksi värittää värityskirjaa, kun on syönyt. Muutamalla matkalla olemme löytäneet lounaspaikan, jossa on ollut ihan vieressä esimerkiksi riippumattoja tai kiipeilytelineitä ja keinuja, joihin olemme päästäneet lapset heidän syötyään. Olemme vahtineet lapsia ja nauttineet pöydässä lasillisen viiniä tai ihan vain Vichyä, mutta joka tapauksessa olemme saaneet nauttia pitkään ravintolan tunnelmasta.

Kannustan viemään lapsia ravintolaan, mutta myös valmistautumaan viihdyttämään heitä sekä opettamaan pienin askelin, miten ravintolassa käyttäydytään. Ravintolaa voi leikkiä kotona ennen lähtöä. Kukaan ei opi harjoittelematta.

Viime vuoden marraskuussa oli mediassa puhetta tamperelaisesta ravintoloitsijasta, joka ei huoli lapsia ravintolaansa. Syntyi someraivo. Minä sen sijaan kiitin. Lapset ovat tietysti pieniä eivätkä vielä osaa, mutta aikuiset ovat isoja ja osaavat katsoa lastensa perään. Olin sitten yksin tai perheen kanssa syömässä, en halua yhtäkään lasta juoksemaan rinkiä pöytäni ympärillä. Lue tästä postaukseni aiheesta.

Jos joskus pääsen mieheni kanssa kaksin syömään, on hauskaa, jos pöydän alla ei konttaa muiden lapsia. Silloin voisin hyvinkin mennä ravintolaan, johon ei sallita lapsia.

aamupala

Käytkö lasten kanssa ravintolassa? Annatko lasten juosta ravintolassa? Saako lapsi itse päättää ruokansa?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Joo niin mekin pääasiassa vaan noissa paikoissa. Niistä kaikki löytää syömistä ja lapsiperhe on tervetullut. 🙂




0
1 vastaus

Käymme ravintolassa syömässä 1-vuotiaan kanssa useinkin. Hän on muuten oivaa ravintolaseuraa, mutta ruuan odottaminen ei ole vahvuus (annamme naksuja tms. alkuun) ja syöminen on niin sotkuista, että hävettää. Käymme silti. Luulen, että kaikki eivät katso hyvällä, mutta ei kai sitä muuten opi. Ei kai ne lapset koko ikäänsä visko puolia ruuasta lattialle…




0
1 vastaus

Kiva kun käytte. Kyllä mäkin aina valitsen ravintolan joihin lapsetkin on tervetulleita. Se on kaikille kivointa. Koko ajan lapsi oppii 🙂




0
1 vastaus

Ihailtavaa, että olette käyneet kaikenikäisten kanssa ravintolassa. Minustakin ihanne on, että lapset oppivat olemaan ja käyttäytymään ravintoloissa.

Minulle kuitenkin ongelma pienten lasten kanssa ravintolassa käymisessä on juuri tuo, että en kerta kaikkiaan kestä sitä, että on pakko lähteä, jos lapsen käytös on kerta kaikkiaan kamalaa. Se on oikea tapa toimia, mutta en itse vaan halua ensin kärsiä raivareista ja sitten lähteä ja jättää maksetut ruoat syömättä, tai paremmassa tapauksessa syödään vuorotellen kylmenneet ruoat. Yleensä tästä seuraa myös jonkinasteista häiriötä muille ruokailijoille, koska harva perhe lähtee ensimmäisestä kiukusta kokonaan pois. Eli en halua kasvattaa pikkulapsia ravintolassa, vaikka se mahdollista onkin.

Minusta ei ole myöskään oikein pakottaa alle 3-4-vuotiasta istumaan pöydässä pitkiä aikoja, eikä tosiaan ole reilua muita syöjiä kohtaan antaa lasten juoksennella. Siksi emme ole juuri käyneet ihan pienten kanssa ainakaan hienommissa ravintoloissa (tosin nyt 3v osaa käyttäytyä varsin hyvin siitä huolimatta silloin harvoin kun käymme).

Lapset vaikuttavat oppivan ravintolakäyttäytymisen aivan hyvin vielä 6v eteenpäinkin.




0
1 vastaus

Toki sen oman lapsen tuntee parhaiten ja tietää kannattaako mennä. Me käydään yleensä perheravintoloissa kuitenkin joissa saa olla ääntä ja joissa lista on lastenkin makuun sopiva.




0
1 vastaus

Käydään silloin tällöin ravintolassa budjetin sallimissa rajoissa eli ei missään fine dining -paikoissa mutta ravintolakäyttäytymistä voi onneksi mielestäni harjoitella myös abc:llä, laivan buffetissa tai ulkomailla ravintolassa. Varsinkin yksi lapsista on varsin adhd kotona, mutta vieraassa ympäristössä ihmeen hyvin jaksaa keskittyä olemaan paikallaan ja syömiseen. Lapsi saa itse päättää mitä syö, se auttaa kummasti keskittymään ja käyttäytymään kun on itse saanut valita. Onpa siis joskus laivan buffetista yksi lapsista syönyt kolme lautasellista jälkiruokapöydästä ja ulkomailla hotellin buffetista viikon melkein pelkkää spagettia, mutta hengissä selvisi ja jaksoipahan olla suht ihmisilsi kun muut söivät. Kotona sitten syödään normaalimmin ja sääntöjen mukaan toisin kuin tuollasissa erikoistilanteissa.




0
1 vastaus

Joo niin mekin pääasiassa vaan noissa paikoissa. Niistä kaikki löytää syömistä ja lapsiperhe on tervetullut. 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Muutamissa päivissä katoava ihanuus. #omenapuu #omena #kukat

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: