Yleinen 26.6.2017

Mökkijuhannus serkkujen kanssa

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

kesämökki, tytöt

Isovanhempien kesämökki Savonlinnassa. Paikalla kaksi koiraa, kuusi aikuista ja lapset iältään 3, 6, melkein 7, 8, 11 ja 13 vuotta. Joka vuosi aina helpompaa. Kukaan enää juokse pää edellä järveen tai saunan kiukaaseen.

Tuvan parisängyllä luettuja vanhoja Miina ja Manu -kirjoja, Pupu Tupunoita ja muita ikivihreitä satuja 80-luvulta. Pienin kääntää sivua muita nopeammin ja haluaa kertoa omin sanoin jokaisesta kuvasta kaiken.

Serkusten nahisteluja. Yhtä läheisiä, rakkaita ja ärsyttäviä toisilleen kuin olisivat sisaruksia kaikki kuusi.

Ensin on hirveän kylmä, aivan jäätävän kylmä ja sitten tarkeneekin t-paidalla.

Juhannuskokon katselua vastarannalla.

juhannuskokko

Tutun kesätunnelman tuovat vesilelut, joista vanhin, kahden aikuisen kantava Ski Rocket -niminen, veneenkin perässä vedettävä kumilelu on ostettu kesälomareissulta Porista vuonna 1987. Ilman sitä ei olisi oikea kesä.

Yhteisiä leikkihetkiä pihan pienessä leikkikioskissa. Tikan heittoa. Koiran kanssa kilpaa juoksemista. Pallon potkimista.

Ulkovessa, jonka seinillä on maakuntalehden oivaltavia paikallisia sarjakuvia. Lapsetkin osaavat niistä loistavimmat ulkoa.

Kuumat löylyt puukiukaasta. Saunomisesta punaiset posket. Jääkylmä järvi, josta pienimmät eivät malttaisi nousta millään pois.

Suuret, korkealla puiden latvojen yläpuolella kohoavat kalliot, joilla kasvaa lukuisia eri sammal- ja jäkälälajeja. Kallioilla täytyy kiipeillä joka kerta, kun pääsee mökille.

Voimaannuttava puun halaaminen maailman rakkaimmassa paikassa. (”Ette juokse nyt alas siitä kalliolta, A. ottaa musta tän yhden kuvan! Odottakaa!”)

metsä, Yli pyykkivuorten

metsä

Mansikka- ja kantarellipaikkojen katsastusta. Ei vielä, mutta kohta.

Makkaran ja vaahtokarkkien paistamista nuotiolla. Kuivien heinien päiden polttamista nuotiossa äitien, isien ja isovanhempien huolehtiessa vieressä.

Isovanhemmat, jotka laittavat sängyt valmiiksi, tekevät koko joukolle ruokaa armeijan kokoluokan kattiloilla, nappaavat syliin tai halaukseen, lukevat satuja, leikittävät ja huolehtivat ja rakastavat.

Päällä maailman lämpimin, pehmein, kulahtanein ja rumin villapaita tai vuoden 1999 abihuppari ja jalassa koko mökkeilyn ajan vain hirveän ihanan rumat Crocsit tai kumpparit.

Niittykukkien keräämistä tien varresta, mökkipihasta ja metsästä.

kukka

juhannus

Kolme päivää ilman peiliin katsomista, hiusten harjausta ja meikkiä. Hampaiden pesu ja äitinuttura riittävät. Lapset juoksevat onnellisina takkutukat hulmuten. Harjataan hiukset sitten, kun pitää taas mennä päiväkotiin.

Siellä täällä märkiä pyyhkeitä, vaatekasoja, Aku Ankkoja kasarilta ja ysäriltä, puoliksi tehtyjä palapelejä, nukkeja ja unileluja, yksinäisiä kumppareita ja prinsessareppuja, joihin pieni mökille matkaava on pakannut kaikki suurimmat aarteensa, kuten kotipihasta löytyneen kiven, rikkinäisen Barbien ja täyteen väritetyn värityskirjan.

Viileä nukkuma-aitta, josta meidän perheen pienin herää ensimmäisenä aamuna tutusti kello 6.15 ja seuraavana aamuna, koko edellisen päivän ulkoiltuaan ja uituaan, tukka pörrössä kello 9.30.

Siskonpetejä, laukkuja, pienimmän matkasänky ja Ikean kasseja täynnä kumppareita ja takkeja ja uikkareita ja pyyhkeitä.

Syksyllä 17 vuotta täyttävä villakoira pyytää päästä sohvalle viereen, käpertyy kylkeen tai polvitaipeeseen kiinni, nostaa päänsä jalan päälle ja alkaa kuorsata.

puudeli

Koululaisten lempeää suhtautumista pienempien leikkiinkutsuun. 11-vuotias poika on 3-vuotiaan tytön käsittelyssä sulaa vahaa, varsinkin, kun pieni kuiskaa, että ”Sinä olet ihana”.

Teini opettaa 8-vuotiasta soutamaan hellästi ja kannustavasti.

Hysteerinen naurukohtaus keskellä järveä, kun toisen perheen isä sanoo, että nyt soudetaan sitten kovaa, iskee airon veteen ja katkaisee iäkkään airon keskeltä kahtia. Soutuveneestä tulee kanootti.

Ihan liian hyvää ruokaa, joka on tehty yhdessä. Ansaittu viinilasillinen ja lapsilla ansaittu limsalasillinen. Skoolataan juhannukselle ja sille, että olemme kaikki yhdessä.

Kuuteen muovimukiin kristillisesti jaetut viimeiset karkit. Jokaiselle yhtä paljon.

karkki, karkit

Sunnuntaina on aihetta juhlaan: Henrikin 11-vuotissyntymäpäivä ja isovanhempien 40-vuotishääpäivä.

Aikuisten omat hetket lasten nukkuessa sekä osan porukasta vahtiessa lapsia. Osa ottaa päiväunia, osa lukee kirjaa.

Miehen kanssa kahdestaan saunomista muiden lukiessa lapsille satuja. Mies huomaa saunassa, että olen lakannut varpaankynteni.

Kolme sukupolvea, jotka välimatkojen vuoksi tapaavat paljon harvemmin kuin haluaisivat. Naurua ja rakastavaa nälvimistä.

Kotimatka, joka kestää pysähdyksen kanssa yli kuusi tuntia.

Onnellinen juhannus.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

<3

1 vastaus

Ihanalta kuulosti ja näytti teidän juhannus. ♥

1 vastaus

Kiitos, oli kyllä ihanaa!

1 vastaus

Kuulostaa ideaalilta, noinhan sen pitäisi mennäkin…sitten on meitä jotka olimme kotona. Ja miksi, siksi että oma äitini ei ole soittanut yli puoleen vuoteen, ottaa voi yhden lapsista (isoja koululaisia jo) yökylään kerrallaan jotta ei tule liikaa meteliä ja vaivaa jos me viemme lapsen parinsadan kilsan päähän ja haemme pois yön tai kahden jälkeen. Emme tee sitä koska siitä ei tule muuta kuin vaivaa… isällä on kesämökki upealla paikalla mutta sinne ei voida mennä kun se kuluu. Minulla on yksi sisar jota näen ehkä kerran vuodessa. Kotiini voin mennä kunhan ajamme perheenä pikaisesti ohi, sen että kahvikupin voimme juuri ja juuri juoda. Useimmiten sekin oli väärään aikaan kun olisi ollut niinpaljon muutakin. Olen kasvanut suvussa joka piti yhteyttä vain pakollisten juhlien muodossa, niitäkin harvoin suvun vähälukuisuuden vuoksi. Ja ketju jatkuu… meillä ei ole mökkiä mihin olisi kutsuttu, meillä ei ole mummilaa johon iloisesti kokoonnumme juhlapyhinä. Oli helpompi olla kotona, kävimme katsomassa citykokkoa ja saunoimme sähkösaunassa. Grillasimme keskenämme. Meillä ei ole synttäreitä eikä jouluja, keskimmäisen lapsen rippijuhlat olisivat ensi kesänä. Mietin että miten ne viettäisin ja ketä kutsuisimme..vieraslistasta ei tule pitkä..

1 vastaus

<3

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA MAARIA on pirkanmaalainen toimittaja, tiedottaja ja kolmen kouluikäisen äiti. Blogin aiheina naiseus, äitiys, arki, lapset, koti, keliakia ja huumori. Vertaistukea uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Liity mukaan Facebookin lähes 6000 seuraajan ryhmään! Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Weekend, wellcome! #tgif #weekend #ylipyykkivuorten

ylipyykkivuortenblog

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: