Yleinen 19.8.2017
TEKSTI Hanna

Facebook, välillä inhoan sinua

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Olen usein sanonut, että tykkään Facebookista. Pidän sen avulla yhteyttä ystäviini ja sukulaisiini, saan vertaistukea esimerkiksi lapsen keliakiaan liittyvissä asioissa, luen uutisia ja saan tietoa monista asioista. Facebookissa on usein loistavaa huumoria ja kuplivaa iloa.

Käytän Facebookia myös työssäni tiedottajana. Jaan uutisia ja tapahtumia, moderoin keskusteluja ja seuraan kävijätietoja. Facebook on myös monella tavalla työväline bloggaajan sivutyössäni. Kuulun töiden vuoksi moniin erilaisiin ryhmiin.

Facebook tuo iloa ja piristystä arkeen, mutta se myös koukuttaa ja sitoo. Joskus se aiheuttaa negatiivisiakin tunteita, kuten kateutta, alemmuudentunnetta, ikävää ja jopa pelkoa.

Aika usein Facebook, erityisesti isojen joukkojen ryhmissä, on kuin päiväkoti-ikäisten hiekkalaatikko, jossa heitetään hiekkaa silmille, käydään käsiksi toisen sadetakkiin ja haukutaan kakkapääksi. Aikuiset vain kiusaavat toisiaan pahemmin kuin lapset ikinä.

Facebookissa mikään ei ole pyhää. Kaiken saa näyttää ja kaiken saa sanoa päin naamaa. Tuntuu olevan ihan meriitti, jos saa keksittyä kunnon leuan, jolla pilkata ja ivata. Kaukana ovat ajat, jolloin haukuttiin salaa anonymiteetin takaa. Nykyään mielipide kerrotaan reilusti Facebookissa nimellä ja blogimaailmassa vaikka keksityllä nimellä, mutta se tiedostaen, että bloggaaja kyllä näkee, mistä ip-osoitteesta kommentti on lähetetty.

turku, terrorismi

Älä levitä kuvia someen

Eilen 18.8.2017 sattuneiden Turun tapahtumien vuoksi tänään Facebook aiheuttaa mietteitä siitä, miten me suomalaiset reagoimme asioihin ja missä on meidän tilannetajumme. Vaikka avaisin Facebookin vain lähettääkseni ystävälleni syntymäpäiväonnittelut tai tehdäkseni siellä töitä, en voi olla näkemättä kaikkea sitä, minkä vuoksi inhoan välillä Facebookia. Ihmisten reaktiot ja tietynlainen asialla mällääminen ja jopa asian karnevalisointi ovat järkyttäviä.

En halua nähdä yhtään kännykkäkameran videota.

En halua nähdä yhtään ohikulkijan ottamaa valokuvaa yhdestäkään uhrista.

En halua lukea valtavat pyörteet nostattavaa vihapuhetta.

En halua lukea spekulointia heiltä, joilla ei ole asian spekuloimiseen vaadittavaa ammattitaitoa.

Vaikka olen yhtä järkyttynyt kuin muutkin, luen asiasta mielummin esimerkiksi Helsingin Sanomista.

Ei levitetä kuvia ja videoita tapahtumista, jotka olisivat voineet sattua omalle perheelle. Ei lietsota vihaa ja pahaa yhtään enempää. Suljetaan some, hiljennytään rukoilemaan tragediaa koskettaneiden puolesta, ja otetaan rakkaat lähelle.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

On kyllä kauhea ajatus, että joku haluaa kuvata toisen hätää!




0
1 vastaus

Olen täsmälleen samoilla linjoilla. Tätä näkökantaa ei voi liikaa korostaa. Oli kuvottavaa katsoa, kuinka sadat ihmiset seisoivat kännykät tanassa tapahtumapaikalla kuvaten tilannetta ja vaikeuttaen siinä ohessa poliisin ja ambulanssien pääsyä hätiin. :”(

Jos vielä käyttäisin jotain somea, etenkään Facebookia, pitäisin tässä kohtaa vähintään parin viikon tauon siitä. Luen uutiset vain Yleltä, en edes Hesarista, koska sekin on viime vuosina langennut jo aika syvälle kohu-uutisoinnin syövereihin. Iltapäivälehtiä välttelen jo muutenkin kuin ruttoa. 😀




0
1 vastaus

On kyllä kauhea ajatus, että joku haluaa kuvata toisen hätää!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Hirveän kätevää kirjoittaa blogiin, että väsyttää eikä ole tulppaanejakaan. Sitten tulee sisko ja tuo iloa ja tulppaaneja tullessaan. Ja kolme ihanan villiä tyttöä ja yhden rasavillin koiran. 💖😍☺

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: