Omatoimimatka Italiaan, osa 1/3: Amalfin rannikko Maiori

Ennen joulua mieheni selaili nettiä vieressäni. Yhtäkkiä ihan puskista hän vain kysyi, että varaisiko hän samantien muutaman lennon. Minun piti ihan pari kertaa katsoa, että näinkö oikein.

Meillä ei ollut mitään tietoa kesän loma-ajoistamme, mutta varasimme silti nuo lennot. Heinäkuu, viiden hengen Helsinki-Rooma-Helsinki -lennot ja kaksi ruumaan menevää laukkua: 650 euroa. Kyllä, yhteensä 650 euroa! Se on aika vähän viiden henkilön lennoista.

Amalfin rannikko

Aloimme kevään alkaessa pohtia, mikä olisi lomakohteemme Italiassa. Päädyimme siihen, että haluamme perheellemme tarpeeksi ison apartamentoksen, turvallisen rannan, jossa on hiekkaa eikä kiviä ja kohtuullisen matkan Roomasta. Lisäksi halusimme myös viettää yhden päivän Roomassa.

Varasimme huoneiston tuloillastamme sunnuntaista perjantaihin Amalfin rannikolta Maiorista ja pari hotellihuonetta perjantaista lähtöaamuun sunnuntaihin Rooman lentokentän lähellä olevasta Fiumicino-kylästä.

Vuokrasimme myös auton. Ison perheen ja tavaramäärän vuoksi jouduimme vuokraamaan ison auton, mikä olikin yllättäen puolet kalliimpaa kuin pikkuauton vuokraaminen.

Rooma, Amalfin rannikko

Illalla moottoritiellä halki Italian

Lennon myöhästymisen, laukkujen yllättävän kauan viipymisen ja autovuokraamon puutteellisen opastuksen vuoksi pääsimme lähtemään lentokentältä kohti rannikkoa vasta lähes pimeän tultua. Kolmen ja puolen tunnin matka vilkkaasti liikennöidyllä moottoritiellä oli vähän stressaava, mutta sujui hyvin. Perillä söimme eväitä ja kävimme nukkumaan.

Seuraavien päivien aikana nautimme yli 35 asteen lämmöstä, uimme meressä ja uima-altaassa, kävelimme paljon ja kävimme eri ravintoloissa syömässä. Lapsille olisi riittänyt pelkkä meri, heidän lomansa ei olisi kaivannut muuta. Aava, joka 11-kuisena otti ensimmäiset askeleensa Israelin-matkalla, oppi nyt Italiassa uimaan. Tulipa riemukkaita lomamuistoja videolle pienen onnesta.

Amalfin rannikko, Maiori

Ehkä parasta meistä kaikista oli tutustuminen lähikyliin. Stressin välttämiseksi pidimme auton kuitenkin hotellin parkkihallissa, vaikka alun perin oli tarkoitus ajella myös muissa kylissä.

Tutustuimme vieressä oleviin kyliin matkustamalla pienillä risteilijöillä.

Amalfi coast, Amalfin rannikko

Naapurikylissä meriteitse

Amalfin rannikolla pienet kylät ovat aivan kiinni toisissaan. Matkustimme meriteitse Maiorista Minoriin, Amalfiin ja Positanoon. Kävelimme kapeilla vuoristoteillä, ihastelimme upeita maisemia, kurkistimme pieniin Limoncello-likööriä ja koristeellista pastaa myyviin liikkeisiin ja kuuntelimme italialaista puheensorinaa.

Olemme aiemmin käyneet pohjoisessa Riminissä, johon verrattuna rannikolla oli hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Riminissä ihmiset huutelivat iloisia Ciao bella -tervehdyksiä, ruoka oli hyvin italialaista Parman-kinkkuineen, ja kaikkialla oli muodikkaita halpavaateliikkeitä. Rannikolla oli hiljaisempaa eikä turismi näkynyt juurikaan. Kuulimme suomea vain kerran, kun Australiaan muuttanut, Italiassa lomaillut nainen tuli luoksemme juttelemaan kahvilassa Positanossa. Englannilla sen sijaan pärjäsi rannikolla loistavasti.

Amalfin rannikko, Maiori, Italia

Merimatkat olivat kivan lyhyitä ja mukavan vilvoittavia. Lapset nauttivat erityisesti tuulenvireestä, heille kun lämpö suorassa auringonpaisteessa oli välillä vähän liikaa.

Amalfin rannikko

Amalfin rannikko, Maiori

Pitsaa ja pastaa

Lähdimme iltaisin syömään ravintolaan, jonka valitsimme Trip advisorin avulla tai vain ensin kurkistamalla sisään ravintolaan, jonka ohi kuljimme, ja sitten ravintolan gluteenitonta tarjontaa kysymällä.

Lapset valitsivat useimmiten pitsaa ja pastaa, jotka olivat kyllä hyviä. Me aikuiset kokeilimme myös paikallista kalaa, äyriäisrisottoa ja gnoccheja. Lempijälkkäriämme tiramisua kokeilimme vain kerran yhdessä ravintolassa, mutta se oli pettymys. Kakku oli kuiva ja osin jäinenkin.

Amalfin rannikko, pitsa, pizza, pasta

Minun IBS:n ja Aavan keliakian vuoksi saimme tosiaan tehdä jonkun verran taustatyötä, että löysimme gluteenitonta ruokaa. Kirjoitan postauksen myöhemmin Italian gluteenittomuudesta.

Hotellimme aamupalaravintolassa oli ehkä kaunein maisema missään aamupalaravintolassa ikinä. Huikea näkymä heti aamulla.

Matkoilla rakastan aamuja; sitä, että koko päivä on edessä, jo aamulla on ihanan lämmintä ja kirkas aurinko, ja heti aamusta pääsee valmiiseen pöytään.

matkailu, Italia, Amalfin rannikko

Amalfin rannikko

Tietenkin söimme myös paljon jäätelöä, jonka maun valinta oli aina iltapäivän kohokohta. Gelato, we love it!

gelato, jäätelö

Jossain vuoristossa keskellä Italiaa

Lähdimme perjantaina ajelemaan kohti Roomaa. Rannikolta mieleemme jäivät meren aallot, tunnelmalliset ravintolat, jäätelö ja merimatkat.

Moottoritien sijaan ajelimme ensin vuoriston läpi. Pysähdyimme pari kertaa katsomaan upeaa maisemaa muun muassa Napolin yllä.

Napoli, vuoristo, Amalfin rannikko

Olimme perillä Rooman lähellä olevassa kylässä Fiumicinossa perjantaina kello 13. Lapset sukelsivat riemusta kirkuen isoon uima-altaaseen.

 

Postaussarjan osat Rooma ja gluteeniton ruokailu Italiassa ilmestyvät myöhemmin.

 

Lue myös

Punkin purema lapsella kaukana kotoa

Varasimme matkan Italiaan

Gluteeniton lapsiperhe Italiaan

Kreeta: Ystävällinen, aurinkoinen ja siisti saari

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä