Onnea rakas 17-vuotias kääpiövillakoiramme!

puudeli, kääpiövillakoira

Tänään on syntymäpäivä. Ei mikä tahansa syntymäpäivä, vaan 17-vuotissyntymäpäivä. Silloin neito on kauneimmillaan, sanovat.

Synttärisankarimme on jo harmaantunut, mutta aina vain kaunis, ihana ja rakas. Mummolamme 17-vuotias kääpiövillakoira Roosa on jo elämänsä jatkoajalla. Emme uskaltaneet edes toivoa, että hän olisi nyt yhä luonamme, kun tuo hieno ikä täyttyy.

Viime syksynä kirjoitin postauksen 16-vuotiaasta kääpiövillakoirasta ja 16-vuotiaasta cavalier kingcharlesinspanielista. Pohdin, kuinka kauan saamme pitää nämä rakkaat luonamme ja miten käy, kun toista niistä ei enää ole. Se hetki tulikin hyvin nopeasti eteen. Kirjoitin cavalierin kuolemasta tässä postauksessa.

puudeli kääpiövillakoira

Mitä kertoisin teille Roosasta, jonka ainoa virallinen nimi on Roosa? Se tuli vanhemmilleni, kun lähdin opiskelemaan, eli ikuisuus sitten. Pieni puudeli oli ennen musta, mutta nyt se on jo harmaa.

Se haluaa aina olla vanhempieni lähellä. Kun äitini istuu, se hyppää heti viereen ihan kiinni. Se nukkuu polvitaipeessa ja nostaa kuononsa ihmisen jalan päälle.

Ulkona se etsii käpyjä, ottaa niitä suuhunsa, heittää ilmaan ja syöksyy perään. Yhä vieläkin lenkkien jälkeen se ottaa spurtteja ympäri pihaa, mutta vain kotona. Kylässä se on vähän varuillaan.

Vuodet eivät ole tulleet yksin. Roosan diagnoosilistasta löytyvät valitettavasti nivelrikko, kuulon alenema, krooninen hiivatulehdus korvissa, sydämen vajaatoiminta ja nyt uusimpana epilepsia, joka tuo nyt useinkin kohtauksia. Olemme kiitollisia jokaisesta päivästä yhdessä.

kääpiövillakoira, puudeli

Roosa on yhä skarppina joukossamme. Sylihetket, silitykset ja pienen pienet lenkit rytmittävät päivää. Se ymmärtää eleitä ja ottaa katsekontaktia, joten se on kyllä tietoinen, mitä tapahtuu, vaikka kuulo ei enää olekaan hyvä.

Jokainen hetki yhdessä voi olla viimeinen. Suuri toive on, että se ei menehdy epilepsiakohtaukseen ollessaan yksin kotona vaan että saisi lähteä rakkaittensa läsnäollessa.

Kiitos kaikesta pieni puudeli jo nyt. Olet niin rakas.

kääpiövillakoira puudeli

Koira-aiheisia postauksia

16-vuotias villakoira

16-vuotias cavalier kingcharlesinspaniel

Rakas koiramme ei ole enää täällä 

Kommentit

6 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tämä oli vanhempieni koira. Eivät he taida enää ottaa. Ehkä uusi koira toi iloa lisää elämään sinulle?

Avatar

Paljon onnea kunnioitettavaan ikään päässeelle villokoirallenne. Toivottavasti upealle vanhalle rouvalle riittää paljon onnellisia hetkiä rakkaiden kanssa <3 Kiitos tästä blogista ja kaikkea hyvää kirjoittajalle 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos onnitteluista!

Avatar

Hei. Oli pakko lukea tämä teksti. Oli niin tutun näköinen villakoira. Minä menetin omani 4 kk sitten. Oli myös 17 vuotias. Kuulo heikko ja silmissäkin vikaa. Dementia vaivasi ja siihen söi pillereitä. Muuten niin iloinen ja reipas loppuun saakka. Sitten tuli hetki, jolloin ei enää jaksanut. Oli pakko tehdä päätös ja päästää pois. Ikävä on aivan kamala. Vieläkö sinulla on tämä ihana lemmikkisi. Terv. Hilu

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Hei! On ne vaan rakkaita. Ei ole valitettavasti enää. Roosan tarinan jatko täällä: https://www.kaksplus.fi/blogit/ylipyykkivuorten/2018/03/23/kuinka-paljon-koiraa-voikaan-rakastaa-hyvaa-matkaa-rakkain-ystava/

Avatar

Kiitos vastauksesta. Tuttua asiaa kaikki. Minä aina toivoin, että olisi nukahtanut omaan sänkyyn. Nyt tuli kauheat syytökset ja kyselyt. ” Oliskohan se vielä virkistynyt” ym. jossittelua.
Kaikki sanovat, että näin piti tehdä ja itsekin sen tiedän. En jaksanut katsoa miten paha olo sillä raukalla oli.Vanhuus vaan vei voiton. Jaksamista sinulle ja perheellesi. Saanko kysyä, vieläkö otat uuden koiran?Minä en uskalla ajatellakaan vielä asiaa,olen ihan neuvoton.
Terv. Hilppa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä