Kolmannen lapsen odotusta ei onnitella kuin yhdessä tapauksessa

Juttelin tällä viikolla henkilön kanssa, jota en ollut ennen tavannut. Puhuimme lapsista. Kun tuli puheeksi, että minulla on kolme lasta, hän kysyi, että ovatko kaikki lapset samalle miehelle.

Aavaa odottaessani olin jatkokoulutuksessa. Sekä koulutuksessa että siihen kuuluvassa työharjoittelussa tapasin monia henkilöitä, joita en ollut tavannut ennen. Joka kerta juttelu meni aika lailla näillä sanoilla näin:

‒ Ihanaa, onneksi olkoon! Sulle on tulossa vauva!

‒ Kiitos!

‒ Onko se sun ensimmäinen?

‒ Ei kun kolmas.

Kolmas!? Onko sulla uusi mies?

‒ Ei.

‒ Onko kaikki lapset samalle miehelle?

‒ On.

Tähän keskustelu kuoli aina. Iloisesti ja innostuneesti alkanut keskustelu päättyi syvään hiljaisuuteen, jopa järkytykseen. Tämän jälkeen innostunut raskausmahan bongaaja ei sanonut enää sanaakaan. Joku siirtyi hiljaisuuteen jo järkyttyneen ”Kolmas!?”-huudahduksen jälkeen.

raskaus, odotus, vauva

”Koskas sun elämä loppuu?”

Koin vahvasti koko odotuksen ajan, että moni muu kuin lähipiirissä oleva järkyttyi siitä, että odotimme kolmatta lasta. Vaikka tuntuu, että nykyään yhä useampi toivoo saavansa enemmän kuin kaksi lasta, niin silti päätöstämme hämmästeltiin. En tiedä johtuiko se siitä, että ikäeroiksi tuli jopa 7,5 ja 5 vuotta. Aloitimme kaiken alusta, kun olimme jo voiton puolella pikkulapsivuosien vuoristoradassa.

Muistan, miten Aavaa odottaessani jonotin kuntosalin vastaanottotiskille. Edessäni oleva minua noin kymmenen vuotta vanhempi mies kääntyi puoleeni.

‒ Koskas sun elämä loppuu?

‒ Anteeks?

‒ Niin, koska sun elämä loppuu? Koska tuo syntyy?

Hämmennyin niin, että en osannut kuin lauhkeana lampaana kertoa lasketun ajan kuukauden.

‒ Onko se ensimmäinen?

‒ Ei kun kolmas.

‒ Kolmas!? No, kyllä mekin olisi haluttu kolmas, mutta ei todellakaan enää jaksettu. Mä haluan nukkua yöni! Sitä paitsi me ei todellakaan haluttu ottaa sitä riskiä, että se olisi vammainen! Ei me olisi haluttu vammaista lasta! Tuskin kahden terveen jälkeen saa enää yhtä tervettä lasta!

Tämän keskustelun minä lopetin jäätävään hiljaisuuteen.

vastasyntynyt, vauva

Uusperheodotus ymmärrettävämpää

Aavan odotusajasta jäi vahvasti tunne siitä, että vieraiden ihmisten mielestä kolmannen lapsen odotus on jollakin tavalla paheksuttavaa tai kummallista.

Yllättävän moni uskoi, että kyseessä oli uusi onni ja ensimmäinen yhteinen lapsi ja kun kuuli, että ei ollut, hiljeni samantien. Ilmeisesti siis uusperheodotus olisi ollut ihanaa, suloista ja hellyttävää – ja hyväksyttävää. Sen kertominen, että odotan samalle miehelle kolmatta lasta synnytti juttukumppanin kasvoille ilmeitä, joita varsinkin raskaushormonien keskellä ja vauvaonnen kuplassa elävä odottaja ehkä vähän järkyttyikin.

Tuntuu, että 31-vuotiaan kolmannen lapsen odotus oli monille järkyttävämpää kuin 23-vuotiaan ensimmäisen lapsen odotus. En kyllä ymmärrä, mistä se johtui. Ihmettelijät eivät tosiaan tunteneet minua millään tavalla.

Halusin viisi lasta

Minulla on muutamia ystäviä, joilla on neljä tai viisi lasta, ja jotkut heistä haaveilevat vieläkin yhdestä tai kahdesta lapsesta. Tuntuu hurjalta, jos heidän arkensa näkeminen saa sivustaseuraajat kauhistumaan tai järkyttymään. Mitäs se heille kuuluu?

Moni ystävä on kertonut, että kolmatta odotusta juuri ja juuri vielä onniteltiin, mutta neljättä ja viidettä ei todellakaan enää onniteltu. ”Oliko se vahinko?”, ”Ettekö te osaa ehkäistä?” ja ”Luuletteko te, että teidän pitää yksin täyttää maailma?” -tokaisut kertovat aika paljon enemmän niiden sanojista kuin raskaanaolevista.

Minä halusin alunperin viisi lasta. Nyt minulle kuitenkin riittävät nämä kolme sekä kummilapset, ystävien lapset ja lasten mukanaan tuomat ystäväjoukot. Olisin silti voinut nähdä itseni viiden lapsen äitinä, vaikka mieli muuttuikin matkalla.

Marja Hintikka julisti raskausrauhan odottaessaan kolmatta lastaan. Hän kirjoitti Ylen kolumnissaan, että raskaana olevan vartaloa ei saa arvostella. Ei saakaan. Ei saa myöskään arvostella kenenkään lapsilukumäärää eikä sitä, onko lapsilla sama isä vai eri isät.

Kolme lastakin voi olla ihan onnellisesti samalle miehelle, vaikka se ehkä onkin vähän vanhanaikaista.

raskaus, odotus, synnytys

Vauva-aiheisia blogipostauksia

En kaipaa enää vauvaa.

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat.

Viisihenkinen perhe Pirkanmaalta – tutustu meihin.

Älä anna lapsettomalle vinkkejä lapsen tekemiseen.

 

Seuraa Yli pyykkivuorten -blogia Instagramissa ja Facebookissa.

Kommentit

57 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Onneksi minä sain vain muutamia ihmettelyjä, mutta Facebookin ryhmässäni on paljon tarinoita tästä. On se hassua. Ihanat kaksi tyttöä sulla.

Musta on just hienompaa et ne lapset on saman miehen kanssa, eikä uusperhe lapsia (vaikkei siinäkään mitään vikaa oo). Mä ite asun kolmilapsises perhees ja melkein kaikilla lähisukulaisilla on kolme lasta sekä tunnen yhden perheen jossa on 7 lasta (tai enemmän). Ei siinä oo mitään pahaa vaik sitä elämää talossa oliski vähä enemmän 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Paljon elämää, paljon rakkautta ja iloa!

Aamen. Lapsen saaminen on aina etuoikeus, oli se sitten ensimmäinen tai vaikka viides. En ole ikinä ymmärtänyt sitä että pitää suuresta lapsiluvusta vääntää ”vitsiä”. Itsellä kaksi lasta ja toiveissa ainakin vielä kaksi lisää. Ja kyllä, saman miehen kanssa 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanaa, rohkeasti vain isoa perhettä perustamaan!

Mä onneksi säästyin kaikilta tällaisilta kommenteilta kolmannessa odotuksessa. Mutta minua häiritsee kun minusta tuntuu että jos puhun tuntemattomamman kanssa lapsista ja puhe tulee miehestäni, pitää minun myös kertoa hänen olevan lasteni isä tai jos puhun lasten tai lapsen isästä täytyy minun muistuttaa, että hän on myös mieheni. Ehkä se on tämä yleistynyt uusperheaika kun ajaa tällaiset vanhan tavan mukaan elävät tilanteeseen, jonka todennäköisesti vain minä huomaan 😉 ymmärsiköhän tästä sepustuksestani yhtään mitään 😀

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

No just tähän olen törmännyt! Kyllä, lasten isän osoite on sama kuin minunkin osoitteeni…

Mulla tulee tämä sama selittelyefekti, jos erehdyn sanomaan vieraammalle, että ”isä tulee sitten hakemaan lapsen”. Että me ollaan kyllä ihan yhtä perhettä edelleen, toinen vaan tuo ja toinen hakee.

Meillä on yhdessä 7 lasta. Ekan työpaikan vauvamuistamisen (rahakeräys) yhteydessä kiitin ja sanoin, että seuraavia vauvoja ei tarvitse sitten muistaa, niitä kun tulee toivottavasti vielä liuta lisää. Osa työkavereista on silti henk.koht. halunneet muistaa jokaista vauvaa pienellä lahjalla, mikä on kyllä tuntunut mukavalta. Onnitelleet ovat kaikki aina kun ovat raskaudesta kuulleet 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanaa, että ovat onnitelleet!

Niin totta tuo kirjoitus! Itse juuri viidennen lapsen saaneena, oon kyllä järkyttynyt miten ventovieraat ihmiset puuttuvat lapsilukuun. Saatikka kun lapset vielä samaa sukupuolta niin, koska en tee lapsia uskonnollisista syistä tai eri miehille niin vähintään nyt yritetään saada se yks puuttuvaa sukupuolta oleva. Ja tosiaan ei edes kaikki läheiset sukulaiset ole onnitelleet ja kyllä se tuntuu pahalta, koska ihan yhtä rakas ja tärkeä tämä viideskin on kuin ensimmäinen.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Varmasti tuttuja fiiliksiä monille!

Odotan kolmatta lastani. Kun anoppi sai kuulla kolmannesta lapsestamme, hän kysyi ensimmäiseksi, että oliko tämä nyt ihan suunniteltu? Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja koska asun suhteellisen pienellä paikkakunnalla, tapaan paljon tuttuja. Monet keskustelut menneet näin?
– Ootko sä raskaana?
– Joo.
– Monesko tää jo on!!??
Olen huomannut, että olen jotenkin alkanut häpeämään sitä, että odotan kolmatta lastani ja kuten sinullakin, kaikilla on sama isä. En kävele ylpeästi maha pystyssä, vaan hieman mahaa peitellen. En kerro olevani raskaana, ellei joku kysy. Ja tämä piirre itsessäni ärsyttää ehkä eniten: totean aina jokaiselle, ettei tämän jälkeen ole tulossa lisää. Eihän se edes kuulu muille, mutta tuntuu, että minun pitää vakuutella muille sitä.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tunnistan tunteen. Tsemppiä, ole ylpeä raskaudesta epäilijöidenkin lähellä!

Ihana kirjoitus! Meillä on kolme lasta, jotka ovat syntyneet pienillä ikäeroilla ja aivan kuten kirjoitit teillä olleen, on meillä nyt hartaasti odotettu isomman ikäeron lapsi tulossa. Kukaan ei tätä enää odottanut (vaikkei ”vanhoja” ollakaan), mutta kun kerran JO kolme on, molempia sukupuolia, eivät tätä kaikki ymmärrä. Voi olla, ettei ole edes viimeinen.. 😉 Kolmatta ei meillä kukaan ihmetellyt, mutta kommentoi ”ymmärtäväisesti”, sillä kaksi ensimmäistä olivat samaa sukupuolta. Mies on sama rakas mieheni ja lastenmme isä, joten siinäkään mielessä ei (ulkopuolisten silmissä) ollut enää ymmärrettävää toivoa enempää. Mutta viis näistä! Meidän unelmamme on iso perhe, ja olemme tästä neljännestä todella kiitollisia!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Onnea oikein paljon!

Hyvä kirjoitus! Minä 26v. kolmen lapsen äiti, kolmas syntyi tänä vuonna yllättäen kera Downin syndrooman. Varmasti ihmettelijöitä piisasi odotusaikana ja syntymän jälkeenkin, mutta meidän onni ollut jokaisesta yhtä suuri, eikä muiden mielipiteillä ole ollut mitään merkitystä! 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Halauksia ja iloa teidän arkeenne! Downit on todellisia sydäntenmurskaajia!

Kamalaa miten jotkut ihmiset eivät yhtään ajattele ennenkuin tuovat ajatuksiaan esille.. Mielipiteitä maailmaan riittää mutta kyllä minusta jokaisen onnellisen ihmisen tulisi osata myös aidosti iloita toisen ihmisen elämästä..oli lapsia jo 2 tai 4.. Mutta kuuleehan näitä 😀 Minulla sentään on vasta yksi lapsi ja kerroin ystävälleni haaveilevan jo toisesta.. vastaus oli ”ei vi**u tajua miks vapaaehtosesti haluaa kärsiä sen raskauden ja synnytyksen.. Totesinpa vaan nii in..et sä ymmärrä ennenkuin saat oman.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

On se sairasta miten ihmiset laukoo omia mielipiteitään miten sattuu.

Moi! Musta se on sairasta suorastaan, jos SITÄ ihmetellään, että on samalle miehelle kaikki lapset! ! :O Sehän se pitäs olla se ”normitila ” ja uusperheellisyys se erikoisuus! ! Itse ainakin voin ylpeänä sanoa, että samalle miehelle on esikoinen ja nyt toinen tulossa ♡♡ Ja musta 3lastakaan ei ole vielä mikään suurperhe.
Nykyään vaan vissiin erotaan niin herkästi, että nämä ihmettelijät eivät tajua, että joillakin se rakkaus vain kestää ja kestää ♡♡ Antaa heidän ihmetellä rauhassa 😀 Itselleni ois hirmu hankala kuvitella, että lapsillani ois joku äitipuoli ja miehelläni uus nainen , kai olen liian omistautunut leijonamo 😉

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

No, eihän sitä elämää voi aina etukäteen suunnitella. Minusta uusperhe on ihana asia; on hyvä, että ihmiset voi löytää uuden onnen. Samalla tavalla kuitenkin hämmästelen, että joidenkin mielestä on kummallista saada monta lasta saman puolison kanssa.

Miettikää nyt vähän mitä kommentoitte…”nykyään erotaan niin helposti” jne. Tuskin kukaan haluaa avautua henkilökohtaisista syistään erolle mutta voit uskoa että kolmen lapsen äitinä en eronnut todellakaan ”helposti”. Vastuu lapsista, taloudellinen vastuu jne. Ja tästä onnittelu-asiasta että meitä onnitteli ainoastaan silloinen appiukkoni kolmannesta:-D. Toivon että kaikkien avioliitto kestää mutta valitettavasti omallani ei ollut jatkomahdollisuuksia. Katsos siinä on aina kaksi osapuolta, joskus mikään ei auta vaikka terapiassa käytte vuoden jne. Et voi nähdä omaakaan tulevaisuuttasi. Ihan ”oikea” ydinperhe voi rikkoutua vaikka et itse sitä haluaisi.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Samaa mieltä olen! En itse tarkoittanut nostaa esille minkäänlaista negatiivista ajatusta uusperheistä. Tuntui vaan että muut ihmettelivät, miksi haluamme vielä kolmannenkin yhteisen lapsen.

Meillä kolme ensimmäistä pienellä ikäerolla. Kolmannen ja neljännen välillä 6,5v. Hirveesti saanu kuulla tästä neljännestä ihmettelyä ja kauhistelua. Monet vielä kysyy että ei kai teille enempää tule… Ja kaikilla siis sama isä, joka sekin tuntuu olevan suuri ihmetys

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

On kyllä törkeää kysyä, että ei kai tule enempää. Samalla tavalla voisi kysyä muilta, että et kai liho enempää, et kai jatka tuota tupakointia, et kai kestä tuota miestä enää, et kai tuommoista työtä aio tehdä loppuelämääsi ym.

Se kolmas on ihan ok, jos kaks ekaa on samaa sukupuolta. Ja vaikka sitä itte olis ihan tyytyväinen kolmen tytön äitinä, niin voi sitä taivastelua ja iloa kun te nyt vihdoinkin saitte sen pojan, kyllä on helppoa kun sille on jo hoitajat valmiina!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Sukupuolihan se sitä lasta tai hänen tuoman ja saaman rakkauden määrään määrittää… Jep. Lapsi on ihan yhtä rakas, oli kumpi vain sukupuoli.

Minä odotan tällä hetkellä kolmatta lasta. Olen myös saanut osakseni tuota kauhistelua ”kolmas!?” ja nykyään otankin mahdollisimman tuiman ilmeen kasvoilleni, kun näen jonkun tuijottavan vatsaani sillä silmällä että kohta tulee jotain uteluita. En edes tiedä kuinka monta kertaa ollaan kysytty että vieläkö meinataan tehdä neljäs. Ja samoin ette kai enempää meinaa tehdä. Keneltä se on pois, kuinka monta lasta meillä on?? 😮 Mummuni sanoi ”kyllä mun käy sua niin sääliksi.” Hänellä itsellään on kolme lasta. Että häntä pitäisi ilmeisesti myös sääliä. Uskomatonta miten henkilökohtaisiin asioihin voi ventovieraat ihmiset mennä. 😮

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Alat vaan kysyä niiltä yhtä tiukasti, että koska ne aikoo laihtua tai hankkia paremman koulutuksen tai viisaamman miehen 😀 Heh. On kyllä uskomatonta! Onnea odotukseen!

Meillä on kaksi poikaa ja ilmeisesti nyt on tyttö tulossa. Sydämestä vääntää kun ihastellaan että voi ihanaa kun se on nyt tyttö. Entä jos ei olekaan. Itselle olisi ihan yhtä tervetullut kumpi tahansa. Ja muuten heti kun toinen poika oli syntynyt, niin tuli muutama kommentti ”meinaatteko yrittää vielä tyttöä”.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tuo on kyllä outoa!

Myönnän välillä haaveilevani vielä neljännestä, mutta just tuollaset tökeröt kommentit olis varmaan odotettavissa ja niin tiedän miten ne kyllä pilaa ilon odottamisesta. Ja kun just on jo molempia sukupuolia ja hyvää vauhtia kouluiässä kaikki niin että arki on helpottunut vuosien takaisesta, niin sitten alkaa itsekin ajatella niinkuin ne muut ihmiset että MIKSI…Mun lapsilla on kaksi eri isääkin, mutta en jaksa ymmärtää miksi vieraiden ihmisten pitää udella asioita jotka ei kenellekään kuulu.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinpä! Haaveile rohkeasti!

Meillä oli toinen lapsi joka sai suut loksahtelemaan auki..siis teillähän on sit kaksi vaippaikäistä..miten te jaksatte..pojalla ja tytöllä ikäeroa 1v 8kk..kolmas lapsemme syntyi esikoiseen ikäerolla 9v. Moni myös kysynyt että kaikki taas alusta? Kysyjä on yleensä lapseton tai yhden lapsen vanhempi.. Tai sitten liitetään kotieläimet siihen että eikö niistä vois jo luopua kun lapsia noin paljon..(kolme kissaa) Saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa ☺

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Jännä miten kommentoijia aina riittää…

Onpa ollut ikäviä kommentteja :/ Itsellä rv16 menossa ja muutamia outoja töksäytyksiä osunut kohdalle (nimenomaan lapsettomilta). Eniten ihmetelty että aion pitää lapsen, vaikka olen 21v… En ymmärrä, lastahan minä halusin ._. Onnea kolmannen odottamiseen ♥

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Onnea sinulle! Minun kolmas on jo 6-vuotias, jos minua onnittelit. Verestin vain muistoja 😉

Samanlaisia kommentteja saanut itsekin. Ja kyllä kolme lasta saman miehen kanssa. Ensin kaksi poikaa lyhyellä ikäerolla ja sitten tuli se tyttö! ”Ihanaa sen prinsessan vielä saitte” ”oliko suunniteltu” ja keskimmäinen oli siis ekaluokalla kun nuorin syntyi. No sitten kuului kommenttia ”teidän pitää tehdä se neljäs vielä että nuorimmallakin on kaveri”. Eikö mikään riitä enään. Ero tuli lasten isästä ja uuden kumppanin tapasin. Hänellä on omia lapsia ja sitten alkoi uusi kyselytulva:kai te vielä yhteisen teette?joka kerta kun vastasin että juu ei todellakaan tehdä että nämä saa riittää kyllä tähän talouteen. Sain hämmentyneitä katseita. Olen siis päätellyt että älä tee sitä kolmatta juurikaa saman miehen kanssa ja tee ihmeessä se yhteinen että uusperhe on täydellinen.
Mikään ei tunnu riittävän 😉
Mahtava kirjoitus sinulta! Kiitos!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Varmasti tuttuja fiiliksiä monelle! Kiitos!

Täällä viiden lapsen ja kolmentoista lapsenlapsen onnellinen mummo. Ei suunniteltu suurperhettä mutta onneksi se meille annettiin.
Vaikka jokainen lapsi on lahja, elämä on arvokas ilman lapsiakin koska kaikilla on täällä oma tiensä.
Meillä nuorimman ja vanhimman ikäero on 20 vuotta. Rikas elämä iloineen ja murheineen takana. Nyt olen yksin isossa talossa muistojen keskellä ja pidän yhteyttä lasten perheisiin.Vuosi sitten 47-hääpäivänämme jouduin luopumaan rakkaasta miehestäni.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Osanottoni miehen kuolemasta! Ihana lapsijoukko ympärilläsi.

No näinhän se on. Minulla on yhden miehen kanssa viisi lasta. Olemme ihan kummajaisia, vähän päälle kolmekymppisiä. Ja hullut haaveilee vielä vauvasta! 😀

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanat haaveilijat!

Minä olen ihan alussa raskaana, odotan kolmatta, samalle miehelle, vauvan syntyessä isommat eskarissa ja koulussa. Osa saattaa yllättyä, muttane jotka tietävät 2 keskenmenosta eivät. Miesvsltaisella työpaikalla tiedän, että onnittelijat vähissä, mutta itse olen niin onnellinen, että ei haittaa. Mutta tuota odotan, että joku kysyy että onko samalle miehelle? Joo, kyllä. Kyl mä tiiän et se on vähän vanhanaikaista, mutta en oo viittinyt hyvää vaihtaa.
Ja suurperheihmettelyistä, mä onnittelen ja pidän ajatukset vidusti itselläni, mutta yleensä herää huoli jaksamisesta. Itse suuresta perheestä ja koen, että huomio jäi isommille aika vähille.pienemmät veivät aina äidin huomion. Siksi minä en esim viitta lasta ikinä toivoisi, voimavarat ovat rajalliset, täysin kotiäidiksi minusta ei olisi ja en haluaisi, että lapselle jäidi samanlaisia muistoja lapsuudesta kuin itsrlle.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Varmasti se on väkisinkin niin. Mites käyt isojen kanssa vaikka leffassa tai uimahallissa, jos aina on vauva tai taapero sylissä. Onnea odotukseen, kolme on ihana määrä!

Olen törmännyt myös kommenttiin ettei meidän tarvitse tätä maata yksin täyttää…ja esikoisen sain kun olin 20 v. Äitini sanoi että; olen niin nuori kun aloin odottaa esikoista 19.v, muisteli hetken omaa esikoisen saamistaan ja totesi että on kyllä ollut ihan saman ikäinen <3 Isäni komentti esikoisen kohdalla; tätä mä vähän jo odottelikin 😀
T: 3 lapsen äiti "JO" 24 vuotiaana.

P.S Kyllä kaikki kolme lasta neljän vuoden sisään ja saman miehen kanssa 😉

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihana äiti, kun ensin unohti.

hmmmm, minulla on kuusi lasta ja ainoan tökerön kommentin kuulin odottaessani toista, ”kai nyt menet sitten jo steriloitavaksi?”
Voisiko johtua myös tästä yleisestä muutoksesta, että toisille ihmisille voi puhua nykyään miten lystää? Mielestäni ennen ihmisillä oli enemmän kontrollia siitä miten toisille puhutaan, kaikkea ei syljetty ulos holtittomasti.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Se on varmasti totta.

Olen 31 ja viides lapsi tulossa ja vieläpä saman miehen kanssa ☺ kyllä sitä kaikenlaista on kysytty ja ihmetelty, ei ole ollut kaukana ettenkö olisi pari valittua sanaa laukonut muutamalle takaisin mutta olen sitten antanut olla, tämä on meidän elämämme ei heidän ☺

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinpä. Onnea odotukseen!

Yhden lapsen jälkeen alkoi gynekologi tivata, että mitä ehkäisyä aioitaan jatkossa käyttää. En tiedä miksi parisuhteessa ja yhteistä asuntolainaa maksaessa pitäisi ylipäätään ehkäisyä käyttää eteenkin kun lapset on tervetulleita. Ja tällä hetkellähän on nyt kaksi lasta 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ehkä nykyään ajatellaan, että kaksi on maksimimäärä…

Mulle lääkäri sanoi että raskaudenkeskeytykset on nykyään yleisimpiä juuri synnyttäneillä naisilla ja siks ottaa puheeksi ehkäisyasiat. Surullista.

Ihan ku mun elämästä tää kirjoitus. Isommat on poikia ja jo koulussa. Ikäeroa kakkoselle ja kolmoselle, tytölle tuli 8v. Todella monta krt kuulin kysymyksen onko lapsilla sama isä ja ihanko todella aiomme jaksaa vielä vauvavuosia. Olen 35v ja todella monet ystäväni ovat saaneet parin viime vuoden aikana vasta lapsia. Sitten kun tyttö syntyi niin päiviteltiin sitä, että no pitihän teidän nyt vielä tyttö ja kai sille nyt vielä kaveri tulee…

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Uskon, varmasti olet kuullut kaikki näitä!

Järkyttävän kohtuuttoman törkeän loukkaavia ja huonoja kohtaamisia ja kohteluita olet(te) saanut. Mikä ihmisiä vaivaa? Missä hyvät tavat ja empatia, joiden luulisi estävän pahimmat sammakot.

Mä en parikymppisenä halunnut lapsia ikinä ollenkaan. Kaksvitosena halusin neljä. Toinen synnytys ja vauva-aika veivät voimat niin, että siihen jäi lapsiluku, kahteen siis. Kaksi ihanaakin ihanampaa tytärtä meille annettiin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä