Miksi haluat, että lapsi on iholla koko ajan?

Jotkut nauttivat siitä, että koti on hiljainen aamuisin. Muut nukkuvat, ja itse saa istua rauhassa, lukea lehteä ja syödä aamupalaa. Minä en ole yksi heistä. Toki herään yli puoli tuntia ennen lasta, mutta vain siksi, että saan kiireellä tehtyä kaikki vaadittavat aamutoimet. Kun on aika herättää lapsi tai lapset, on jo kiire.

Minä haluan omaa aikaa illalla. Olemme aina pyrkineet laittamaan pienet lapset nukkumaan kello 20, ja olemme siinä onnistuneet. Joku korkeampi voima on tehnyt lapsistamme sellaisia, että heitä ei ole edes vauvana tarvinnut ”nukuttaa”. Nukuttamisella tarkoitan sellaista, että istutaan samassa huoneessa, silitellään lasta tai hytkytellään vaunuja kauan, vaikka tunnin.

Kiitos, kiitos, kiitos, meidän lapsemme ovat nukahtaneet aina heti, kun heidät on jätetty yksin nukkumaan iltapalan, pesun, sadun ja muiden iltarutiinien jälkeen. Useimmiten se on tapahtunut kello 20. Lapset ovat olleet silloin väsyneitä.

Vaikka nautimmekin lastemme seurasta (paitsi jos uhmis raivoaa tunteja putkeen naama punaisena niin ihan joka hetki ei ole sellainen, mitä vanhana muistelen), haluamme oman ilta-aikamme. En jaksaisi ilman sitä olla äiti, vaimo tai työntekijä tai mitään niistä.

En ole ikinä ymmärtänyt, koska aikuiset katsovat uutisia tai vaikka K18-leffoja, jos lapset valvovat yhtä kauan kuin aikuiset? Eivätkö he koskaan katso? Onko koko päivä silloin pelkkää Fröbelin palikkaa, Titi nallea, uhmakiukkua ja jatkuvaa iholla oloa, jos herätään ja mennään nukkumaan yhtä aikaa?

Käsi sydämellä: riittääkö pelkkä RyhmäHau-arki?

Eivätkö kaikki kaipaa sitä hetkeä, jolloin titteli on vain minä, tai korkeintaan vain puoliso, mutta ei missään tapauksessa saman vuorokauden aikana enää äiti tai isä? Eikö välillä tule fiilistä, kuten Helmoissa-blogi Matun kirjoitti, että valitettavasti tavoittelemanne äiti on pois käytöstä?

Lapsi hyppii sängyssä klo 23.58

Tiedän, mitä on, kun lapsi itkee yöt hampaiden tulon, ikävän, pimeän pelon, uhmaiän tai vaikka pitkään jatkuvan sairauden vuoksi. Aavan keliakian diagnosoimista ennen meillä oli 1,5 vuotta itkua, hätäännystä ja kipua öisin.

Kaikki lapset ovat erilaisia ja perheet erilaisia. Joku lapsi nukahtaa vasta puolilta öin vaikka vanhemmat veisivät lapsen päivän aikana HopLoppiin, Linnanmäelle ja juoksemaan maratonin. Sille ei vaan voi mitään, että välillä lapsi hyppii sängyssään kello 23.58 eikä väsytä yhtään.  Munakoisoni ja minä -blogissa pohdittiin juuri lapsen päiväkodissa nukkumien päiväunien tuomaa koko perheen väsymystä ja turhautumista. Se on eri asia kuin se, että haluaa lapsen menevän nukkumaan vasta myöhään.

Lähinnä vain kysyn, että jos tykkäätte kääntää lapsen rytmiä niin, että hän menee myöhään nukkumaan, niin miten ihmeessä te jaksatte? Vai ettekö te tarvitse omaa aikaa? Oikeasti?

lapsiperhe

Lapsi aikaisin nukkumaan = hyvinvoiva äiti

Vauva.fi julkaisi juuri artikkelin lapsen nukkumaanmenoajan vaikutuksesta vanhemman mielenterveyteen. Lehti siteerasi australialaista tutkimusta, jonka mukaan ”äidin mielenterveys ja parempi henkinen hyvinvointi liittyi lapsen aikaiseen nukkumaanmenoaikaan erityisesti, kun lapset olivat 6–7-vuotiaita”. Lehden mukaan ”jo aiemmin on todistettu, myös tieteellisesti, että vauvaikäisten uniongelmat vaikuttavat äitien mielenterveyteen riippumatta siitä, onko äidillä ei ole aiempaa masennustaustaa”.

Jos joku kysyy minulta yhtä ohjetta lastenkasvatukseen, sanon aina, että jos vaan mitenkään voit, opeta jo vauva nukahtamaan yksin. Siinä, missä joku istuu tunnin käsi vääntyneenä pinnasängyn laitojen välistä, minä olen jo tunnin viettänyt omaa aikaa. Vaan miten se tapahtuu, sitä en tiedä. Meillä on kokemusta vain näistä kolmesta, jotka nukahtivat jo kun heitä oli vasta laskemassa sänkyyn tai vaunuihin.

Ehkä joku ei aidosti kaipaa yhtään omaa hetkeä vaan haluaa olla lapsen lähellä koko ajan? Toki saa olla niin lähellä kuin haluaa, jos aidosti äitikin, tai isä, haluaa juuri sitä. Tietenkin vauva tarvitsee vanhempansa 24/7, mutta tarvitseeko vaikka viisivuotias?

Toisaalta, äkkiä nämä kasvavat. Enää koululaisemme eivät kömmi yöllä kainaloon unipupua retuuttaen. Enää he eivät halua olla lähellä koko ajan. Eivät todellakaan. Nykyään tosin voin jo heidän kanssaan katsoa jonkun leffan illalla. Se on ihan eri kuin se, että joku hyppii sohvalla, kaataa iltapalalla teemukini ja kysyy sata kertaa, mitä muurahaisen sisällä on ja miten pissa ja kakka oikein menee siellä putkistoissa.

Valitettavasti tavoittelemanne äiti haluaa olla poissa käytöstä edes yhden tunnin iltaisin ennen kuin on pakko mennä nukkumaan.

 

Kaipaatko omaa aikaa? Haluatko sitä illalla vai aamulla? Onko teillä uniongelmia?

 

Lue myös

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Kolmannen odotusta ei enää onnitella

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Meillä lapsen luontainen rytmi tuntuu olevan n 9-22 ja tunnin viiva kahden päiväunet. Jos herätän aiemmin nukkuu pidemmät päiväunet, jos skipataan päiväunet kotipäivinä nukkuu sen verran kauemmin seuraavana aamuna (20:30-9:30), päivinä jolloin on tekemistä tarvitsee päiväunet n 14->.
Ja koska ollaan kotona en näe mitään syytä väkisin pakottaa lasta toiseen rytmiin jos ei ole pakko. Minä voin valvoa yhteen ja ottaa seuraavana päivänä unet lapsen kanssa, jos sattuu huvittamaan, vuorotyöläisen (tuo puolisko) kanssa se tarkoittaa lähinnä iltavuoro- ja vapaapäiviä.

Avatar

Meillä lasten rytmi on mennä nukkuun klo 21-22 (pe&la koululaiset 23). Ja me miehen kanssa valvotaan puoleenyöhön. Todellakin haluan sen ajan ilman lapsia!
En myöskään halua herätä aikasin joten meillä kaikki nukkuu vapaapäivinä 8-10 asti.
Jos muksu herää esim. 7.30 totean että on yö ja mene nukkumaan.
Ja niin menee. ?
Ja heti kun on jo älliä päässä eli yli 4v. ei nousta lasten kanssa vaan lapset opetetaan että saa hiljaa leikkiä, käydä vessassa, lukea tms. jos aikuiset vielä nukkuu. Eli annetaan unirauha vapaapäivien aamuihin.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa just hyvältä! Meillä tosin uni jos lapsilta loppuu niin se loppuu, mut ovat just yli 4-vuotiaina leikkineet itsekseen.

Avatar

Joo todellakin kaipaan mutta meillä tämä neljäs lapsonen (2 vuotias) samanlainen iltakukkuja kun esikoinen oli aikoinaan, ettei ennen klo 22 saa nukkumaan ja silloinkin nukutusaika noin tunti. Pieniuninen ja huono rauhoittumaan. Päiväunien jättö pois auttaisi asiaan, mutta koen iltapäivän unien helpottavan taas hässäkkää kun koululaiset tulee koulusta ja kaipaavat äitiä läksyhommissa. Ja kyllä 2- vuotiaan olis hyvä viel päikkärit nukkuu ihan kehityksenkin kannalta. Silloin kun taapero nukkuu ehtii rupatella koulupäivästä ja juoda kahvit ns.rauhassa vain isompien läsnäollessa.
Illalla koululaiset 10 ja 13v kömpivät huoneisiinsa 20.30 mutta nukahtavat ehkä klo 22.30 vasta.Kyllä yhteinen parisuhdeaika jää tosi vähiin, mutta mutta mitenköhän tätä nyt lähtis muuttamaan..? Kaikelle on aikansa. Tätä elämänhellettä nyt kestää jonkunaikaa..ei ikuisesti…onneksi!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiva, että on aikaa koululaisille. Se on tärkeää!

Avatar

Meillä lapset menee nukkumaan 22-22.30 välillä yksin kertaisesti siitä syystä että jos laitan kuopuksen aikasemmin (sanotaanko nyt vaikka klo:21.00) niin pikku-ulko (1,5v) ponkaisee ylös kuudelta! Ei kiitos.. mielummin nukutaan sinne 7.30-8.00 asti. Esikoisen (3,5v) annan nukku 8.30-9.00 asti jos meillä ei ole aamulla mitään menoa.
Itse menen nukkumaan yleensä 1.00 aikaan ? Pitäis kyllä viimeistään puoliltaöin ?
Että kyllä siinä sitä omaa aikaa on se muutama tunti illasta: katotaan joku sarja yleensä (tai kaksi).
Alkuvuodesta sitten rytmi muuttuu kun lapset menee päiväkotiin ja itsellä olisi tarkoitus aloittaa opiskelut. Kyllä haluisin että lapset menisi nukkumaan klo:21 mutta näillä nyt mennään vielä tämä vuosi loppuun ?

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Nauttikaa nyt tuosta, mikä teillä toimii. Ansaittu oma aika vaikka yhteen asti!

Avatar

Todellakin haluaisin omaa aikaa illalla. Mutta siinä on pieni ongelma, nimittäin mun erittäin vahva iltaunisuus. En vaan jaksa valvoa myöhään. Meidän 10v. on taas iltavirkku luontaisesti, joten menen aina häntä ennen nukkumaan. 6v. kuopus on mun kanssa samanlainen. Eniten tämä ongelma on vaikuttanut parisuhteeseen. Olispa ihana katsoa vaikka leffaa miehen kanssa illalla. Ei onnistu, kun väsymys iskee klo 21 ja olo on ihan kamala jos ei mene nukkumaan. Ja herätys on arkena klo 5.15, mutta en viikonloppunakaan jaksa valvoa.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niin joo, totta tuokin! Mulle ihan vierasta iltaunisuus.

Avatar

Meillä lapsi menee nukkumaan 21-22 ja minä usein samalla. mies valvoo. Herään aamulla viettämään omaa aikaa koska olen aamuvirkku ja illantorkku.
Meillä ei katsota uutisia eikä K-18 leffoja, uutiset näen netistä mitä tarvin ja ihan pienen lapsen kanssa minusta K-18 leffat ei kuulu vain nyt elämäämme – vaikka lapsi nukkuisi, hän voi havahtua leffasta kuuluviin pelottaviin ääniin tai äänet voi tulla uniin – minusta se ei ole kiva ajatus – näin meillä, muilla heidän perheen tapaan.
Meillä on miehen kanssa omat harrastukset 1x/vko ja omaa aikaa ns sopimuksen mukaan, en koe että omaa aikaa pitää olla jokapäivä ja että lapsista pitää päästä eroon tiettynä aikana päivästä että jaksaa – mutta tässä me kaikki ollaan erilaisia. Mä ajattelen asiaa niin että tätä tämä perhe elämä nyt on – niitä aamuja, iltoja, päiviä, öitä ilman lapsia ja niiden tuomaa elämää on edessä vuosikymmeniä jos terveenä eletään. Mä ainakin nyt vain nautin perhe elämästä ja lapsen kanssa olemisesta kaikineen ryhmä hau juttuineen ja askarteluineen. ja kun on omaa aikaa – nautin siitä. mutta mun elämä ei pyöri oman ajan ympärillä. <3

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Hyviä pointteja nämäkin. Minusta on ihanaa, tai oli kun lapset oli ihan pieniä, saada pieni hetki omaa aikaa vaikka lukea lehteä rauhassa. En todella katso leffoja kuin jonkun kerran vuodessa, mutta se oli vaan esimerkki.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä