Tiedätkö, mitä lapsi haluaa äidiltä eniten?

Rakkaat äidit, tämä on teille!

Tiesitkö, että lapsi ei halua äidiltä ruokaa, syliä, ulkoilua, leikkiä tai satujen lukemista? Ei, hän haluaa vain, että katsot häntä! Joka hetki katsot.

”Äiti kato, kato, osaan kuperkeikan! Osaan seisoa käsilläni! Kato äiti, osaan hypätä tällä tavalla! Mulla on haava polvessa, kato! Ja varpaassa, kato! Kädessä! Toisessa polvessa! Ja jossain täällä oli vielä, näytän sen sulle kohta…”

”Kato äiti, piirsin kissan! Piirsin koiran! Piirsin hevosen! Piirsin seinään! Piirsin koiraan! Katso nyt, kohta tulee se hyvä kohta tässä ohjelmasta! Kato nyt äiti, kato! Sun piti kattoa!”

Odota, äiti vaan ihan äkkiä…

Kuinka usein olet havainnut, että et ihan joka hetki kuuntelekaan tai katselekaan lasta ihan niin kuin 100-prosenttisesti? Edes 70-prosenttisesti? 60? 55?

Joo-o, joo-o, joskus olet. Kyllä olet joskus keskittynyt johonkin muuhun kuin lapseesi, edes joskus. Edes hetken. Jopa sinä, joka vannoit, että lapsen synnyttyä et ikinä katso kännykkää lapsen ollessa hereillä, et ainakaan ennen kuin lapsi on rippikouluiässä.

Sanot: ”Oota, vastaan ihan äkkiä vaan tähän mummille / isille / kaverille / Wilma-viestiin / valmentajalle / Ei menny niinku Strömsössä -ryhmän kuvaan keittiön lattialle levinneestä majoneesista.”

lapsiperhe

Oletko liikaa somessa?

Koetko joskus, että katseesi on liikaa somessa, kännykässä, tabletissa, telkkarissa, kirjassa, käsitöissä, kotitöissä, koirassa tai naapurin rouvan miehessä upeassa kampauksessa?

Tai onko yksinkertaisesti tämä aika täynnä vaatimuksia, joita keskivertoäidin on mahdotonta toteuttaa? Samaan aikaan, kun lapsi pyytää katsomaan kuperkeikkaansa, otat uunista makaronilaatikon, revit pikkusisarusta pois uunin luota ja astianpesukoneen luukun päältä, vastaat puhelimeen ja mietit, että ehkä vessahätäsi menee ohi, jos vain yrität unohtaa sen. Multitaskaaminen on huipussaan, kun muistat eväät, synttärilahjat, liikuntatunnin luistimet, auton katsastuksen ja miehen lähestyvän, liian pitkän työmatkan.

Vai oletko vain liikaa somessa? Tuntuuko lasten nukahdettua, että pikkulapsivuodet menevät sittenkin liian nopeasti? (Ei tunnu enää sitten, kun puoli tuntia nukuttuaan lapsi herää ja päättää, että nukkuu seuraavan kerran kyseisenä yönä klo 3.45‒5.26).

Minulla on sinulle ratkaisu siihen pieneen syyllisyydentunteeseen! Ratkaisu, jota lapsesi juuri nyt kaipaa!

Pidä katse lapsessa joka hetki

Parasta, mitä someajan hyvinvointivaltiossa elävä äiti voi lapselleen tarjota, on katse. Sitä lapsi toivoo eniten. Kuinka sitten antaa lapselle katsetta, jos pitää multitaskata melkein joka hetki vähintään lapsen sisaruksen takia?

Vie lapsi uimahalliin! Uidessa on pakko katsoa lasta joka hetki, että kullanmuru ei huku. Uidessa ei ole kännykkää, koiraa tai käsitöitä tai astianpesukoneen täyttämistä. On vain tiukasti lapseen joka hetki porautuva katse.

Tämän postauksen alkupää oli huumoria ja kärjistystä, mutta nyt on faktaosuus: muistakaa uimahalli!

äiti lapsi

Se rakastais tätä tosi paljon

Olin taas viime viikolla Aavan kanssa kahdestaan uimahallissa. Se pienen ihmisen riemu on jotain ihan käsittämätöntä. Lapsen helisevä nauru voi äkkiä jäädä arjessa kaiken muun alle varsinkin, jos ei enää eletä 24/7 symbioosissa, vaan on jo työt ja hoidot tai koulut.

”Leikitään, että se olis merenneito ja tää olis sen delfiini! Se rakastais tätä tosi paljon. Se ei ikinä luopuis tästä.”

Sitä me sitten leikimme, ja katselimme toisiamme. Rakastettiin myös tosi paljon. Ei luovuttu ikinä.

 Jätä kännykkä pukukoppiin. Muista katse.

Opettele heiluttamaan jalkojasi vedessä niin kuin sinulla olisi oikea merenneidon pyrstö.

Relates posts

  1. Kuusivuotias: niin pieni, niin iso
  2. Joskus lapsen kanssa leikkiminen on lapsellisen helppoa
  3. Jos meillä ei olisikaan iltatähteä

Kommentit

6 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos! Joo suosittelen 🙂

Avatar

Aivan ihana ja rohkaiseva teksti!

Pitää viedä tyttö pian uimahalliin. Itse kävin kaverin kanssa tänään ja teki niin hyvään

Kiitos tästä katseen tärkeydestä muistuttamisesta.

-Eea

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos!

Avatar

Meillä ”Anna” on tässä jo tosi hyvä. Jos hän haluaa, että häntä katsotaan, ei hän vielä hihku ”katso” tai ”look”, vaan hän kävelee kyseisen ihmisen luokse, tarraa kasvoista ja kääntää ne itseään kohti. Jos ei yllä, niin sitten hän kipuaa syliin, ja tarraa sitten kasvoista kiinni.

Jos sattuu olemaan se kännykkä kädessä, niin tyttö yksioikoisesti nappaa kännykän pois aikuisen kädestä ja laittaa sen sivuun. Sitten ylläoleva tilanne, ellei häntä jo katsota.

Toinen vastaava on kyllä kirjojen lukeminen. 😀 Mutta toi katse on kans, sitä tahdotaan jo paljon, vaikka ei sitä osata sanoin pyytääkään! 😀

Näin Annan, alle 2v. kanssa.. Tulevaa odottaessa 😀

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihana Anna!

Avatar

Ihana teksti! Pitää ottaa viikonloppuma uimahallireissu ohjelmaan.

Vastaa käyttäjälle Eea Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä