Yleinen 28.11.2017

Lapsi vieraalle aikuiselle pallomeressä: Sinä kuolet!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

pallomeri

Olimme viikonloppuna Ruotsin-risteilyllä. Olin Aavan kanssa leikkihuoneessa, jossa katselin, kun Aava hyppeli pallomeressä.

Pallomeren sisäänmenoaukossa oli aika korkea kynnys. Reilu parivuotias poika oli kiipeämässä pallomerestä pois, kun isompi, ehkä neljävuotias poika veti hänet väkisin kaksin käsin takaisin pallomereen. Siirryin lähemmäksi katsomaan, mitä tapahtuu.

Isompi poika kaatoi pienemmän selälleen pallojen päälle ja painoi niin, että pieni upposi ihan kokonaan pallojen alle. Kasvotkin peittyivät. Isompi poika asettui pienemmän päälle mahalleen rajusti niin, että pieni ei pystynyt liikkumaan ollenkaan. Ryntäsin pallomereen.

Nostin ensin isomman pojan pois pienemmän päältä ja sitten autoin pienen ylös. Sanoin isolle, että tuo ei ollut kivaa leikkiä, että noin ei saa tehdä. Kumpikin vilkaisi minua, mutta ei sanonut mitään.

Siirryin pois pallomerestä ja jatkoin sekä oman lapseni että näiden poikien, selkeästi veljesten, touhujen tarkkailua. Pojat kävivät liukumäessä ja leikkivät ihan nätisti.

Aava siirtyi hetkeksi leikkimään muualle, joten minäkin siirryin.

Kuolet tai lähdet – valitse!

Hetken kuluttua palasimme pallomeren luo.

Isompi poika töni jälleen pienempää ja painoi hänet taas väkisin pallojen alle. Koska taaskaan ei näkynyt poikien omia aikuisia lähellä, syöksyin jälleen pallomereen kuin toista pelleä karkuun juokseva pellehyppääjä hyppytornista uima-altaaseen.

Nostin pojat taas ylös ja sanoin tiukemmin, että noin ei saa tehdä, voi käydä vahinko, nyt pitää loppua.

Jäin istumaan pallojen keskelle poikien viereen. Vanhempi poika katsoi minua ja sanoi rauhallisella ja tavallisella äänellä kuin olisi sanonut jotain itsestään selvää, kuten että ulkona sataa vettä.

”Joko sinä kuolet tai lähdet pois täältä.”

pallomeri

Epäuskosta kiitollisuuteen

Katsoin poikaa enkä heti sanonut mitään.

”Joko sinä kuolet tai lähdet pois täältä. Valitse.”

”En valitse kumpaakaan”, sanoin rauhallisesti ja katselin poikaa, joka katsoi minua tarkasti, mutta mitäänsanomattomalla ilmeellä.

”Onko sulla ollut kiva risteily?” kysyin.

Pojan silmissä välähti ensin epäusko ja sitten jonkinlainen pieni kiitollisuus.

”On!” hän sanoi iloisella äänellä.

”Onko teillä kiva hytti?” kysyin.

”On! Mä nukun yläsängyssä!”

”Nukutko? Kiva!” sanoin. Juttelimme hetken jostain risteilyyn liittyvästä kivasta asiasta, en enää muista mistä. Juttelun jälkeen pojat jatkoivat ihan nätisti leikkejä.

Mitään hätäähän heillä ei ollut, joten en sen enempää miettinyt heitä, kun lähdimme leikkihuoneesta eteenpäin ostamaan karkkia ja muita tuliaisia. Toivon, että poikien vanhemmat olivat ihan jossain lähellä.

En nähnyt poikia enää risteilyn aikana, mutta mietin vain, että muistaako kukaan jutella tälle pojalle nätisti? Kysyykö kukaan mitä hänelle kuuluu? Meneekö aikuisten kaikki aika pienemmän, vielä vaipoissa olevan pikkuveljen hoitamiseen? Pitääkö isoveljen pitää silmällä pikkuveljeä? Kieltääkö häntä kukaan, ja jos kieltää, kieltääkö oikein?

Toivottavasti joku muukin aikuinen nosti pikkuveljen turvaan ja kysyi isoveljeltä, mitä hänelle kuuluu.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Uskon, että vanhemmat olivat kuitenkin lähellä. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha, että pieni olisi ollut vaarassa.




0
1 vastaus

Tää on vähän niinku sarjassa meidän kaveriperhe vierailulla. Pikkumies tulee leikkimoottorisahan kanssa äitinsä luokse:äiti mä murhaan sut ja katkasen sulta pään.
Meinas mennä kahvit henkeen….




0
1 vastaus

Toimit todella hienosti. Ihanaa, kun jaksoit välittää muiden lapsista. Moni ei varmasti olisi ollut yhtä huomaavainen.

On ihan hirveän surullista, että jotkut vanhemmat jättävät lapsensa noin yksin. En edes halua ajatella, missä he itse olivat aikaansa viettämässä tuona hetkenä.




0
1 vastaus

Hienosti toimittu!? Jokainen meistä kaipaa tulla kohdatuksi.




0
1 vastaus

Tästä tuli melkein kyyneleet silmiin tosta järkyttävästä lauseesta ja iso veljen yksinäisyydestä. Miksi ei aikuiset osaa kohdata pienempiä, he eivät ole pieniä aikuisia vaan lapsia jotka tarvitsevat aikuisen jämäkkyys, rakkaus ja roolimalli.

Onko nykymaailmassa liikaa väkivaltaa? Avaat TVn ja sieltä tulee niin kuvottavia asioita ettei aikuinenkaan halua niitä nähdä.




0
1 vastaus

Surullista sanoa mutta ihan perus meininkiä päiväkodissa. Ahdistaa suunnattomasti nykylapset. Taisteluohjelmat kuuluu jo kolme vuotiaden päiviin. Osa lapsista leikkii vain taisteluleikkejä jos aikuinen ei oo mukana leikissä..




0
1 vastaus

Samaistun! Työni puolesta olen tekemisissä alakoululaisten kanssa ja kerran olin tilanteessa jossa alakoululainen poika kysyin minulta saako hän tulla oikean aseen kanssa tilaan jossa työskentelin ja ampua kaikki..

Sosiaalipäivystyksen kanssa asiasta juteltuani, minua neuvottiin tekemään asiasta rikosilmoitus. Tämä ehkä kertoo sen kuinka huonolla tolalla lastensuojelu tällähetkellä on, koska he kertoivat suoraan että muita keinoja ei enää ole tämän tapauksen kanssa.

Olen tehnyt vuosia lasten ja nuorten kanssa töitä ja tälläinen huonovointisuus on tuntunut vuosi vuodelta vain kasvavan.




0
1 vastaus

Olisiko pitänyt ilmoittaa laivan henkilökunnalle? Hyvä että tuonkin verran otit huomioon lapset. Mutta olisiko pitänyt löytää vanhemmat. Voi olla että ovat ihan lähellä tai kännissä jossain baarissa. Tuon ikäisiä lapsia eitule päästää keskenään mihinkään ei edes laivamatkalla. Nykyään ihan kummallista että lapset touhuaa kadulla, ostarilla, joka tapauksessa kaukana kotoaan ihan keskenään. Alle kouluikäisten kuuluu olla vanhempien silmien alla aina!




0
1 vastaus

Uskon, että vanhemmat olivat kuitenkin lähellä. Tilanne ei ollut kuitenkaan niin paha, että pieni olisi ollut vaarassa.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Muutamissa päivissä katoava ihanuus. #omenapuu #omena #kukat

ylipyykkivuortenblog

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: