Ennen teimme lasten valokuvista joulukortteja sukulaisille, nyt ilahdutamme vieraita lapsia

joulukortti lasten valokuvista

Ennen se oli se juttu. Jo lokakuussa aloin miettiä, millaiset joulukorttikuvat otan lapsista. Ensin piti tietysti valita tai jopa ostaa lasten vaatteet kuvaan. Tämän jälkeen piti valita valokuvauspaikka ja rekvisiitta.

Seuraavaksi piti valita sopiva päivä ja päivästä sopiva hetki. Lasten piti olla hyvin syöneitä, virkeitä, iloisia ja yhteistyökykyisiä. Sama koski miestä. Lapsille luvattiin asianmukainen valokuvauspalkkio, esimerkiksi yksi-kaksi Muumi-keksiä. Miestä uhattiin kunnon kiukuttelulla, jos hän ei olisi täysillä mukana jokajouluisessa vaimon pikkuprojektissa. Minä puin ja kampasin lapset haluamallani tavalla ja näytin miehelle, miten heidät asetellaan.

Mies asetteli ja piti paikallaan, viihdytti ja nauratti ja minä säädin kameraa ja annoin komentoja, kuten että käy äkkiä korjaamassa tuota tonttulakkia, hae sittenkin se yksi tonttu vielä mukaan, äkkiä, vauva karkaa!

Lopputulos: ärtynyt isä, täydellisyyttä tavoitteleva ja sen vuoksi vähän ärsyyntynyt äiti ja kyllästyneet ja keksikasalla lahjotut lapset.

Lisäksi kuitenkin ihan täydellisen ihania joulukortteja, joissa hymyilevät ihanat, rakkaat ja taas niin kasvaneet kullanmurut. Valokuvat matkasivat kuin pienenä joululahjana ystäville ja sukulaisille ympäri Suomen ja maailmallekin. Näistä joulukorteista teen vielä jonain vuonna isovanhemmille lahjaksi taulun!

Ystävät ja suku: Hyvää joulua, olette tärkeitä!

Anteeksi ystävät ja sukulaiset, tänä vuonna minä en jaksa. Saako sen sanoa ääneen? En jaksa.

Mitä se kertoo, että ennen niin tärkeä perinne jäi nyt pois? Lapset kasvavat, elämä muuttuu. Enää en asettele 6-, 11- ja 14-vuotiaita tonttulakeissaan takan eteen istumaan. Olisinhan voinut tehdä kuten muutamana muuna jouluna, että olisin kerännyt vuoden aikana otettuja kivoja kuvia ja teettänyt niistä. No, en tehnyt sitäkään nyt. Tuntuu haikealta, oudolta ja vähän kurjaltakin. Ehkä olisi pitänyt sittenkin lähettää. Vaan nykyään en voisi lähettää kuvia kysymättä lapsilta siihen lupaa. Tonttulakkikuvat ovat todellakin so last season jo.

No, ei moni muukaan enää lähetä joulukortteja. Kiitos teille, jotka yhä lähetätte. Se on ihana perinne.

Ystävät ja sukulaiset, sanon sen tässä: hyvää joulua, olette rakkaita. Olette ajatuksissamme tänäänkin, vaikka meiltä ei nyt tule joulukortteja.

joulukortti lasten valokuvista

Joulun tärkein lahja: Vieraan lapsen joululahja

Joulukortteihin ja postimerkkeihin laittamamme rahan sijaan teimme sen, mikä tuntui oikealta. Lahjoitimme ison kassillisen hygieniatuotteita seurakunnan diakoniatyön joulukasseihin. Minä ja Henrik otimme myös kauppareissulla Joulupuusta Henrikin ikäisen pojan lahjatoiveen. Ostimme pojalle lahjaksi monen tuon ikäisen pojan toivoman Nerf-pyssyn sekä paksuimman Aku Ankan taskukirjan, jonka löysimme. Koska Nerfit ovat Henrikin kavereiden keskuudessa ihan se ykkösjuttu, uskalsin ostaa tällaisen lahjan. Ehkä se lisää yhteenkuuluvaisuuttakin, kun tälläkin pojalla on sitten oma Nerf.

Aion tehdä vielä samanlaisen ostosreissun Aavan ja Matildan kanssa. He saavat kumpikin valita oman ikäiselleen tytölle lahjan. Samalla puhumme siitä, että kaikissa kodeissa pukki ei käy.

Lapsen joululahja

Kerro ystäville jouluna, mitä sinulle kuuluu

Jos et ehdi lähettää joulukortteja, lähetä ystävillesi joulun aikaan viesti. Hyvän joulun toivotuksen lisäksi kerro, mitä sinulle on vuoden aikana tapahtunut. Kerro, mitä sinulle kuuluu. Ehdota päivää, jolloin voisitte käydä yhdessä vaikka kävelyllä tai juoda kupillisen teetä. Kysy, mitä ystävällesi kuuluu. Kiitä ystävyydestä. Lähetä viestissä muutama hauska kuva aikuisistakin.

Ehkä kuulumisilla varustettu viesti lämmittää yhtä paljon kuin joulukortti.

Ei stressata joulua liikaa, tehdään joulu ihan omalla tavallamme.

Lähetättekö te joulukortteja? Oletko osallistunut Joulupuu-keräykseen tai johonkin vastaavaan?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä