Kutsutaanko joulupukki, jos yksi lapsista pelkää hysteerisesti?

joulupukki

Valokuva-albumeissa ja somepäivityksissä lapset istuvat hymyillen joulupukin polvella. Pukki on joulun kaivattu vieras, kunniahenkilö, jonka saapumista odotetaan ikkunassa aamuvarhaisesta asti. Ennen juhlapäivää joulupukkia voi käydä tervehtimässä ostoskeskuksissa, pikkujouluissa ja joulujuhlissa.

”Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki. Eikö taakka paina selkää? Käypä tänne, emme pelkää!” kuuluu ikivihreä jouluveisu. No, itse asiassa me kyllä pelkäämme. Todellakin pelkäämme. Tai ehkä emme kaikki, mutta yksi. Aavan hysteerinen joulupukkifobia on tänä jouluna lieventynyt niin, että hän pystyy katsomaan ostoskeskuksessa pukkia kaukaa, mutta ei todellakaan mene lähelle. Meidän valokuva-albumeissamme ja somepäivityksissämme ei näy pukin sylissä istuvia lapsia.

”Seuraavaksi tänne tulee joulupukki!”

Viime vuonna partion lupauksenantojuhlassa Aava söi ihan tyytyväisenä piparia, kun yhtäkkiä ilmoitettiin alkavan ohjelmanumeron, josta me emme olleet etukäteen kuulleet. Ihan kohta tulisi joulupukki! Aavan silmät levisivät joulupuurolautasiksi. Hän kirkaisi, syöksyi syliini ja kätki itkien kasvonsa hiuksiini. Lähdimme juhlasta pois, minä kantaen kauhusta tärisevää, hysteeristä lasta.

Koskaan ei ole sattunut mitään. Häntä ei todellakaan ole koskaan pakotettu pukin syliin, ei puhumaan pukille, ei edes ottamaan karkkia pukin kädestä. Hänen ei ole koskaan tarvinnut edes katsoa tuohon puuhkahattuun, karvanuttuun. Koska hän pelkää, ei meillä käy joulupukki jouluisin. Vaikka hän tietää, että pukki ei tule sisään, värittää aattoamme kauhu.

Jos et syö puuroa, et saa lahjoja

Aiempina vuosina aatto on edennyt lievän kauhun vallassa. Aava ei mene ikkunoiden lähelle eikä mielellään ulkoile. Kauhu hellittää vasta, kun ovikello soi ja joku muu löytää ovelta lahjat. Siitä tietää, että joulupukki on jatkanut matkaa eikä näyttäydy ennen ensi joulua meidän pihapiirissämme. Emme todellakaan kutsu pukkia sisään vaan toivotamme hyvät joulut ulko-ovella, lapsen vapistessa kodin perimmäisessä nurkassa.

Ajatteleeko joku tosiaan niin, että lasta voi koko syksyn uhata, että pukki tuo pelkkiä risuja, jos lapsi ei tottele tai syö lautastaan tyhjäksi? Tai että tontut kurkkivat ikkunoista? Todella ahdistava ajatus, että joku katselisi meille sisään! Meillä ei ole koskaan uhkailtu tai peloteltu pukilla tai tontuilla tai kiltteysvaatimuksilla. Kyllä me kaikki saamme toisiltamme lahjoja, vaikka kiukuttelemmekin.

Emme tietoisesti puhu pukista mitään. Ylläpidämme joulun satumaailmaa, jos lapset niin tahtovat itse. Kerromme kyllä, että lahjat tulevat meidän rakkailtamme, mutta silti lapsi haluaa vahvasti uskoa. Tänä vuonna Aava on selkeästi ensimmäistä kertaa lumoutunut tuosta Korvatunturin taiasta. Ensimmäistä kertaa hän puhuu itse joulupukkiin liittyvistä asioista ja jopa kirjoitti pukille kirjeen ihan itse omasta päätöksestään.

joulu

Pakko halata hämähäkkiä

Ovikellotemppumme vuoksi joulumme ovat stressittömämpiä ja lapsiystävällisempiä. Koska joutuisimme turvautumaan ulkopuoliseen, maksulliseen pukkiin, selviämme ilman pukin vierailua halvemmalla ja myös ilman pukin määräämää aaton aikatauluikkunaa. Lapsi saa nauttia joulustaan ilman paniikkia.

Miksi toisimme olohuoneeseemme hahmon, jota lapsi pelkää? Jos hän pelkäisi esimerkiksi hämähäkkejä, en toisi halloweenjuhliimme hämähäkiksi pukeutunutta aikamiestä ”hauskuuttamaan” meitä. Jos lapsi pelkäisi kuollakseen kynttilöitä, en käskisi häntä puhaltamaan synttärikakkunsa kynttilöitä vain siksi, että näin on tapana.

Osa joulun taiasta puuttuu

Niin tai näin, puhumme aiheesta tai emme, hän pelkää. Meillä joulu syntyy joulun sanomasta ja läheisten kanssa vietetystä ajasta, joten mikään satuhahmo ei puuttumisellaan muuta jouluamme.

Pelolla on kuitenkin yksi kääntöpuoli: muut lapset. Koska meillä ei ole ollut joulupukkia kotonamme kuusivuotiaan vauva-ajan jälkeen, sisaruksetkaan eivät ole saaneet pukkia jouluihinsa. Varsinkin Henrik on ollut asiasta hieman katkera. Sisarukset ovat menettäneet osan joulun taiasta, ja itse asiassa Henrik juuri ne lapsuuden kultavuotensa: joulut 6-11-vuotiaana. Viime vuonna olisi ollut kenties viimeinen joulu, kun hän olisi oikeasti nauttinut pukin vierailusta, vaikka ei pukkiin uskokaan. Onhan joulupukki kuitenkin lapsuuden jouluihin liittyvä oleellinen asia, mutta me olemme riistäneet sen häneltä.

Enää hän ei haluaisikaan pukkia, mutta viime vuonna pohdin kovasti, miten ratkaisisimme ongelman. Kumpi on isompi asia: pyytää pukki hysteerisenä pelkäävän lapsen kotiin tai mummolaan vai se, että pukkia toivova koululainen ei saa joulupukkia kylään? Ehkä nyt on jo helppoa ajatella, että päätös olla ilman pukkia oli oikea. Myönnän kuitenkin, että harmittaa menneet joulut, kun isommat sisarukset menettivät pukin vierailun siskon pelon takia. Ehkä olisi pitänyt viedä Aava ulkoilemaan pukin vierailujen ajaksi.

Täytyykö lapsi siedättää joulupukkiin? Uskon ja tiedän, että kauhu menee itsestään ohi. Nykyään Aava uskaltaa jo olla samassa tilassa sekä joulupukin että myös aiemmin pelkäämiensä muumihahmojen ja isojen nallejen kanssa. Olemme päässeet hurjasti eteenpäin.

Tuleeko teille joulupukki? Kuinka paljon olet valmis maksamaan joulupukin vierailusta? Uhkailetko lapsia pukilla?

Lue myös

Ennen teimme lasten valokuvista joulukortteja, nyt ilahdutamme vieraita lapsia

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Kukin tyylillään, itse olen lapsille kertonut alusta asti ettei pukkia ole. Johtunee siitä ettei itseänikään ole pukilla huijattu lapsena niin tuntuisi absurdilta maksaa jollekin siitä että se esittäisi tuovansa muiden ostamat lahjat… mutta silti lapsista on hauskaa hakea tapahtumissa joulupukilta karkit jne. ja tietävät että vaarillakin on sivubisnes joulupukkina. Ja onpa aiheesta saatu huumoriakin revittyä useamman kerran, eskarilainen olisi tänä vuonna halunnut kirjoittaa joulupukille vaikka sitä ei ole – kun kaveritkin kerran tekevät niin…ja muutama vuosi sitten nykyinen teini oli soittanut kaupan seinältä löytyneeseen joulupukin numeroon ja tilannut sen käymään kun tosissaan meinas että se tulee ja tuo lahjoja 😀

Avatar

Ihana tarina. Meillä myös 6v poika, joka on kolme vuotta pelännyt joulupukkia ja myös kaikkia muitakin naamioituneita hahmoja; pellejä, naamiaisasuihin pukeutuneita spidermaneja ym. vaikka tietäisi naapurin pojan pukeutuneen. Aina olen yrittänyt keskustella, että mikä pelottaa. Ei osaa oikein selittää. Toivon myös, että pelko laantuu iän lisääntyessä. En ole väkisin lastani pakottanut menemään naamiaisiin, kaupassa pukin luo tms.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä