Hysteeristä naurua pimeässä talossa

Katselin tänään töiden jälkeen pitkästä aikaa Netflixiä. Olin yksin olkkarissa sohvalla muhkean viltin alla ja katselin sellaista kevyttä hömppäsarjaa, jonka katselu ei vaatinut kuin silmien auki pitämistä.

Aava tuli kaverinsa luota kotiin, kun siinä katselun ohella viestitin naapuriin, että tyttö voisi jo tulla, kun kellokin oli jo seitsemän. Aava hyppeli omaan huoneeseensa ja kuului laittavan äänikirjan päälle.

Henrik ja Matilda olivat kumpikin omassa huoneessaan. Yhtäkkiä kaikki pimeni.

Pimeää kuin Siperian tunnelissa

Kaikki valot sammuivat ja telkkari pimeni. Tuli ihan sysipimeää, kun ulkoakaan ei tullut yhtään valoa. Kaikki lapset juoksivat luokseni nauraen hämmästyneinä.

– Mä olin lukemassa kirjaa, Matilda nauroi kirja kädessään.

– Risto Räppääjäkin vaan hiljeni, Aava ihmetteli.

– En vaan nähnyt enää mitään, Henrik myös nauroi.

Vaikka sähkökatkos on ihan tuttu juttu, meitä nauratti kauheasti, koska se pimeys oli kuin olisi sukeltanut veden alle luolassa. Juuri ja juuri erotin lapset ja Matildan kädessä olevan kirjan. Siis todella pimeää!

Kesken naurumme aloimme miettiä, että missä ihmeessä meidän iskä on…

– Mitä jos iskä on ollut vaihtamassa jotain sulaketta ja saanut sähköiskun ja on kiinni seinässä ja me vaan fiilistellään täällä, nauroimme. Hetken naurettuamme ja vähän jo kauhisteltuamme kuulimme miehen äänen makkarista. Hän piti sellaista ääntä, jollaista ehkä syntyy, jos saa kunnon sähköiskun. Mieskin oli ollut kuitenkin vain lukemassa kirjaa.

sähkökatkos

Lapset nauroivat ja kirkuivat

Lähdimme kaikki neljä toisiimme pimeässä törmäillen ja nauraen kohti makkaria. Aava heittäytyi iskän päälle sängylle. Minä kuljin pehmeä vilttini hartiollani ja huputin ja niputin viltillä lapsia, jotka kirkuivat, nauroivat ja tönivät minua pois.

Mies alkoi sytytellä kynttilöitä ja laittoi takkaan tulen. Samantien hänen puhelimensa piippasi: sähköyhtiö ilmoitti, että sähköt palaavat vasta 45 minuutin kuluttua.

Henrik olisi aiemmin halunnut pelata 3-4 pelaajaa vaativaa Gang of four -korttipeliä, mutta Matilda ja mies eivät jaksaneet pelata. Nyt kun he eivät voineet enää lukea, aloimme pelata keittiön pöydän ääressä peliä.

Aava söi siinä vieressämme iltapalaa ja antoi hupaisia neuvoja pelin etenemiseksi.

korttipeli

Valot palasivat

Yhtäkkiä valot palasivat, kauan ennen kuin oli arveltu. Aava hyppäsi tuoliltaan alas ja juoksi heti sammuttamaan telkkarin ja cd-soittimen – ja kaikki valot, koska hän halusi tunnelmamme takaisin.

Laitoimme kuitenkin keittiöön valot ja jatkoimme peliä. Kun olimme pelanneet jonkin aikaa, miehen puhelin piippasi taas.

– Sähkökatkos on päättynyt, hän ilmoitti meille muka juhlavasti, vaikka toki sen tiesimmekin. Aava oli hiipinyt valokatkaisijan luo ja sammutti keittiöstä valot sillä samalla sekunnilla, kun mies ilmoitti sähköjen palanneen. Istuimme jälleen pimeässä vain muutaman kynttilän tuoman valon keskellä.

– Mitä, mies huudahti. Aloimme taas nauraa.

Pimeä tunnelmamme, joka oli kuin telttailun ja mökkeilyn sekoitus, sekä hyvä fiilis säilyivät koko illan. Ilman sähkökatkosta olisimme olleet koko perhe eri huoneissa, mutta nyt pelasimme kaikki yhdessä – ja nauroimme. Jatkoimme koko illan toistemme nälvimistä ja yhdessä nauramista sillä hyvällä tavalla, jota aika harvoin näkee, kun lapset lähinnä keksivät syitä, joista riidellä (lue syyt!).

Olipa hauska sähkökatkos, todellista perheterapiaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä