Yleinen 4.1.2018

Rippikoulu: nuoruuden upeimpia muistoja

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

rippikoulu

Tärkeintä oli, että pääsimme lähtemään sinne yhdessä. Laukut oli pakattu huolellisesti ja tarkistettu moneen kertaan. Olimme niin valmiita kuin vain voi olla. Olimme odottaneet tätä usean vuoden ajan.

Saavuimme leirikeskukseen. Minä ja paras ystäväni, joka asui eri paikkakunnalla kuin minä, halusimme ehdottomasti kokea tämän yhdessä. Olimme valinneet  paikan, joka ei ollut kummankaan kotipaikkakunnalla. Halusimme ottaa vähän etäisyyttä muista ja saada ihan oman, yhteisen kokemuksemme.

Oli kesä. Silloin kesäisin paistoi aurinko ja pystyi käyttämään shortseja ja t-paitaa.

Silloin kesäisin tarkeni käydä uimassa. Me kävimme, ja niin kävivät pojatkin.

Pojat. Niitä oli tullut leirikeskukseen ympäri Suomen. Oli aika komeitakin, monta. Katselimme heitä ja kuiskuttelimme heistä vähän iltaisin sen jälkeen, kun olimme kokoontuneet leirinuotiolle ja lähteneet sen jälkeen iltatoimiin.

ripari

Nuotio ja kitara

Tuli ritisi, loimusi ja lämmitti nuotiossa lammen rannalla. Lammen vedenpinta oli aina tyyni.

Kitaran soinnut tulivat iholle asti. Laulut olivat tuttuja jo lapsuudesta, niitä kaikista parhaimpia lauluja. Se The Punainen laulukirja.

Isoset esittivät maailman hauskimpia sketsejä. Leirin vetäjät puhuivat aiheista, jotka jäivät mieleen pitkäksi ajaksi.

Ruoka oli hyvää. Linnut lauloivat. Paras kaveri oli lähellä. Uusia kavereita tuli monia. Isonen piti hyvää huolta ja oli hirmuisen hauska.

Lammella soudettiin veneellä, jossa ei ollut tappia. Tai oli. Tai en muista. Ehkä oli.

Oli vaan aika siistiä kaikki se.

ripari

Yhdessäoloa ja ajateltavaa

Puhuimme tärkeistä ja isoista asioista aikuisten ja isosten johdolla sekä keskenämmekin. Jatkoimme juttelua saunan lauteilla, pienissä nukkuma-aitoissamme sekä kirkon penkissäkin. Ne asiat toivat turvaa.

Viimeisenä iltana olimme olleet tunnin nukkumassa, kun meidät tultiin herättämään. Menimme leirinuotiolle, lauloimme, katselimme sketsejä ja lopuksi juoksimme kaikki vaatteet päällä lampeen. Minä en tosin tainnut juosta, mutta kastuin, kun isoset kävivät halaamassa kaikkia, jotka eivät juosseet.

Kaikki oli juuri sellaista kuin olin ajatellutkin. Se tunnelma ja se läheisyys imivät mukaansa. Sen oman leirini jälkeen olin monena kesänä isosenakin. Se tuntui kodilta, sellaiselta, jota usein kaipaan, vaikka olenkin arjessani samojen asioiden ympärillä. Haluaisin yhä pakata makuupussin ja rinkan ja asetella makuupussini kerrossängyn yläpedille hirsisessä aitassa, joka on nukkumaanmenoaikaan täynnä itikoita.

ripari

Hiljainen ja arka

En koskaan unohda sitä kesää, sitä leiriä, niitä ihmisiä, sitä ikää lapsuuden ja nuoruuden välillä ja sitä, kun ystävät ja sukulaiset tulivat juhlimaan juuri minua. Se oli hiljaiselle ja aralle tytölle hyvin merkityksellistä. Siitä kaikesta on tänä vuonna jo 23 vuotta, mutta minä muistan yhä.

Tämän vuoden kesällä esikoiseni saa kokea sen saman. Toivon ja uskon, että hänelle kokemus on yhtä merkittävä.

Rippikoulu, yksi nuoruuden ehdottomasti parhaista kokemuksista.

Millaisia muistoja sinulla on rippikoulusta? Onko teidän perheessänne rippikoululaista?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Voi ei, ei ollu sit kiva kokemus tuo.

1 vastaus

Siis niiiiiiiin ihana kuva riparistasi, Hanna! Juuri näitä muistoja tulevaisuuttaan varten etsivät ja kokevat ripari-ikäiset nuoret vuosittain edelleenkin. On nuotio, jonka ympärille yhä keräännytään yhdessä laulamaan, paistamaan lettuja, juttelemaan elämästä ja nauramaan yhdessä kaikenlaisille hassutuksille. On niitä tyttöjä ja poikia, on isosia ja myös nuoria aikuisia vastuunkantajina ja riparin rakentajina. Tietynlainen laatutakuu riparikokemuksesta 15-vuotiaille syntyy yhteydestä ja siitä ilmapiiristä, että jokainen on hyväksytty sellaisenaan. – Joskus käy vaan niin, että jokin juttu menee hiukan vinoon niin, ettei leirikokemus olekaan onnistunut. Itse kuitenkin uskon vahvasti, että jokainen nuori saa ripariltaan edes jonkin hyvän elämyksen, jota varjella sisimmässään konfirmaation jälkeenkin.
Toivon lapsellesi rohkeutta lähteä riparimatkalleen yhdessä leirikavereittensa kanssa. Jotenkin uskon myös siihen, että rippikoulua käyvän nuoren myötä koko teidän perhe tulee osalliseksi riparin yhteisöllisyydestä.

1 vastaus

Odotamme leiriä innolla. Kiitos Taru!

1 vastaus

Ai kamala. Siis kiva että jollain on hyviä muistoja kyseisestä tapahtumasta. Itse kävin päiväriparin koska ajatus viikosta tuntemattomien ihmisten kanssa yötäpäivää oli jotain niin ahdistavaa. mun kaikki koulukaverit oli siis vuotta vanhempia ja käynyt riparin jo edellisenä kesänä. Ok, sain uusia kavereitakin mutta en mitenkään kokenut sitä jeesuspropagandaa omakseni. kaiken huipuksi muistona on vielä kamalat rippikuvat kun äitille ei käynyt mun kirkkaanpinkki hiustyyli ja se raahasi mut johonkin kummalliseen parturiin jotta saatiin hiuksista ruskeat. Kerran elämässä -kokemus, onneksi! Olisin voinut jättää väliinkin, mutta toivottavasti omien lasten kohdalla kokemus on onnistuneempi 😀

1 vastaus

Voi ei, ei ollu sit kiva kokemus tuo.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA MAARIA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Vielä saan pitää sinua kädestä. 💕 #kaksplusblogit #äitibloggaaja #ylipyykkivuorten

ylipyykkivuortenblog

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: