Lasten saaminen vaikuttaa yllättävällä tavalla työelämässä

Kumpi jättää hetkeksi opintonsa tai työnsä tauolle?

Kumpi saa olla enemmän lasten kanssa?

Kumman tuloilla elämme?

Kuinka pitkään on mahdollista olla kotona?

Näitä asioita pohditaan varmasti monessa vauvaa odottavassa tai jo pikkulapsiarkea elävässä perheessä tälläkin hetkellä. Nämä eivät ole mitään ihan pieniä kysymyksiä.

Perheissä yritetään varmasti etsiä ratkaisu, johon kaikki ovat tyytyväisiä.

Monissa perheissä äiti on kotona lasten kanssa äitiysloman ja hoitovapaan ajan. Samaan aikaan mies käy töissä ja maksaa näin enemmän perheen menoista.

Joissain perheissä myös isä jää hoitovapaalle, mutta useimmiten se lienee äiti.

taapero, äiti ja lapsi

Halusimme perheen tosi nuorena

Me halusimme lapsia nuorena. Kun saimme Matildan, olin ollut aiempien opiskelujen ja työssäkäymisen jälkeen reilun vuoden yliopisto-opinnoissa. Mies oli valmistunut ja töissä, ja olimme naimisissa. Olin 23-vuotias ja yliopisto-opintojen alussa, mutta halusimme silti saada lapsen jo silloin – ihan tietoisesti siis.

Palasin opiskelemaan, kun Matilda oli reilun vuoden ikäinen. Henrik syntyi, kun olin 26-vuotias. Pari vuotta olin lasten kanssa ja palasin sitten taas yliopistoon.

Valmistuin ja menin vuoden mittaiseen täydennyskoulutukseen. Siitä valmistuttuani parin viikon kuluttua syntyi Aava. Olin 31-vuotias.

Olin pari vuotta lasten kanssa kotona, minkä jälkeen työllistyin vuodeksi. Sen jälkeen tuli eteen muutto uudelle paikkakunnalle ja sen myötä työttömyys.

Meillä mies on ollut koko ajan töissä isäkuukautta lukuunottamatta. Järjestely on sopinut meille.

Lue tästä Tulin äidiksi 23-vuotiaana.

Lasten saaminen on hidastanut opintoja, valmistumista ja työllistymistä

Olen tietenkin ollut koko ajan tietoinen siitä, että lasten saaminen on hidastanut opintojani, valmistumistani ja työllistymistänikin.

Valinta on ollut tietoinen. En kadu sitä yhtään.

Mies on kantanut pikkulapsiaikoina vastuun taloudesta vaikka ajattelemmekin, että avioliitossa rahat ovat yhteisiä. Olen tehnyt toki satunnaisia oman alani kesätöitä sekä freetöitä opintojen ohessa, kuten myös äitiyslomallani teoksen Ei kenenkään äiti – kertomuksia lapsettomuudesta (Atena Kustannus 2012).

Olen koko ajan ollut tietoinen, että nämä valintamme, kuten pitkä opiskelu, kolme lasta ja kouluttautuminen viestintäalalle, jossa on huono työtilanne, näkyvät eläkkeessäni.

Lähivuosina eteen on tullut kuitenkin myös uusi yllätys.

Olen ollut lähimmän viiden vuoden aikana työttömänä kahden vuoden ajan ja pätkätöissä kolmen vuoden ajan. Jos ei lasketa toimittajana tekemiäni freetöitä, minulla on ollut kolmen vuoden aikana neljä eri työnantajaa ja kuusi eri työsopimusta. Tämä on tuonut ihan uuden asian eteen.

raskaus, odotus

Pätkätyöläisellä ei ole lomia

Ihan juuri oli lasten joululoma. Ihan kohta on lasten talviloma ja sitten ollaankin jo kesäloman kynnyksellä. Loma! Se tarkoittaa yhdessäoloa, lepoa, rentoutumista ja vapaa-aikaa.

Minulla ei ole juurikaan lomaa!

Olemme mieheni kanssa saman ikäisiä. Hänellä on pitkät lomat; esimerkiksi viime kesänä hän oli viisi viikkoa lomalla. Minulla oli palkatonta kaksi viikkoa.

Syyslomalla mies ja lapset lomailivat koko viikon. Minä sain ankarasti aherrettua ylityövapaita kaksi päivää.

Joululomalla sain kahdella ylityövapaalla ja yhdellä lomapäivällä kymmenen päivän loman, mikä oli todella ihanaa! Muut lomailivat vielä viikon minun jälkeeni.

Ihan kohta perhe jää taas viikon talvilomalle. Minä en lomaile heidän kanssaan.

Yli pyykkivuorten

Pätkätyöläisen arkea

Olen saanut monen työsuhteen lopussa kertyneet lomat rahana, koska uusi työsuhde on alkanut heti eikä lomia ole voinut siirtää. Osa-aikaisena sain lomapäivät rahana – ja menetin samalla sovitellun ansiopäivärahan. Menetin näin sekä lomapäivät että rahat.

Olen toki hyvin kiitollinen siitä, että minulla on ollut nyt töitä.

Halusin lapset nuorena, enkä ikinä kadu sitä. Halusin myös monta lasta. Mikään ei korvaisi lapsiani.

Olen onnellinen siitä, että miehellä on lomaa ja hän ja lapset viettävät yhdessä ihania lomapäiviä. Jos olisin yksinhuoltaja, olisin lasten lomien aikaan aika pulassa. Itse asiassa tosi pulassa! Koululaisilla on hirveän paljon enemmän lomaa kuin pätkätyöläisellä!

En olisi kuitenkaan ikinä uskonut, että 37-vuotiaana minulla ei ole koskaan ollut palkallista kesälomaa! Tietenkin tämä on opiskelu- ja ammatinvalintakysymys sekä myös suoraan verrannollinen siihen, saako lapsia ja missä vaiheessa.

Jos-lauseita on monta: JOS olisin päässyt heti opiskelemaan, mitä haluan. JOS olisin valinnut lyhyemmän opintoputken. JOS olisin valinnut alan, jolla on parempi työllisyystilanne. JOS puolisolla olisi ammatti, jonka vuoksi ei tarvitsisi koskaan muuttaa. JOS olisin tehnyt lapset vasta kolmekymppisenä.

Ajattelin vain kertoa teille tällaisen asian, joka tulee eteen ehkä vasta vuosien päästä. Jos lapset saa ennen kuin on työpaikka, ei välttämättä työn löydyttyä ole heti aikaa olla lasten kanssa lomalla. Tämäkin kannattaa tiedostaa. Vinkiksi siis teille tällainenkin asia, kun pohditte elämän suuria kysymyksiä ja valintoja.

Tekisinkö mitään toisin? En. Haluaisinko vähän lomaa? Kyllä kiitos! Onneksi koko ajan kertyy lomapäiviä.

Kuinka kauan ihminen jaksaa pätkätöissä ilman lomia? En tiedä, mutta epäilen, että ei kauan.

Onko täällä muita pätkätyöläisiä? Oletko ollut kauan töissä ilman lomia?

Lue myös

Työtön: 15 vinkkiä työnhakuun!

23-vuotiaana äidiksi

Älä anna lapsettomalle vinkkejä lasten saamiseen

Kommentit

6 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tutulta kuulostaa. Tsemppiä arkeen!

Tosi hyvä kirjoitus, Hanna. Minä olin vuosia samassa jamassa. Meillä kanssa kaksi ensimmäistä lasta syntyivät ja kasvoivat opiskelu- ja (molempien vanhempien) pätkätyövuosina.

Kun seitsemän vuotta sitten sain vakituisen työpaikan (ja puoliso jo vähän ennen), ja kun lomat alkoivat kunnolla pyöriä, elämä muuttui aivan erilaiseksi.

En koskaan unohda, millaista oli pyörittää lapsiperhettä ja pienen koululaisen lomia ilman että itsellä oli juurikaan lomaa. En koskaan unohda, miltä tuntui jättää päiväkoti-ikäisiä milloin mihinkin varapäiväkotiin. Ja kuinka poikki sitä itse viimeisinä vuosina jo oli.

Nyt meillä on ollut hyvä tilanne jo pitkään. Olen siitä aktiivisen kiitollinen monta kertaa vuodessa, ellen jopa viikoittain. (Ennen meillä tehtiin nimittäin jatkuvasti myös ilta-, yö- ja viikonlopputöitä.)

Vaihdoin syksyllä työpaikkaa, minkä vuoksi tästä vuoden eteenpäin menen taas vähän vähemmillä lomilla. Mutta elämä on nyt muuten helpompaa. Vain päiväkotilaisen lomaviikkojen järjestäminen aiheuttaa päänvaivaa. Isot jo pärjäävät viikon tai pari päivät itsekseen ja kavereiden kanssa, kun vanhempien lomat ja isovanhempienkaan apu eivät heidän 10 lomaviikkoaan millään kata.

Tämä aika on aivan erilaista lusia, kun tietää, että kyseessä on vain väliaikainen asioiden tila.

Mun ystävä (hänkin alakoululaisten äiti) sai vuosi sitten, ensimmäistä kertaa elämässään, 41-vuotiaana, vakituisen työpaikan, ja vielä kotikaupungistaan. En olisi voinut olla onnellisempi hänen puolestaan, vaikka olin itse se, joka hävisi viime metreillä skaban paikasta hänelle. 🙂

Mä niin tiedän ton tunteen 🙁 sillä erolla että mulla on kerran ollut palkallinen kesäloma! Ja kaksi vakkarityöpaikkaakin, mutta toinen oli osa-aikainen niin sesongit tein sitten kahta työtä joten vaikka toisesta oli lomaa niin toisesta ei…nyt taitaa olla jo neljäs pätkätyövuosi putkeen ja syöhän se ihmistä kun kesät ja joulut menee monesti kaikki illat ja viikonloput töissä ettei lapsia nää suunnilleen ollenkaan. Todella mietityttää että uskaltaisiko tähän saumaan enää lasta toivoa, nuorena oli jotenkin huolettomampi kun ei ollut lainoja ja kaikkea…mutta ei sitä oikeaa aikaa saada lapsia kai olekaan, nainen kuitenkin työmarkkinoilla aina häviää miehelle juuri tuon takia että todennäköisesti jossain vaiheessa lapsia saa ja on sitten töistä pois…

Pätkätyöt tai työttömyys ei oman kokemuksen mukaan liity millään tavalla lasten saamiseen nuorena. Olen itse saanut esikoiseni 23 vuotiaana opiskelijana. Vaihdoin vielä alaa sen jälkeen kun palasin amk-opiskelijaksi lapsen ollessa 1,5 vuotias. Toisen lapseni tein myös opiskeluaikana. Valmistuin kun esikoinen oli 6 vuotias.

Hetkeäkään en ole sen jälkeen ollut työttömänä ja lomatkin on aina olleet sovittavissa työpaikan vaihdon yhteydessä. Yksikään työnantaja ei ole nähnyt lasten tekemistä opiskeluaikana negatiivisena asiana, päinvastoin. Onhan mulla paljon pienempi todennäköisyys jäädä äitiyslomalle kuin lapsettoman naiskolleegani.

Vaikka kirjoituksessasi pidätkin tilanteesi syynä lasten hankkimisen ennen valmistumista, uskon itse että suurin syy piilee kuitenkin jossain muualla. Kerroithan itsekin että valitsemallasi alalla on huono työllisyystilanne ja muutto toiselle paikkakunnalle työttömäksi ei varmastikaan helpottanut työtilannettasi.

Haluan tällä kommentilla kertoa ettei lasten hankkiminen nuorella iällä automaattisesti aiheuta työttömyyttä ja pätkätöitä. Lukijoiden joukossa on kuitenkin nuoria äitejä jotka voivat saada kirjoituksestasi väärän käsityksen. Olen nyt 40 vuotias enkä ole kertaakaan joutunut katumaan lasten hankkimistä nuorena, päinvastoin 🙂

Tsemppiä kuitenkin sulle!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niin totta sinänsä. Tarkoitan siis, että kun tein kolme lasta kesken opiskelujen, niin tässä iässä ja lasten ollessa tämän ikäisiä olen pätkätöissä, kun ei ole vielä vakityötä. Ei sitä heti saa useallakaan alalla. Mies taas on ollut koko ajan töissä ja nauttii nyt pitkistä lomista, kun taas minulla ei ole lomaa. Halusin lapset nuorena, mutta jos taas olisin saanut lapset vasta, kun olisi vakkarityö, olisi eri tavalla lomia.

En tehnyt lapsia nuorena, vaan sitten kun oli vihdoin se vakituinen työ josta sai kohtuullisen korvauksen. Olin juuri täyttänyt 31v kun esikoinen syntyi. Oli tarkoitus palata töihin kun hän täyttää vuoden. Vähän ennen paluuta tulikin yt:t ja toimistomme suljettiin, toiminnot siirtyivät kokonaan Helsinkiin, 600 km:n päähän. Kaksi viikkoa ennen suunniteltua töihin paluuta sain lopputilin ja ”kultaisen kädenpuristuksen”, jonka ansiosta sain ansiosidonnaista vasta 4kk:n kuluttua. Muutimme miehen työpaikkakunnalle, pikkukaupunkiin vajaan 100 km:n päähän. Reilun vuoden päästä pääsin suhteilla kesäksi töihin. Sitten pääsin kouluun, jes, opiskelisin uuden ammatin alle vuodessa ja sitten olisin taas kiinni työelämässä. Työskentelin alalla koko opiskeluajan. Valmistuin, aloin odottamaan kuopusta ja opiskeluaikainen työsuhteeni päättyi. Muutimme takaisin lähemmäs isoa paikkakuntaa, etten olisi niin yksinäinen kuin pikkukaupungissa ja että vauvan synnyttyä ja kasvettua vähän saisin helpommin töitä. Kuopus oli puolentoista vuoden ikäinen kun sain töitä kesäksi vanhalle alalle, suhteilla. Olin töissä kesäsesonkeina ja talvet tarvittaessa. Kunnes perhe sanoi että haluavat minunkin olevan joskus lomalla, ei enää pelkkiä kesäsopimuksia. Sainkin pätkäsopimuksen viimeksi opiskelemalleni alalle. Sopimus oli viime vuoden loppuun, nyt olen työtön ja mietin mitä teen. Nämä vuodet ovat tehneet sen ettei minua kutsuta edes haastatteluun, kun ennen lapsia ja ennen tuota vakityötä sain valita työtä hakiessa paikan useista vaihtoehdoista. Esikoinen aloittaa koulun ja minä seilaan tyhjän päällä. Pätkätöitä en enää edes haluaisi hakea, se jalka kun jää jumiin sinne oven väliin pääsemättä koskaan pidemmälle. Koska niin voi tehdä, aina on tulijoita. Ketään ei vakinaisteta kummallakaan alallani, nollatuntisopimuksia pätkissä on ainoa mitä on tarjolla. Parempiin paikkoihin on satoja hakijoita eikä muutaman viime vuoden pätkiä tehnyt äiti ole missään etusijalla. Olen pian 40v enkä vielä tiedä mikä minusta tulee isona. Tiesin sen kerran ja toisenkin mutta pohja putosi ja koetan pyristellä turvaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä