Näille asioille neljävuotias nauroi päivän aikana

 

Meidän Aavalla on ihan loistava huumorintaju ja tilannetaju. Hän nauraa koko ajan.

Yleensä minuakin naurattavat hänen juttunsa, ja ainakin hänen naurunsa. Mitä väsyneempi itse olen, sitä enemmän lähden hänen hepulinauruunsa mukaan.

Aavan saa nauramaan niin, että hän ihan tikahtuu esimerkiksi siten, että hän makaa silmät kiinni sängyssään ja ojentelen hänelle kainaloon pehmoleluja kysymällä, että olisiko tämä hyvä valinta unikaveriksi. Aava avaa silmät ja kertoo, että olisiko. Tikahtuminen tulee siinä vaiheessa, kun laittaa hänelle kainaloon värikynän, herätyskellon, tossut tai vaikka kännykän.

Tänään nauroimme hampaita pestessä ihan kippurassa sille, että minulla ei ollut rannekello kädessä niin kuin yleensä.

Kuvittelimme, että piirrän käteen kellon viisarit ja komennan lapset nukkumaan keskellä päivää, kun katson kellostani siihen piirrettyä aikaa. Aava nauroi vedet silmissä, kun yritimme kääntää tuota kuviteltua piirroskelloa kesäaikaan pyörittämällä ihoani.

Kun blogini oli vielä nimeltään Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen ja se oli täällä Vuodatuksessa, kirjoitin postauksen asioista, joille Aava nauroi päivän aikana ollessaan 4-vuotias. Jaan tuon postauksen teille tässä.

neljävuotias

Näille asioille neljävuotias nauroi päivän aikana

Näissä hetkissä neljävuotias Aava nauroi marraskuisena päivänä, jolloin olimme kahdestaan kotona muiden ollessa koulussa ja töissä. Päätin tarkkailla, mille asioille ja kuinka usein hän nauraa – ja nauraa itse mukana ja olla vahvasti läsnä.

**

‒ En aio koskaan ottaa tatuointia! Aava sanoi.

‒ Ei sinun tarvitsekaan, itse saat päättää. Mutta kuitenkin otat merenneidon, kiusasin.

‒ En.

‒ Kuitenkin otat pääkallon!

Ja silloin hän nauroi.

**

Laitoin Aavan sänkyyn päiväpeittoa. Päiväpeitto hipaisi lattialla istuvaa Aavaa.

‒ Sä meinasit peitellä mut sinne päiväpeiton alle sänkyyn, hän sanoi ja nauroi.

**

Puhalsin hänen pyynnöstään nuken uima-allasta. Poskeni pullistuivat, tyttö nauroi.

Ojensin altaan ja sanoin:

‒ Sinne vaan uimaan!

Hän nauroi.

**

Sanoin, että nyt puetaan. Aava juoksi nauraen karkuun.

Koska pukemisesta ei tullut mitään, puin häntä. Sukkahousujen laittamisen jälkeen Aava pyllisti minulle ja kikatti päälle.

**

Sanoin, että nyt pestään hampaat. Aava juoksi nauraen karkuun.

Hammasharja tarttui valtoimenaan hulmuaviin hiuksiin. Hän nauroi.

**

Olimme lähdössä kauppaan, mutta hän vain makasi vetelänä makaronina maassa.

‒ Anna nyt mä puen sut tai sit puet itse.

‒ Ai sä puet itses, hän hekotti.

**

Takin puettuaan hän teeskenteli kaatuvansa ja kaatuikin, nauraen.

Ojensin hänelle sormikkaiden sijaan kynsikkäät, joissa on paljaat sormenpäät. Nauratti, tottakai. Olihan ne nyt naurunarvoiset hanskat.

**

Autossa Aavalla oli muutama Duplo-palikka mukana jostain syystä. Palikat putosivat jalkatilaan. Sanoin, etten voi ajaessa niitä nostaa. Hän sanoi, että yllän niihin hyvin. En uskonut, mutta kokeilin.

Se, että osuin Duploihin heti, sai hänet nauramaan ääneen heleästi. Nauraa voi siis silkasta onnesta, kun saa Duplo-palikat takaisin käteen.

**

Menimme kahvilaan lounaalle. Minun piti antaa hänelle haarukka, mutta ojensin vahingossa veitsen: aivan hervoton kikatus.

Syötyään hän heittäytyi penkille aivan kahvilaan sopimattomaan asentoon, roikutti päätään lattiaan, ja kikatti.

**

Kaupassa hän työnsi pikkukärryjä, joihin lastasi ostoksia. Hedelmäosastolla hän osoitti päärynää, jolla oli hänen mielestään pylly! Mikäs sen hauskempaa neljävuotiaan mielestä. Nauratti, todellakin!

Neljävuotias

Huomasin, että takin alta näkyvä mekko oli ollut huono valinta. Helman pituus oli paremminkin tunikaa vastaava, joten sukkahousujen pyllyosa vilkkui. Sanoin sen hänelle ja kiskoin helmaa. Aavaa nauratti kovastikin. Pylly vilkkui! Aivan loistava juttu! Pylly vilkkuu!

**

Aava törmäsi minuun pehmeästi pienillä kärryillään, sanoi ”töks” ja nauroi. Voin kertoa, että se jäi vähän päälle. Ei naurattanut äitiä enää loppuvaiheessa ruokaostosten tekoa. Aavaa todellakin nauratti. Töks!

**

Kassan päädyssä olevassa ”penkissä” oli tarra, jossa mainostettiin leipää. Hän kiipesi penkille, meni polvilleen tarran päälle ja nauroi.

‒ Anteeksi leipä, istuin sinun päälle!

**

Ulkoilimme, jolloin hän nauroi puhaltaessamme saippuakuplia sekä keinuessamme.

Hanskat putosivat keinuessa kädestä muka vahingossa, mikä sai aikaan kikatuskohtauksen.

**

Kotona hän voimisteli lattialla ja nauroi, koska hänen liikesarjoihinsa kuului pepun heiluttelua.

Päivällisellä hän kertoi isälle nauraen päivästään, erityisesti siitä päärynästä.

**

Kun hain hänet tanssitunnilta, hän nauroi onnellisena minut nähdessään.

Parkkipaikalta kotiin sisään kävellessään hän leikki unissakävelijää kädet suorina edessä. Hän kikatti törmäillessään pensaisiin.

**

Mies nosti minut jutellessamme spontaanisti syliinsä kuin lapsen. Aava repesi ihan totaalisesti.

Isä lauloi, joten Aava nauroi. Äiti lauloi, joten Aava nauroi.

Kuuntelimme Jenni Vartiaisen Urho Kepponen -kappaletta, jossa mainitaan sanat pissahätä ja pieraisu. Taatut naurut, joka kerta. Aina yhtä toimiva biisi.

**

Luimme satukirjoja ja nauroimme hassulle kuvalle.

Aava lauloi Diandran Pahaa poikaa, ketkutti lanteitaan ja nauroi.

Isä nappasi hänet syliinsä, lauloi ja tanssitti. Aava hekotti.

**

Iltapalalla hän söi sen. Tiedätte kyllä: sen pyllypäärynän. Voiko sen hauskempaa olla? Ei ilmeisesti.

**

Hän nauroi, kun häntä kutitettiin iltasadun jälkeen.

Kuulin, kuinka hän nauroi, kun hän oli isän kanssa pesemässä hampaita.

**

‒ Just joo, kauhee sotku, hän sanoi mennessään huoneeseensa, kun vein hänet nukkumaan. Niin, ja hän nauroi tietysti.

‒ Haluan nähdä, miltä jouluvalot näyttää verhojen takana, hän sanoi. Näytin, hän nauroi ja – kävi nukkumaan.

**

Näiden lisäksi päivään mahtui useita muitakin nauruja, joiden aiheena oli erityisesti vessahuumori. Nauramisen lisäksi hän ehti tietysti myös kiukutella ja saada meidät hermostumaan, joten ihan peruspäivä oli.

Jaksoinko nauraa mukana? Useimmiten, en joka hetki. En nauranut pieruille ja pyllyille, ainakaan kaikille, mutta huomasin, miten iloinen tyttö meillä on. Se oli hyvä huomio.

Lue myös

Näiden syiden vuoksi sisarukset tappelevat

Kuusivuotias, niin iso, niin pieni

Tiedätkö, mitä lapsi haluaa äidiltä eniten?

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Voi kiitos kehuista ja siitä, että olet vakkarilukija. 🙂

Aivan ihana postaus!

T. Blogisi vakkarilukija

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä