Kävin jalan magneettikuvauksessa – ja mietin aivosyöpää

Kirjoitin aiemmin postauksen, jossa kerroin 10 asiaa itsestäni. Mainitsin postauksessa, että oikea jalkani on ollut viime vuoden kesäkuusta asti kipeä.

Pääsin tällä viikolla magneettikuvaukseen, jota olinkin ehtinyt toivoa jo aika kauan. Jalkani on välillä tosi kipeä ja välillä vähän parempi. Nyt olen syönyt jo kohta viikon putkeen särkylääkkeitä taas, joten hyvä, jos kohta selviää, mikä on jalassani vikana.

Kävin magneettikuvauksessa työterveydestä saadulla lähetteellä ja kotikunnasta saadulla maksusitoutumuksella. Kuvaukseen pääsin yksityiselle lääkäriasemalle.

Kuvaus maksoi minulle reilun 40 euroa, joten tuli taas vahvasti tunne siitä, että meistä pidetään täällä hyvää huolta ja asiat toimivat.

Magneettikuvaus eteni näin:

  • Kysyttiin, olenko raskaana tai onko minulla metallia vartalossani. No, en ja ei.
  • Kysyttiin, onko minulla tatuointeja. Värilliset tatuoinnit voivat haalistua tai tatuointeja voi alkaa kuumottaa. Ei tullut kuumotusta, vaikka minulla on kipeässä jalassakin tatuointi.
  • Riisuin kaikki korut sekä rintsikat.
  • Jätin päälleni paidan, pitkikset ja sukat.
  • Sain valita pitkästä musiikkilistasta musiikkia, jota kuuntelin korvillani olevilla kuulokkeilla.
  • Kipeä jalkani laitettiin telineeseen.
  • Makasin selälläni tutkimuspöydällä.
  • Koska tutkittava kohde oli jalka, pääni jäi reilusti magneettikuvausputken ulkopuolelle.
  • Kuvauksen aikana ei saanut liikkua millään tavalla.
  • Sain käteeni soittokellon, jota painamalla tutkimus keskeytettäisiin minun niin halutessani.
  • Kuvaus kesti 20 minuuttia.

yli pyykkivuorten

Magnettikuvauksessa sai olla hiljaa silmät kiinni

Kuvausaikani oli aamulla kello 8.30. Sitä ennen olin herännyt kuudelta, käynyt suihkussa, auttanut Aavan aamutoimissa, vienyt Aavan eskariin ja ajanut kotoamme Tampereelle.

Kun pääsin pitkäkseni tutkimuspöydälle, kaikki kiire katosi. Ensimmäisenä ajattelin, että ihanaa, saan hetken vain olla. Luksusta!

Pidin silmiä kiinni ja kuuntelin musiikkia. Aika hieno tunne ruuhkavuosissa elävälle äidille, että ei saa edes liikkua, että on pakko vain pysähtyä ja olla. Kokonaiset 20 minuuttia!

Seuraavaksi ajattelin, miten hienosti meillä täällä Suomessa kaikki hoituu. On upeaa saada elää tässä maassa.

Tämän jälkeen aloin ajatella, että odotan innolla tutkimukseni tulosta. Tuntuu hienolta saada kuulla, mikä jalassani on ja miten se ehkä voidaan parantaa.

Mietin, miten pieni juttu on, että minulta tutkitaan vain päkiää ja jalkapöytää.

Ajatukset heissä, joiden aivoja magneettikuvataan

Mietin aika kauan siinä Vain elämää -kappaleiden soidessa korvissani, että millaista olisi, jos makaisin siinä hievahtamatta tutkittavana, että onko minulla aivokasvain ja kuinka suuri.

Se tilanne on varmasti niin erilainen, että siinä ei paljon hihkuta, että ihanaa, 20 minuuttia liikkumatta.

Ajattelin kaikkia heitä, jotka sen ovat kokeneet. Ajattelin erästä pientä tyttöä, joka menehtyi juuri aivosyöpään. Hänen tarinansa saan ehkä kertoa teille Ystäväni tarina -juttusarjassani tässä lähiaikoina. Silloin ehkä joudumme kaikki vähän itkemään.

Tutkimusaika koostui lyhyistä mittauksista, joita kone laski. Menin sekaisin laskuissa, joten en yhtään tiennyt, kuinka kauan on aikaa vielä jäljellä.

Tutkimuksen loppuvaiheessa minulla oli tosi kylmä, koska laite puhalsi koko ajan kylmää ilmaa. Kun päätin, että nyt keskeytän tutkimuksen kysyäkseni, saanko peiton, olikin tutkimus loppunut.

Koska minulla ei ollut pää laitteessa sisällä, en kokenut tutkimusta mitenkään ahdistavana. En usko, että minulle olisi tullut ahtaanpaikankammo vaikka olisinkin ollut toisinpäin. Laite oli aika iso, joten tilaa oli hyvin yläpuolella.

Nyt vain odottelen viikon, millaiset tulokset saan. Pitäkää peukkuja!

Oletko käynyt magneettikuvauksessa? Millainen kokemus oli mielestäsi?

Kommentit

7 kommenttia

Monesti ollut putkessa, pari kertaa jalat edelle ja muutaman kerran useammin pää edellä. Kuvattu päätä ja jalkoja ja kaikkea siitä välistä. Laput korvilla eikä siltikään kuule musiikkia kun se kone huutaa. Silmät kiinni vaan ja nukkuu ni menee helpoiten. Monesti ollut kylmä mutta ei tulis mieleenkään sen takia keskeyttää koska tarvii kuvata uudestaan, eikä se ole mitään ilmasta touhua. Jos ahistaa nii rauhottavaa suuhun ja menoks.
Ps. Viimeks pari viikkoa sit kuvattu ja löydetty 3 pullistumaa.

Noin 15kertaa?tipuin jo laskuista aikaa sitten. Päätä useaan kertaan,kaikista ikävin tutkimus koska pää laitetaan telineeseen kiinni? ahtaanpaikankammo..Polvet,huoh..viisi ainakin(molemmat siis yhteensä). Olkapäät..5-6? (Molemmat yht). Selkä 2-3,lannerangasta niskanikamiin..kuvaus noin 1,5h pahimmillaan. Niska,nilkka,vatsa(sisäelimet)..

Olen käynyt kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kiireellisellä lähetteellä ultranäänen jälkeen maksakasvain epäilyn vuoksi. Sitä kun netistä meni lueskelemaan kaiken maksakasvaimista ennen magneettikuvausta, niin oli kyllä rentoutuminen kaukana.. Kokemuksena muutenkin kamala, makasin putkessa nilkkoja myöten 45min kahteen kertaan, ilman musiikkia ja ajatukset pyöri pelkästään siinä että mitä jos se onkin kasvain.. Ikää oli 18 tuossa vaiheessa, joten kokemus oli rankka! Kasvainta ei onneksi löytynyt.
Pari vuotta eteenpäin olin pään magneettikuvissa, jotta aivokasvain voidaan sulkea pois, kun kärsin kamalista päänsäryistä kuukausia.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Uskon, että oli rankka kokemus! Onneksi ei löytynyt!

Mä olen käynyt kahdesti kuvauttamassa selkää, kerran yksityisellä alle parikymppisenä ja viimeksi muutamia vuosia sitten taysissa kun sanoin etten suostu lähtemään osastolta kotiin kitumaan ennen kuin tiedän mikä on vikana. Olipahan karmea kokemus tämä jälkimmäinen kun iski kipukohtaus juuri siellä laitteen sisällä missä ei olisi pitänyt liikkua. Toisaalta onneksi vain makasin ja huusin kun seisaaltaan ollessa olisi jalat lähteneet alta. Mutta hoidon taso on suomessa aivan loistavaa, vaivasta riippumatta ja siitä huolimatta ettei kaikki ammattilaisetkaan ota kipupotilaita tosissaan, kun ei mitkään lääkkeet vie sitä kipua akuuttivaiheessa kokonaan pois.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Voi että, varmasti rankka kokemus!

Syöpää sairastastaessani oli kerran myös vartalon magneetti, ihan helppo juttu. Enimmäkseen pidin silmiä kiinni. Hengitysohjeita tuli paljon. Nukahtelin välillä. Mua ennen joku ahtaanpaikankammoinen oli karannut.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä