Nytkö on se ”sitten helpottaa, kun lapset kasvavat” -aika?

Kun on monta pientä lasta, kaikki haluavat yhtä aikaa samaa. Kaikki toisen saama on toiselta pois. Kun haluaisi, että kaikki lapset kiinnostuvat tästä samasta asiasta juuri nyt, niin eihän se tietenkään toimi. Kaikki eivät ole koskaan yhtä aikaa hyvällä tuulella.

Kun yhdelle lupaa, että okei, voit leipoa suklaakeksejä, niin keittiössä on minuutin kuluttua enemmän kokkeja kuin Ruotsin-laivan buffetissa, ja jauhoja ja huutoja lentelee kuin pahimmassa kauhukeittiöitä esittelevässä tv-sarjassa.

Sellaista se on, kun on monta pientä lasta. Kun yhdelle kumartaa, niin muille pyllistää.

Lue tästä syitä, joiden vuoksi sisarukset tappelevat, jos teidän perheessä meinaa ideat loppua riitelynaiheista.

Monta pientä yhtä aikaa sylissä

Yhtäkkiä olen huomannut, että meillähän onkin jo aika helppoa.

Kun Aava syntyi, meillä oli vastasyntyneen lisäksi noin 5-vuotias ja 7-vuotias. Se arki oli aika täyttä sylin jakamisen aikaa.

Kun muutimme Jyväskylästä Pirkanmaalle, meillä oli 3-, 8- ja 10-vuotiaat lapset. Isommat lapset olivat jo isompia, mutta meillä oli uusi elämäntilanne, uusi sairausdiagnoosi lapsella ja yhä monta yhtä aikaa sylissä taistelemasta huomiosta ja ajasta.

Nyt meillä on pian 7 vuotta täyttävä sekä 11- ja 14-vuotiaat, jotka täyttävät tänä vuonna 12 ja 15 vuotta. En tiedä kannattaako sitä edes sanoa ääneen, mutta meillä on itse asiassa tosi helppoa juuri nyt.

sisarukset

Kolme eri-ikäistä lasta

Aika usein tuntuu, että meillä on kolme täysin erilaista ja eritarpeista lasta. Heillä ei ole enää joka hetki tarvetta taistella siitä, saako toinen yhden karkin enemmän tai pääseekö joku etupenkille useammin kuin toinen.

He ymmärtävät, että yhdelle ostetaan uusi paita, koska hän tarvitsee sen nyt ja että jos yksi saa kutsun kaverin luo yökylään, muiden ei tarvitse järjestää asiasta vuosisadan itkupotkuraivaria.

Sylissäni on enää pienin Aava. Isoja saan kainalooni telkkaria katsoessa tai ohikulkiessa, kun väkisin rutistan. Muuten minua ei enää niin tarvita joka hetki.

Aiemmin ahdistuin siitä, että lapsia ei kiinnosta enää samat asiat. Yritin väkisin keksiä kivaa koko perheen tekemistä, mihin sain teiniltä silmienpyörityksen ja ironisen heiton, että kivaa tekemistä on aika ilman perhettä. Luovutin ja huomasin, että tämähän onkin hyvä juttu.

Ei ole pakko yrittää täyttää viikonloppuja koko perheen tekemisellä, koska totuus on, että eihän siitä (välttämättä) nauti sitten kukaan.

Italia

Laatuaikaa yhden lapsen kanssa

Kun menen Aavan kanssa lapsiperheen ulkoilutapahtumaan, saamme nauttia täysin rinnoin moottorikelkka-ajelusta ja poniratsastuksesta tarvitsematta lähteä nopeammin kotiin mukaan pakottamani, kiukuttelevan teinin vuoksi. Tunnelma on aika lailla eri, kun mukana on yksi onnellinen lapsi eikä kolmea kiukuttelevaa lasta.

Jos saan arjessa mukaani yhden lapsen vaikka ruokakauppaan, tulee hetkestä yleensä aina todella hyvä. Automatkan aikana lapsi muuttuu ihan erilaiseksi kuin sisarustensa läsnäollessa. Lyhyen matkan aikana kuulen lapsen kuulumisia enemmän kuin koko viikon aikana.

Jos lapsen kanssa pääsee joskus kahdestaan vaikka elokuviin, sitä retkeä muistellaan kauan.

Olen oppinut nauttimaan siitä, että minulla on kolme eri-ikäistä ja erilaista lasta. Lapset ovat niin isoja, että he kaikki eivät tarvitse minua ja huomiotani täysillä joka ilta. Kuulumiset ruokapöydässä riittävät useimmiten isommille, kun taas pienempi saa vallata sylin pehmoleluineen ja satukirjoineen.

Amalfi coast, Amalfin rannikko

En kaipaa enää vauvaa

Jossain vaiheessa sitä odotti, että helpottaisi lasten kanssa. Nyt on helpottanut. Lapsiluku on täynnä myös henkisesti, mikä tuntuu sekin helpottavalta. Lue tästä En kaipaa enää vauvaa.

Meidän ei tarvitse vahtia lapsia joka hetki. Voimme vaikka nukkua päiväunet tai käydä suihkussa tai lenkillä keskellä päivää. Viikonloppuaamuisin saamme nukkua pitkään. Lasten ollessa hereillä voimme tehdä paljon muutakin kuin pitää silmiä heissä kiinni joka sekuntti. Välillä ovi vain pamahtaa, kun Aava juoksee naapuriin.

Välillä meillä on jo aika hiljasta.

Uskon, että nyt on se aika, jolloin luodaan hyvällä ja tasapainoisella arjella lapsiin hyvää suhdetta ja molemminpuolista luottamusta. Nyt me vedämme henkeä ja odotamme uutta vaihetta.

Murrosikä ja teinimaailma eivät ole vielä näyttäytyneet meille täydessä voimassaan. Jos saadaan vielä hetki huilata ennen sitä, niin kiitos.

Ps. Postauksen kuvat ovat viime kesän matkalta Italiasta. Lue tästä Italian Maiorista postaus. Jos nyt tuntuu, että matkustelukin on vaikeaa pienten lasten kanssa, niin vertaistuellisena tietona, että sekin helpottuu joskus!

Lue myös

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Kolmannen lapsen odotusta ei onnitella kuin yhdestä syystä

Näiden syiden vuoksi sisarukset riitelevät

Minusta on tullut paska mutsi

Koululaiset jumaliste, nyt äiti opettaa miten puetaan päälle

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy

Teini-ikäisen vanhemmuus on hämmentävää, ihanaa ja haikeaa

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Oi, teillä on tosiaan pikkulapsivaihe päällä. Ihan joukko kohta kasassa. On varmasti rankkaa, mutta silti elämän ihanimpia vuosia. Oon ehkä pikkuisen kade, kun meillä ei tuohon aikaan ole enää paluuta.

Ihanan helpottavaa lukea tämä postaus. 😀 oma elämä on PIKKUISEN jo asettunut, kun lapset on 6, 5 ja 2,5v – kaikki jo JOSSAIN MÄÄRIN omatoimisia. Mutta sitä tappelun määrää ja valtataistelua! Ja jahka tämän hetkinen kuopus on täyttänyt 3v niin perheeseen syntyy uusi kuopus vähän taas sekoittamaan pakkaa. 😀 tämä on nyt sitten viimeinen ja mielenkiinnolla toisaalta jo katselen tulevaisuutta, kun tulee pidempi helpompi vaihe ja lapset ei ole enää niin kiinni meissä vanhemmissa… 🙂
Koiran nyt kuitenkin nauttia tästä niin kauan kuin tätä jatkuu, tavallaan haikeaa, että aika pian tämä vaihe elämää on taakse jäänyttä aikaa. Noh, aikansa kutakin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä