”Kaivoin korvaa, se haisi ihan isin sukille!” Lue parhaat lasten jutut!

Mikään romaani tai tv-sarja ei ole yhtä viihdyttävä kuin lapset. Mikään käsikirjoitus ei ole yhtä oivaltava kuin lasten huikeat jutut.

Tässä muutama lempparini meidän lasten suusta kuultuna.

Lasten suusta ne parhaat jutut kuulee

Tyttö, 3, syvän inhon äänellä auton takapenkillä:

”Kun minä kaivoin korvaa, niin se haisi ihan isin sukille!”

***

”Missä vaiheessa olet kasvanut noin isoksi, että menet syksyllä kouluun? Enkö ole kieltänyt kasvamisen, että olisit aina äidin vauva!?”

Poika alkaa nauraa. ”Kun sä et ole ollut kotona, niin isi on kasvattanut mua salaa!”

***

Kannan tyttöä, 3, sylissäni kaupassa, kun kauppaan astuu nainen, jolla on täysin samanlainen paita päällä kuin minulla. Nainen on kaksi kertaa minua isompi ja hyvin rehevä. Tyttö katsoo ensin minua ja sitten naista kauan.

”Äiti, onko sulla vähän pienet rinnat”, tyttö kysyy kuuluvasti.

Edessämme kävelevä mies kääntyy katsomaan itse, että mitä hän vastaisi, jos häneltä asiaa rinnoistani kysyttäisiin.

”Ei ole”, vastaan iloisesti ja vilkaisen miestä virnistäen.

Mies kääntyy nolona pois.

***

Telkkarissa näkyy kolme värikkäästi pukeutunutta, hullunhauskaa pelleä. Tyttö, 4, katsoo pellejä silmät pyöreinä. Koska istumme terveyskeskuksen aulassa ja telkkari on kaukana eikä siinä ole ääntä, en ole varma, mitä pellejä ne ovat.

Kerron lapselle, että ne ovat kai sairaalapellejä, jotka käyvät ilahduttamassa sairaalassa olevia lapsia, jos niitä vaikka jännittää olla sairaalassa. Neidin silmät leviävät vieläkin enemmän.

”No mua jännittäis nuo!” hän sanoo kauhua äänessään.

Ketäpä ei!

***

lasten hyvät jutut

Poika, 7:

”Äidit ovat semmoisia, että ne ottavat puhelimen ja huutavat, että APUA POLIISI, lapsella on paita huonosti, milli selkää näkyy, kun ne menevät ulos! Apua!”

***

Isosisko, 11: ”Me ollaan ihania siskoksia!”

Pikkusisko, 3: ”Niin ollaankin! Ja Henrik on kolmipyöräinen!” (kolmas pyörä)

***

Kauhea kiire päiväkotiin ja töihin. Tyttö, 2, pysähtyy päiväkodin pihalle ja katsoo haltioituneena puussa olevaa oravaa.

”Haluaisin kiivetä oravana puuhun ja katsoa aurinkoa sieltä puusta.”

***

taapero

Kaksivuotiaan tytön pyyntö, joka on ehkä jokaisen ihmisen elämän tärkein toive:

”Ota mut syliin ja katso mua!”

***

Tyttö, 5, ja poika, 3, tappelevat hoitopäivän aamuna kotona, kun pitäisi jo lähteä hoitoon. Kumpikin itkee. Aiheena on se, onko isosiskon unikoira synnyttänyt pikkuveljen unikoiran vai ei. Tytön mielestä on, pojan mielestä ei. Sitäpä sitten siinä mietitään kesken aamurumban, että onko synnyttänyt vai eikö ole synnyttänyt.

***

Kerhoon pitäisi jo lähteä, mutta tytön, 4, pukeminen ei edisty. Veli, 1, on jo kuumissaan ulkovaatteissa ja purkaa samalla juuri pakattua kerhoreppua. Äiti hermostuu ja korottaa ääntään. Pitäisi jo mennä. Tyttö katsoo eteisessä olevaan suureen peiliin ja huokaa ymmärtäväisesti:

”Taitaa olla kaksi lasta ja rouva Vilijonkka.”

***

Isä kysyy äidiltä omakotitaloasumiseen liittyvän kysymyksen, johon äiti ei osaa vastata.

”Etkö sä osaa vastata isän kysymyksiin”, kysyy tyttö, 3, hyvin hämmästyneenä.

”No en mä aina.”

”Osaatko sä vastata mun kysymyksiin?”

”No osaan mä sun.”

”Mikä on solu?”

Niin no tuota…

***

Tyttö, 3, antaa veljelle, 1, vauhtia keinussa ja kipuaa sitten toiseen keinuun.

”Otapa välillä itse vauhtia, niin äiti menee tähän toiseen keinuun.”

***

Kiire päiväkotiin ja töihin. Piha on liukas kuin jääkiekon Suomi-Ruotsi-finaalin kaukalo. Vettä sataa.

”Onpa taas kauhea sää”, puuskahdan kantaessani toisessa kainalossa puoliunista neljävuotiasta ja toisessa kainalossa hänen reppuaan, minun laukkuani ja eväspussiani.

”Miksi?” kysyy lapsi aidosti hyvin hämmentyneenä.

”Koska on niin liukasta ja sataa vettä”, sanon.

”No mutta äiti, minähän tykkään vedestä! Tykkään ottaa sadetta kielelle ja kun se sataa minun nenänpäähän!” sanoo hän ja nauraa.

***

Tyttö, 3: ”Äiti, sulla on isot rintsikat!”

”Ai isot rinnat?”

”Ei, rinnat on pienet, rintsikat on isot!”

Tyttö, 3, huomaa tädin seinällä uuden taulun.

”Onpa hieno taulu!”

”Onko”, täti ilahtuu.

”Tädin mielestä, ei minun.”

***

Isosisko, 5, raportoi ääni täynnä hätää ja kauhua:

”Veli kaatui tuolilla! Tuoli selvisi kaatumisesta, mutta veli ei!”

Onneksi se oli vain pehmeä pyllähdys, mutta kyllähän isosisko järkyttyy sellaisesta.

***

Poika, 3: ”Lapset ei saa koskea sieniin, koska muuten sienet voi kuolla!”

***

Poika, 6: ”Voiko tähdenlennon toive toteutua?”

Tyttö, 9: ”Jos se on semmoinen tyhmä toive, että saisinpa heti koiran, niin ei, mutta jos se on viisas toive, että löytäisinpä miehen, niin se voi toteutua!”

***

Poika, 3: ”Rakastutko sä muhun?”

Tyttö, 5,5: ”Mähän haluaisin sun kanssa naimisiin, mutta se ei onnistu.”

Poika: ”Voidaan mennä.”

Tyttö: ”Ei me voida.”

Poika: ”Isona äiti ja isi menee meidän kanssa naimisiin.”

Tyttö: ”Ei voi mennä.”

Poika: ”Sitten, kun äiti ja isi on kuollut, niin sitten me voidaan mennä naimisiin. Milloin me voidaan mennä?”

Tyttö, huokaisten: ”Kun me ei voida mennä.”

***

Olemme puhuneet paljon naimisiin menosta. On valittava joku muu kuin oma sisarus senkin takia, että sisarusten kanssa ei voi saada lapsia.

Poika, 5, tytölle, 8: ”Mennään naimisiin miehen ja naisen kanssa. Saadaan kumpikin lapsi. Kun sun mies ja mun vaimo menee kauppaan, lukitaan ovet, eikä päästetä niin enää sisälle. Sitten me saadaan olla yhdessä ja meillä on lapset!”

Onneksi on lasten päiväkirjat

Olen saanut kuulla nämä kaikki tarinanpätkät, elää nämä hetket lasteni kanssa. Kun lapset tappelevat ja tuntuvat lähes vihaavan toisiaan, voin avata lapsille kirjoittamani päiväkirjat ja lukea, miten isosisko itkee, koska pikkuveli nukkuu niin kauan päiväunia ja hänen ikävänsä on jo liian suuri.

Voin lukea myös yösyötöistä, unettomista öistä, korvatulehduksista, sairaalareissuista. Voin lukea ajasta, jolloin on lapsi sylissä silloin, kun koko muu maailma nukkuu.

Voin lukea odotusaikojen alun salaisuusfiiliksestä ja odotuksen ja vauvan syntymän tuomasta huumaavasta onnesta, jota suurempaa ei ole. Luen pienistä käsistä, jotka tarttuvat kaulaani ja rutistavat lujaa. Luen märistä pusuista.

Luen vapisevin huulin ja kyyneleisin silmin päiväkodin ikkunaan jäävästä elämän suurimmasta rakkaudesta.

Kirjoita muistiin lastesi lapsuutta

Kirjoita sinäkin, että muistat kaiken. Kohta et enää muista, koska lapset kasvavat, eivätkä enää pussaa toisiaan kesken päivän ihan vain siksi, että ovat saaneet toisensa.

Eivät todellakaan pussaa, joskus he vain keksivät kaikki ne syyt, joiden vuoksi tapella. Lue niistä syistä linkistä alempaa.

Jos sinulla on vielä pieniä lapsia, kirjoita ylös asioita. Laita A4-paperi jääkaapin oveen ja kirjoita ohimennessäsi 1-vuotiaan sanoja, 2-vuotiaan lauseita ja 3-vuotiaan elämänviisauksia.

Kirjoita.

Yli pyykkivuorten myös Facebookissa ja Instagramissa. Tule mukaan jakamaan naiseuden ja äitiyden vertaistukea!

Kerro teidän muksujen parhaat jutut kommenttikentässä, Facebookissa tai Instagramissa!

Lue myös

Näiden syiden vuoksi sisarukset tappelevat

50 kysymystä, joihin koululainen vastaa ei

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Heh, ihana sinä! Kiitos!

Avatar

Voi, että ihania juttuja! Hihitän ja pyyhin kyyneleitä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä