Paras päätös ikinä: lopetimme eskarilaisen harrastuksen, vähensimme 11-vuotiaan harrastuksia

Syksy oli pitkä, pimeä, väsyttävä ja täynnä aikatauluja. Tuntui, että elämään mahtui töiden lisäksi vain illan aikataulutuksia; kellon kanssa kilpaa juoksemista, harrastustavaroiden pakkaamisia, harrastuskyydityksiä ja liian täysiä iltoja.

Aava jatkoi syksyllä joukkuevoimisteluharrastustaan kesätauon jälkeen. Näimme jo alkusyksystä, että harrastus tökki pahasti. Eskarin alkaminen suuressa koulussa sekä koulun aamu- ja iltapäivähoito olivat jo niin iso mullistus päiväkotielämän jälkeen, että Aava oli iltaisin ihan loppu.

Alkusyksystä Aava kävi kaksi kertaa viikossa treeneissä. Syksyn edetessä otimme askeleen taaksepäin ja vaihdoimme ryhmään, jossa treenattiin vain kerran viikossa. Sekään ei yhtäkkiä tuntunut enää kivalta.

Joulun kohdalla asiasta ei ollut enää mitään epäselvyyttä: Aava, minä ja mies olimme kaikki samaa mieltä siitä, että nyt vihelletään peli poikki, riisutaan voimistelupuku kaappiin ja jumpataan hetki ihan vain kotona.

jumppa

Yksi säbätreeni vähemmän

Henrik, 11, pelaa säbää. Hänellä on neljät treenit viikossa sekä välillä myös pelejä viikonloppuisin.

Yksi treenikerta on kauempana Tampereella perjantaina kello 17. Se kiristi meitä koko syksyn. Minä en koskaan ehtinyt kotiin ennen puoli viittä, ja yleensä tykkäämme perjantaisin siivota, käydä kaupassa tai huilata koko perhe yhdessä. Perjantain treeni tuntui raskaalta ja koko perheen aikatauluja muokkaavalta.

Koska ihan jokaisessa treenissä ei ole ihan pakko käydä, päätimme Henrikin niin ehdottaessa jättää perjantain treenin pois. Hän käy nyt muina kertoina sitten.

Tällainen pieni päätös, Aavan harrastuksen lopettamisen lisäksi, on tuonut iltoihimme rauhaa, lepoa, yhdessäoloa ja aikaa. Se on tuntunut valtavan hyvältä. En usko, että meidän pojasta tulee salibandyn ammattilaista vaan hän valitsee varmastikin jonkun muun uran. Riittää, että hän nauttii treeneistä ja peleistä.

jumppaaminen

Myös kotona voi harrastaa

Niin, Aavalla, kohta 7 vuotta, ei ole nyt mitään harrastusta. Tai siis: hänellä ei ole mitään harrastusta, johon hänet viedään eskaripäivän jälkeen ohjattuun ryhmään ja joka maksaa.

Olemme aina halunneet painottaa lapsille myös sitä, että harrastaa voi myös kotona. Ei sellainen harrastus ole huonompi harrastus, jota harrastetaan kotona.

Aava piirtää ja askartelee, lukee itse kirjoja ja Aku Ankkoja, hänelle luetaan ääneen joka ilta vähintään yksi satukirja, mutta yleensä myös lasten romaaneja kuten Puluboita ja Ponia, käymme luistelemassa näin talvisin niin paljon kuin ehdimme ja jumppaamme yhdessä. Aava on myös intohimoinen korttipelien ja lautapelien pelaaja.

Aava myös leikkii välillä kavereidensa kanssa, mikä on ihanaa, kun sille on aikaa.

jumppa

jumppa

Eskarilaiselle riittää illan ohjelmaksi syli

On hienoa, jos lapsi ja koko perhe nauttii jostain ohjatusta ja päämäärätietoisesta harrastuksesta. Harrastukset ovat tosi hyvä juttu, kyllä niitä on hyvä olla varsinkin koululaisella. Meillä vaan Aava ei tunnu niitä nyt millään tavalla tarvitsevan. Ison koulun eskaripäivät tarjoavat seuraa, virikkeitä ja ärsykkeitä niin paljon, että syli riittää iltoihin.

Kyllä vanhemmillakin pitää olla aikaa istahtaa illalla työpäivän jälkeen sohvalle tai vaikka ehtiä salille, minne olen muuten nyt ehtinytkin, kun koko ilta ja joka ilta ei ole aikataulutettu lasten harrastusten mukaan. Jokainen perhe on toki erilainen ja lapset erilaisia, joten tärkeintähän on, että kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen.

Aloin ajatella tätä asiaa, kun jumppasimme taas tänä iltana sohvalla Aavan kanssa. Nyt todella tajuan, että tämä oli oikea päätös. Katsotaan, miltä tuntuu syksyllä sitten. Nyt on hyvä näin.

Mitä sinun lapsesi harrastavat kotona tai kodin ulkopuolella? Mikä on sopiva määrä harrastuksia sinun lapsellesi?

Lue myös

Viisivuotias oppi lukemaan

Ilta, jolloin kaikki karjuivat

Työssäkäyvän arki-illat ovat ihan liian lyhyitä

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Kommentit

11 kommenttia

Tosi hyvä kirjoitus ja ihanaa että otatte lapsen jaksamisen huomioon. Paljon on kuitenkin niitäkin vanhenpia, joiden mielestä pitää nyt vielä harrastaa ettei vain mene maksettu lukukausimaksu hukkaan 😀 Tuntuu myös mukavalta kuulla, että säbäharrastuksen taholta ollaan joustavia! Kaikkialla se ei toimi noin, mikä on harmillista, kun kyse on kuitenkin lapsista. Voimistelemaan ehtii myöhemminkin, iän myötä jaksaakin enemmän.

Välillähän sitä on uutisoitukin että pienetkin lapset treenaavat melkoisia määriä ja että aikaa pitäisi löytyä ihan vain olemiselle.

Meillä eskarilainen aloittaa nyt ratsastuksen. Aluksi käy kymmenen kertaa tunnilla, joka viikko kerran. Saa tutustua harrastukseen ja niin lapsi kuin me vanhemmatkin saadaan miettiä, miltä tuo tuntuu – jatketaanko, vai haluaako kokeilla muuta.

Kotonakin tosiaan voi harrastaa ja niin meillä paljolti tehdäänkin. Luistellaan, hiihdetään, retkeillään, askarrellaan, piirrellään.. Tosin tässä on paljon mukana meidän kaikkien mukavuudenhalua; kaupungissa kouluikäinen voisi jo johonkin harrastukseen mennä itsekin, täällä maalla harrastusten pariin kertyy vaihtelevasti matkaa eli kuskaamista vaaditaan täälläkin.

Aivan loistavaa! 🙂
Samaa olen itse ajatellut, ettei meidän arki-iltoja tulla aikatauluttamaan, koska sitä ei jaksaisi kukaan.
Jotain pientä voi ja pitää olla, muttei kuitenkaan joka illalle jotain.

Meillä 5v esikoinen (+äiti) käy tällä hetkellä joka toinen viikko palokuntakerhossa ja se on aivan riittävästi päiväkodin lisäksi. Eskari odottaa ensi syksynä ja siinä on taas ihan tarpeeksi.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinpä! Ihana yhteinen harrastus teillä!

Meillä 12- vuotiaalla 2 x vko säbä + viikonloppuisin turnauksia. 10- vuotiaalla 2 x vko säbä ja 2 x vko koris. Viikonloppuisin turnauksia. 7- vuotiaalla 2 x vko futis ja muutamia turnauksia vuodessa. 4- vuotias ei harrasta mitään. 10- vuotiaalla jätetään aina välillä treenejä välistä, ettei menisi liian rankaksi. Tykkää harrastaa, mutta me vanhemmat halutaan että elämässä on muutakin kuin treenit ja koulu. Onneksi pojat pelaa samassa joukkueessa säbää, niin samoilla kyydeillä kulkevat. Mies on yksi valmentajista. Kauhulla ajattelen aikaa, kun neljäskin alkaa harrastaa…

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ymmärrän! Meillä vielä Matildalla, 14 v., partio ja pianotunnit. Niiden lisäksi muut illat menevät läksyissä, mutta jää onneksi aikaa kavereiden kanssa olemiseenkin.

Meidän koululainen on käynyt koulun tarjoamissa kerhoissa (kokkikerho, askartelukerho) , muuta ei vielä halua harrastaa. Meidän päivät täyttyykin kuitenkin oikein hyvin, kun pikkusiskoa kuskataan kerhoilemaan hänen koulun aikaan ja koira vie aikaa iltapäivästä ja illasta. Koiran ulkoilujen väliin mahtuu esikoisen läksyt, vapaa leikki, pulkkamäet ja luistelut, koko perheen askartelut ja ruoanlaitot, toisinaan kaverien kanssa menot tai leipomiset. Meille on hyvä näin. 1 kouluikäinen, 3 sen alle, ja harrastaa saavst heti kun haluavat..siihen saakka nautin kiireettömämmistä päivästä ja ajasta olla läsnä.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuulostaa hyvältä!

Meillä on toukokuussa 6 v täyttävä esikoispoika, 2-vuotias pikkuveli ja 5-kuinen pikkusisko. Kukaan ei harrasta mitään säännöllistä ja ohjattua. Esikoinen käy kahdesti viikossa kerhossa 4 h. Käymme joka viikko ainakin yhtenä päivänä avoimessa päiväkodissa ja siellä on kaikenlaista toimintaa, kuten muskaria, askartelua, jumppaa tms. Iltaisin (ei kylläkään joka päivä) pojat käyvät isänsä kanssa hiihtämässä, luistelemassa tai muuten vaan ulkoilemassa. Meillä luetaan paljon. Olen monesti miettinyt tuota hurjaa harrastusrumbaa, joka vie vanhemmilta kaiket illat. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Perhe ne rajat asettaa, mutta olen huomannut, että lapsissa on valtavasti eroja. Joku nauttii ja jaksaa harrastaa vaikka kuinka paljon, toinen taas vähemmän. Vanhempien jaksamista täytyy myös muistaa miettiä. Iltoihin pitää mahtua myös omaa lepoa ja harrastamista, ei vain kuskailuja. Kivalta kuulostaa teidän arkenne.

Meillä lapset harrastaa omilla ehdoilla. Heti ei saa lopettaa kun siltä tuntuu, mutta kyllä sitä osaa oma lasta lukea milloin joku ei vaan toimi. Meillä etenkin tyttö rakastaa vapaata arkea ja on kyllä super aktiivinen tyttö ilman aikataulu harrastuksia. Neiti on erittäin urheilullinen. Poika tarvii aikataulullisen harrastuksen 1-2/krt viikossa jotta tulee ne energiat purettua, säbä on kiva ja semmoinen porukka löytynyt joka vain pelailee omaksi iloksi. Mutta pojalla on myös kausiluontoisia aktivitteettejä ilman aikatauluja mm. lautailua, luistelua ja hiihtoa talvella tulee tehtyä paljon. Kesällä uidaan, pelataan jalkapalloa (ilman ohjattua treeniä), pyöräillään jne jne. Viikossa pitää olla niitä iltoja jolloin voi tehdä ihan mitä vaan, lähteä vaikka yhdessä hiihtää. Meidän perheessä on hevonen joka toki pitää äidi ja tytön usein tallilla, mutta olen senkin järjestänyt niin että on talli vapaita päiviä. Meillä oikeastaa 2-3luokalla lapset on alkanut kyselee, että olisi kiva jos olisi joku harrastus (tarkoittaa ns treenejä), sitten kun sopivaa ei ole välillä löytynyt ollaa myös juteltu siitä, että on paljon harrastuksia johon ei tarvi mitään ohjattua treeniä 🙂 Ja ne on yhtä arvokkaita harrastuksia, kuten retkeily ja ulkoilu.

Voi kyllä! Olen seurannut kuvailemaasi kilpajuoksua kellon kanssa muutamassa perheessä ja kyllä hirvittää! En tiedä koska he ovat kotona lapsien kanssa kun aina vaan harrastetaan.
Meillä eskarilainen ja 4v kaksoset aloittivat harrastamisen viime syksynä kerran viikossa olevalla luistelukoululla.
Vuodenvaihteessa luistelukoulu vaihtui jalkapalloon ja nyt tässä kuussa eskarilainen sai toisen vapaaehtoisen harkkakerran. Tytöt tykkää ja pelaavat mieluusti. Toki meillä eskarilainen on vain eskarissa ja kaksoset hoidossa kaksi puoli päivää viikossa. Mä olen kotona vauvan kanssa. Meille tämä on sopivasti mutta aika näyttää miten paletti toimii kun palaan työhön.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä