Ärsyttääkö toisten murre tai puhetapa? Tapaus henkari

Oma murre ja siihen kuuluvat äänenpainot, äänenvoimakkuus ja sanat ovat tärkeitä.

Se, miten minä puhun, on se oikea tapa puhua. Omat sanat kuulostavat tutuilta ja oikeilta.

Olen asunut viidessä maakunnassa ja yhdeksällä paikkakunnalla. Olen asunut Pielavedellä, Rantasalmella, Punkaharjulla, Savonlinnassa, Ilmajoella, Seinäjoella, Tikkakoskella, Jyväskylässä ja nykyisessä kotikunnassani Pirkanmaalla Tampereen lähellä. Olen asunut hyvin monella murrealueella sekä saanut vaikutteita myös esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla asuneen isäni murteesta ja sanoista.

Lapsuuteni puhuin Itä-Suomen murteita, Savonlinnan seudun siirtymämurteita, minkä jälkeen olen ehkä aina puhunut aika lailla niin kuin Jyväskylässä puhutaan.

En ole kohta 20 vuoteen puhunut enää mie ja sie, mikä on ehkä vähän surullistakin. Se murre ei tunnu enää täysin tutulta ja omalta, kun olen niin kauan asunut poissa Itä-Suomesta. Silti sen murteen kuuleminen on ihan parasta, koska tuttuus, koska turvallisuus, koska se ”oma juttu”. Esimerkkinä vaikkapa tapaus henkari.

 

murteet

Pieni kysymys: henkari vai hengari?

Kysyin blogini Facebookissa maanantaina kello 16.24 onko kuvassa näkyvä esine nimeltään henkari vai hengari. Oikean vastauksen oli tasan vuorokautta myöhemmin antanut yli 2000 henkilöä.

Kysymys oli ilmeisesti niin tunteita herättävä, että joku oli kopioinut kysymyksen henkarista ja valokuvani uudesta kodinhoitohuoneestamme jo Äitylit-nimiseen Facebook-ryhmäänkin. (Muista: Älä ota toisen kuvaa netistä kysymättä lupaa ja laittamatta linkkiä.)

Onko vaateripustin nimeltään henkari vai hengari? Mitä sinä olet mieltä?

Itä-Suomi: Kovvaa ja noppeesti

Ärsyttääkö teitä toisten murre tai puhetapa? Minua ei ärsytä, minä nautin niistä. On älyttömän hauskaa seurata ihmisen puhetta, joka etenee täysin kyseisen murteen sääntöjen mukaan.

Kum mie puhu Itä-Suomessa vaikka ny iha mitä vaa halluun, ni mie puhun paljo noppeemmin ja paljo kovemmin ku silleen kum mie puhu vaikka täällä Pirkanmaalla. Se on oikeastaan tosi hassua.

On myös hassua, kun meidän lapset yrittävät puhua niin kuin Savonlinnan seudulla puhutaan, mutta meidän lapset eivät osaa. Ihan väärä intonaatio ja väärin puhuttu muutenkin. On aika sääli, että en ole opettanut lapsilleni lapsuuteni murretta, jota vanhempani ja monet ystäväni puhuvat.

Jos olen lapsille vihainen, uhkaan leikilläni, että seuraavassa vanhempainillassa keskellä Pirkanmaata puhun kovvaa ja noppeesti miun rakasta savvoo.

En kuulemma saa.

Keski-Suomi: eskari, eppu, toppu

Asuimme 12 vuotta Jyväääskylässä. Siellä murteeni muuttui, mie ja sie jäivät pois.

Jyväskylän murre on aika neutraalia, en muista kovinkaan monia erilaisia sanoja sieltä. Aika moni sanoo yltää-verbin yltyä.

Jyväskylässä monia ihmetyttää kouluasteiden nimitykset eppu, toppu, kolkki, nelkki, viikki ja kuukki. Myös pitempi-sanan muoto pisempi jäi mieleeni.

Etelä-Pohjanmaa: Amma vahtii, kun lapsi istuu punkassa

Muutin aikoinaan Savonlinnasta opiskelemaan Etelä-Pohjanmaalle. Oli vähän kulttuurishokki, kun en ymmärtänyt sanoja!

Muistan, että en ymmärtänyt, miksi ihmeessä jonkun vauva ei halua istua punkassa vaan haluaa seistä suihkussa. En ymmärtänyt, miten sängyllä istuminen ja suihku kuuluivat yhteen.

En tiennyt, että lapsia vahtii amma enkä sitä, että löylyä heitetään napolla. Yhdellä tutulla oli hirveät pankot karkkia ja kahvi juotiin tassilta! Ööö… mitä?

Kerran jouduin ihan riitaan, kun suunnittelimme ammattikorkeakoulussa kyytejä leirikouluun. Minulle sanottiin, että leiripaikkaan lähdetään koulusta päin. Kysyin monta kertaa, että voisiko siitä ottaa sitten matkanvarrelta jonkun kyytiin tai käydä pieni lenkki, että haettaisi muitakin. Ei kuulemma, koska paikkaan lähdetään koulusta päin!

Jos joku olisi sanonut minulle, että koulusta suoraan pysähtymättä ja kiertämättä, olisin ymmärtänyt. Anteeksi, en ymmärtänyt.

luisteleminen

Pirkanmaa: Tämmötteen ja tällätteen

Minusta on tosi hauskaa tarkkailla toisten puhetta. Pirkanmaalla kiinnitän eniten huomiota sanamuotoihin tämmötteen, tommotteen, tällätteen, sellatteen ja semmotteen, siis merkityksessä esimerkiksi tällainen ja sellainen.

Toinen hauska piirre on vallan-sanan käyttö. Jos joku kulkee töihin vallan kävellen, hän ei mene koskaan autolla, vaan vallan kävelee.

Täällä myös mennään piilosta tai mennään hippaa, kun Itä-Suomessa ollaan piilosta tai hippaa.

Täällä liikunta on liiksa, Itä-Suomessa liikka. Kotitalous on Pirkanmaalla köksä, Itä-Suomessa kotsa.

Muuten ihan menee, mutta en ehkä koskaan opi, että treenit-sanasta puuttuu täällä t-kirjain. Reenit!?

Ärsyynnytkö, jos joku puhuu eri tavalla?

Mitä tärkeintä: onko se henkari vai hengari? Kerro mielipiteesi blogin kommenttikentässä tai Facebookissa. Facebookin löydät tästä linkistä.

Kommentit

12 kommenttia
Avatar

Henkari, itse kotoisin Sonkajärven Kunnasta, nykyisin Turkulainen

Avatar

En ärsyynny murteesta. Pikemminkin erilaiset murresanat ovat luonteet hauskoja tilanteita. Vaimoni on Etelä-Pohjanmaalta ja itse olen Lapista. Oma murteeni ei ole kovin vahvaa, mutta vaimoni on. Varsinkin, kun kokoonnumme anoppilaan perheen kesken. Menee puhetapa tosi leveäksi ja outoja sanoja viuhuu keskustelussa. Mutta pelkästään hauskaa. Ja meillä päin se on henkari.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Murteet on kyllä hauskan kuuloisia!

Avatar

Murteet on mahtavia! 😀 eli ei ärsytä, ainoastaan kuulostaa hassulta. Muistan kyllä että mulle naurettiin kun menin opiskeluaikana tampereen murretta puhumaan kymenlaaksoon vaikka itehän ne puhuivat tosi kummallisesti(tosi oudot intonaatiot ja miä ja siä) ja minä ihan normaalisti. Ex-appiukko taas puhui niin älyttömän turkulaisittain että oli välillä vaikea ymmärtää. Keski-suomessa pisti ihmetyttämään just nuo mainitsemasi sekä linkki(bussi) sekä käet(kädet) :O se on jännä miten toisilla nuo säilyy ja toisilla muuttuu sen mukaan kenen kanssa puhuu(siis tyyliin puhelimessa toiselle puolen suomea niin puhetyyli vaihtuu). Nykyään mulla tulee kyllä enempi vastareaktio kuin tartunta, pohjanmaata(notta mennähän kattomahan ja laitetaan ylähän) kuulee töissä mutta kun sitä on mahdotonta itse osata puhua niin sitten puhuu vielä pahemmin tamperetta nääs kuin Timo jutila 😀
Ps. Kyllä se on henkari!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiva, että kirjoitit! Murteet on hauskoja! Ps. Hengari 😉

Avatar

Opiskelupaikkani yliopistolla oli oikea murteiden aarreaitta! Sen lisäksi, että kampuksemme sijaitsi murteestaan kuuluisassa Rauman kaupungissa, saapuivat opiskelijakolleegat sinne ympäri Suomea.
Pohjanmaalta löytyivät ehkä ne itsellenikin vieraammat murresanat, kuten lesta ja pulttu.
Keski-Suomalaiset tykkäsivät pestä käet ennen ruokaa ja ei kai Turgulaiset vaan mittään kaffet ottanee ruuan päälle.
Porilaisen murteen painotuksineen tunnistaa myös suuremmastakin joukosta.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Uskon, että kuulosti hauskalta! Minäkin pesen käet.

Avatar

Isäni oli kotoisin Joroisten liepeiltä, mutta asuimme Kouvolassa. Isäni puheessa ei kotona kuulunut lainkaan savo, mutta kesälomilla Savonlinnassa savonmurre tuli päälle kuin napista painaen heti, kun ensimmäinen savoa puhuva kohdattiin. Se oli hauskaa ja itsellenikin savon murre on sen verran tarttunut, että jos työssäni kohtaan murretta puhuvan, rupean todella helposti samalla nuotilla ja murteella huastamaan. 😀

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanaa!

Avatar

Nämä on niitä juttuja joista pidän. Itsekin asuneena Lapissa, Pohjanmaalla, Savossa, Kymenlaaksossa, Uudellamaalla nyt Hämeessä. Lapissa katselin joskus yöllä vistoja (pahoja) unia ja Ounasjoki huilasi kun se virtasi nopeasti, Kotkassa sie ja mie ostimme kaupasta sinkkua (kinkkua) ja torilta sokeripossoja, Pohojanmaalla syötihin klimppisoppaa ja kropsua sekä olin naapurissa lapsen ammana, Itä-Uuudenmaan pikkukaupunki vilisi sekaisin suomea ja ruotsia kun monilla oli hoono soomi ja sama på sveska, Savonmurre taittuu parhaiten koska olen syntynyt siellä. Murteita pitäisi elvyttää ja käyttää sanontatapoja arkikielessä. Muuten itse käytän sanaa ripustin eli vaatepuu. Lapsuuden kodissa maalla pestyt vaatteet mankeloitiin ja ripustettiin vaateaitan orsille eikä monia ripustimia ollutkaan ja ainoastaan pyhävaatteet säilytettiin vaatepuilla. Tekopaikkani oli Riistaveden kunta ja Tuusniemeltä matkani ”maailmalle” alkoi 15 vuotiaana.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Hauska kommentti, kiva oli lukea! Kiitos!

Avatar

Joo voi apua toi Pohjois-Pohjanmaa. Oma mies sieltä ja itse Helsingistä. Paljon on puhetta ja sanoja tarttunut toki itsellekin, mutta kaikkea en ymmärrä vieläkään.

Ja jotenkin se sanojen lausuminen on sellaista puuromaista (kuten myös itärajalla) etten meinaa saada selvää.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä