Olen tytöilleni esikuva naiseudesta – se on aika pelottavaakin

Olimme eilen aamulla kaikki kolme yhtä aikaa isommassa vessassamme. Minä kuivasin Aavan hiuksia ja Matilda meikkasi.

Sen jälkeen minä kuivasin omat hiukseni ja Aava pesi hampaitaan ennen kuin viimeistelin hänen hampaidenpesunsa.

Matilda alkoi kuivata hiuksiaan ja minä aloin meikata.

‒ Ja seuraavaksi minä meikkaan, ilmoitti Aava ihan vitsillä ja nauroi.

Katselin meitä kolmea, perheen naisia, vessan peilistä.

Muista tutkia rinnat, lapseni

Hetkeä aiemmin olin ollut Aavan kanssa suihkussa, kun Matilda oli tullut toiseen suihkuun.

Pesimme siinä hiuksiamme, juttelimme ja nauroimme jollekin, mitä en enää muista. Ei sillä niin väliä, mitä se oli.

Kun kuivailimme itseämme kylpyhuoneessa, sanoin yhtäkkiä Matildalle, että en ole ehkä muistanut kertoa, että naisten tulee tutkia rintansa usein. Painelin omia rintojani, nostelin käsiäni ja kerroin ja näytin miten kuuluu tutkia.

Aava seisoi keskellämme varsin tietoisena päälakensa kohdalla olevista rintapareista. Hän käänteli päätään vuorotellen meihin kumpaankin päin ja virnuili.

‒ Minä tässä vähän vain tarkkailen teitä.

Hänestä tilanne oli jotenkin hupaisa. Ehkä hän ajatteli, että oli vähän tirkistelijä tilanteessa.

‒ No hyvä, katso tarkasti! Kohta saat itse tehdä saman, sanoin hänelle huvittuneena.

äitiblogi

Lapset kasvavat liian nopeasti

Katselin meitä vessan isosta peilistä.

Meillä kaikilla kolmella on samanlaiset hiukset: paksut, vaaleat ja yhtä pitkät. Minä ja Matilda olemme saman kokoisia; käytämme saman kokoisia vaatteita ja kenkiä. Matilda saavuttaa minut pituudessa varmaan vielä tämän vuoden aikana.

Me kaikki kolme nauramme samanlaisille asioille. Monessa asiassa riittää vain katse; tiedämme, mitä toinen ajattelee.

Pienet tyttöni olivat kanssani vessassa, jossa fööni hurisi ja puuteri pölisi. Oli ihan tavallinen keskiviikkoaamu kello 6.45 huhtikuussa 2018.

Jotenkin tuli yhtäkkiä taas tunne, että tällaiset yhteiset aamut, kun saan jonottaa vuoroani käyttää fööniä, vähenevät koko ajan.

Näistä pienistä tytöistä kasvaa naisia ihan pelottavan nopeasti.

Minun käytökseni on lapselle oikea tapa toimia

Ei ole mikään pikkujuttu kasvattaa kahdesta lapsesta tulevaisuuden ihania naisia.  Tiedostamattani opetan heille koko ajan esimerkiksi naiseudesta, äitiydestä, parisuhteesta, suhteesta omiin vanhempiin ja ystävyydestä.

Eivät he tietenkään välttämättä toimi aikuisena kuten minä toimin, mutta tällä hetkellä näytän heille lähes ainoaa ihan läheltä seurattavaa mallia naiseudesta. Varsinkin Aava ehkä vielä ajattelee, että se, miten minä toimin ja käyttäydyn on se ainoa oikea tapa.

Minun suhteeni omaan ulkonäkööni, vartalooni, painooni ja esimerkiksi kasvojeni (huonoon) ihoon vaikuttaa myös siihen, miten he näkevät itsensä.

teini-ikä, äiti ja teini

Näytän, miten puolisoa kohdellaan

Näytän lapsilleni mallia miten kohtelen puolisoani ja miten hän kohtelee minua. Tällainen on se parisuhdemalli, joka on lastemme kokemuksen mukaan se tavallinen.

Näytän joka päivä, mitä tarkoittaa rakkaus, välittäminen, huolehtiminen ja kasvattaminen.

Kosketukseni kertoo heille ovatko he arvokkaita ja kauniin kosketuksen arvoisia.

Muistanko varmasti näyttää oikein, että rakastan ja arvostan? Vai tuleeko töistä joka päivä kotiin se aiemman postauksen paska mutsi?

Jaksanko toimia oikein silloinkin, kun äitiyden kestävyyskuminauha on venynyt liikaa ja kun lapset tappelevat kaikesta?

Jaksanko olla aikuinen? Hyvä aikuinen?

Opetan suhtautumista ruokaan ja päihteisiin

On vähän pelottavaakin, että minä näytän mallia suhtautumisesta liikuntaan, vapaa-aikaan, koulutukseen, työhön ja rentoutumiseen. Näytän, arvostanko itseäni.

Minun esimerkkini vaikuttaa myös heidän suhtautumiseensa ruokaan ja esimerkiksi päihteisiin.

Se, miten suhtaudun esimerkiksi kuukautisiin voi vaikuttaa pitkälle heidän aikuisuuteensa.

Hygienia, ehostaminen, laittautuminen, tilanteen mukainen pukeutuminen. Käyttäytyminen eri tilanteissa. Small talk. Aika monta juttua, joissa lapset saattavat peilata minun käyttäytymistäni – tai sitten tekevät kaiken juuri toisin.

On aika paljon kaikkea muistettavaa tässä naiseuden opettamisessa, ja kuitenkaan ei juurikaan mitään. Kun osaisi vain elää tavallista arkea ja huomioida lapset oikein ja kasvattaa oikealla tavalla. Opettaa itseluottamusta ja -kunnioitusta ja toisten huomioonottamista.

Jep, helppo homma. Tooosi helppo.

sisarukset isosisko

Lapsen ihana käsi

Tänä aamuna pesin Aavan hampaat vessassa ja harjasin hänen hiuksensa. Laitoin hiukset poninhännälle ja kiinnitin hiuksiin sitten tasaisin välein kolme muutakin hiuslenkkiä hänen toiveestaan.

Kun olimme valmiita, huomasin, että hänellä oli liian pitkät kynnet. Otin sakset ja pyysin, että hän ojentaisi minulle kätensä.

‒ Ai tämän ihanan pienen käden, hän kysyi.

Juuri sen. Sen saman ihanan pienen käden, jonka aina pyydän, kun ylitämme vaikka suojatien.

Sen ihanan pienen käden. Jos ihmisellä on ihanat kädet, niin niillä voi tehdä tulevaisuudessa vaikka mitä oikein ja vaikka mitä hyvää.

Ainakin se on opetettu. Huh.

Enää muutama kohta listasta jäljellä, heh.

Lue myös

Eskarilaisen ja yläkoululaisen tytön arjen eroavaisuudet

Kuusivuotias: Niin iso, niin pieni

Murrosikäinen, meitä pelottaa! Rakkaudella keski-ikäinen äitisi

Koska vauvani kasvoi kahdeksasluokkalaiseksi?

Teini-ikäisen vanhemmuus on hämmentävää, ihanaa ja haikeaa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä