Nuori, älä ikinä luovuta vaikka et saisi opiskelupaikkaa! #olisinpatiennyt

Lukion jälkeen olin täynnä intoa ja haavekuvia. Haaveilin lähteväni suureen maailmaan opiskelemaan jotain hienoa ja jännittävää.

Niin moni asia kiinnosti minua, joten päätin hakea monia eri opiskelupaikkoja monesta eri kaupungista.

Hain opiskelemaan ainakin elokuva- ja tv-tuotantoa, kirjallisuutta, journalistiikkaa ja suomea. Hain myös opettajankoulutuslaitokseen.

Tiedättekö muuten mistä tietää heti postilaatikolla, onko kädessä olevassa, oppilaitoksen lähettämässä kirjekuoressa viestinä tervetuloa vai ei kiitos?

Kirjekuoren paksuudesta.

Ohut kuori on slap in the face, paksu kuori on lupaus uudesta, jännittävästä tulevaisuudesta.

Itkin ohuet kuoret kädessäni, juuri kutreilta nostettu ylioppilaslakki hyllyn päällä ja tulevaisuus pirstaleina.

Olisinpa tiennyt, että ei haittaa yhtään vaikka suoraan lukion jälkeen ei pääse opiskelemaan. 

Olisinpa tiennyt

Ehkä pääsee opiskelemaan ensi vuonna

Mitä voi tehdä siinä vaiheessa, kun kädessä on ei kiitos -kirjekuori ja koko muukin maailma tuntuu sanovan nuorelle eikiitosta?

Ei ainakaan missään tapauksessa saa luovuttaa! Jos tänä vuonna ei onnista, haave voi toteutua seuraavana vuonna.

Pääasia on, että ei luovuta. Ikinä.

Minulla oli kaksi haavetta: opettaminen ja kirjoittaminen. Aloin tehdä raivokkaasti töitä unelmieni eteen.

Aloin opiskella avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja.

Menin kouluavustajaksi. Puolen vuoden päästä totesin, että lasten opettaminen ei ehkä olekaan minun juttuni. Se oli tosi hyvä huomio.

Toisen puoli vuotta käytin työmarkkinatuella työskentelyyn sanomalehdessä. Se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Tuon puolen vuoden aikana opin ehkä enemmän kuin yhdessäkään opiskelupaikassa sen jälkeen, jos ajatellaan merkitystä koko työuralleni sen jälkeen. Todella hyvä oppikoulu, kiitos Itä-Savo.

Olisinpa heti tiennyt, miten helpolla tavalla voi päästä tekemään unelmien työtä ja oppia siitä puolessa vuodessa valtavasti! En olisi miettinyt mitään muuta!

Pääsykokeisiin lukua ja pääsykokeisiin matkustamista

Välivuoden aikana luin pääsykokeisiin. Hain ehkä kuitenkin vielä opettajankoulutuslaitokseen, jos oikein muistan. Hain lukemaan ainakin kirjallisuutta, suomea ja journalistiikkaa.

Pääsykokeissa reissaamista ympäri Suomen, toivoa, odotusta, jännitystä…

Ohuet kirjekuoret.

Olisinpa tiennyt, että kaikki kyllä järjestyy.

Välivuosi kansanopistossa

Olin jälleen tyhjän päällä. Taas päämäärätön vuosi!

Olin tuolloin 20-vuotias. Päätin muuttaa lähemmäksi silloista poikaystävääni, nykyistä miestäni. Tämän välivuoden käytin opiskelemalla kansanopistossa avoimen yliopiston väylällä ja kirjoittajakoulutuksessa.

Välivuosi oli upea, merkittävä, hauska ja opettavainen – ja samalla tein kolme perusopintopakettia yliopisto-opintoja. Ei yhtään huono päätös!

Olisinpa tiennyt, miten rakkaita ystäviä saan tuon välivuoden aikana! Yhden näistä ystävistä lapsen kummikin saan olla. En osaa kuvitella elämää ilman näitä ystäviä, jotka ovat olleet rinnallani jo 18 vuotta!

Huusin ääneen tuskaani

Opistovuoden aikana hain tietenkin taas kouluihin. Tällä kertaa hain lukemaan suomea, kirjallisuutta, journalistiikka ja medianomi-opintoja – ja hätävarana amk:n sosionomi-opintoja.

Kuoret olivat yhtä ohuita kuin kärsivällisyyteni ja itsetuntoni.

Pudotus oli raju: jäin suomen kielen pääaineopiskelupaikassa varasijalle numero 1 tai 2 – enkä koskaan noussut sieltä. Medianomi-opinnoissa varasija oli 7. Kukaan ei perunut.

Huusin ääneen tuskaani. Ajattelin, että en koskaan kelpaa mihinkään, en vaikka teen kaikkeni. Tunsin olevani jo ikäloppu enkä vieläkään päässyt opiskelemaan!

Samanlaista pettymystä, huonoudentunnetta ja riittämättömyydentunnetta tuntee harvoin kuin silloin, kun koko vuoden odotukset romahtavat kuin purkutalo kasaan. Ei siihen auttanut millään tavalla tieto siitä, että haluamiani opiskelupaikkoja haki valtavan moni suhteessa aloituspaikkoihin. Ei auttanut paskaakaan.

Pääsin kyllä ilokseni sosionomikoulutukseen, vaikka se olikin vasta plan X.

Olisinpa tiennyt, että saan ammattikorkeakoulusta ihania ystäviä ja muistoja ja eväitä elämään monella tavalla – eikä tilanne ole lopullinen.

Olisinpa tiennyt

Vihdoinkin työ palkittiin!

Sosionomiopintojen ensimmäisen vuoden aikana tein kyseisten opintojen lisäksi kirjallisuuden aineopinnot. Kun lukuvuosi kääntyi kevääseen, sain yliopistolta ihanaa postia: avoimet yliopisto-opintoni riittivät pääsyyn sisälle ilman pääsykoetta avoimen yliopiston väylän kautta!

Mikä mieletön työ, mikä mieletön fiilis! Aloitin suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot.

Olisinpa tiennyt, että minä kyllä pääsen himoitsemaani yliopistoon lukemaan haluamiani aineita, kunhan vain jaksan tehdä töitä sen eteen. Onneksi en tiennyt, että olen sisään päästessäni jo 22-vuotias (19-vuotiaana 22-vuotias tuntuu ikälopulta).

Mitä työtä sitten oikein teen?

Rakastin opiskelua, vaikka opiskellessa vahvistui tunne, että en oikeastikaan halua opettajaksi. Välillä olin vähän hukassa, kun en halunnut opettajaksi enkä tutkijaksi. Olinko hukannut vuosikausia elämästäni ihan turhaan?

Rakastin opiskelua ja opiskelemiani aineita, vaikka tulevaisuuden työtilanne mietitytti.

Yliopistovuosien keskellä sain lapset nuorena (lue tästä Äidiksi 23-vuotiaana -postaus), tein kaikkien näiden vuosien opiskelun ohessa jatkuvasti töitä toimittajana ja toimitin kirjan tahattomasta lapsettomuudesta. 

Kun valmistuin yliopistosta, menin vanhempieni vinkistä tiedottajan työhön valmistavaan täydennyskoulutukseen. Tuohon täydennyskoulutukseen meneminen muutti paljon: yhtäkkiä minulle avautui uusi maailma, jota en ollut ikinä ennen ajatellutkaan. Sille tielle jäin, ja sitä työtä nytkin teen.

Olisinpa tiennyt, että TE-toimiston sivun kautta löytyvä täydennyskoulutus voi yhtäkkiä kertoakin koko loppuelämän suunnan.

#Olisinpatiennyt

Kun muu alkoivat jo valmistua, minä vasta itkin ohuet kirjekuoret käsissäni. Silti onnistuin. Silti tein lapset kesken opiskelujen. Mikään ei olisi voinut mennä paremmin.

Olisinpa tiennyt, että välivuodet eivät haittaa. Että välivuoden tuoneet ystävät ovat minulle todella tärkeitä vuosien ja vuosienkin jälkeen. Että saan lopulta tehdä työtä, jota oikeasti rakastan. Että jokainen koulu, jokainen koulutus ja jokainen oppitunti vievät eteenpäin. Että kaikki kyllä järjestyy.

Olisinpa tiennyt, että nuorena ei tarvitse tietää mitä haluaa tehdä aikuisena. Olisinpa tiennyt, että työelämään ja unelmien ammattiin on valtavan monta tietä. Olisinpa tiennyt, että se kavereiden kulkema perinteinen tie ei ole se ainoa oikea.

Olisinpa ymmärtänyt, että en ole huono ja epäonnistunut, vaikka en päässytkään heti opiskelemaan.

Nuori, jos jäät tänä kesänä ilman opiskelupaikkaa, mieti näitä asioita:

  • Et ole huono etkä epäonnistunut
  • Ehdit saada opiskelupaikan myöhemminkin; välivuosi ei ole maailmanloppu
  • Opiskele avoimessa yliopistossa tai vaikka kansalaisopistossa unelmaasi edistäviä opintoja tai kursseja
  • Tee vapaaehtoistyötä alalla, jolle haluat
  • Kysy saatko mennä ilmaiseksi työvoimaksi työpaikalle, johon haluaisit
  • Käy työnhakuun liittyvissä koulutuksissa ja opettele hyvä cv, hakemus ja hissipuhe
  • Opettele somen käyttöä työnhaussa
  • Nauti vapaudesta ja nuoruudesta; tapaa ystäviä, kuntoile, aloita uusi harrastus
  • Lue myös: 15 vinkkiä työnhakuun

Psykoterapeutti Maaret Kallio kysyi viideltä tunnetulta suomalaiselta, mitä he haluaisivat sanoa nuorelle itselleen ja samalla myös tämän päivän nuorelle. Koskettavat ja viisaat tarinat löytyvät Helsingin Sanomista. Kallio haastoi myös muut mukaan. Ideana on kaivaa esiin nuoruusaikainen kuva ja kertoa, mitä olisit silloin halunnut tietää? Mitä kenties jonkun nuoren olisi juuri tänä päivänä hyvä kuulla? Kuvan voi jakaa somessa ja liittää mukaan hastag #olisinpatiennyt.

Mitä sinä haluaisit sanoa nuoruuden itsellesi? Mitä sanoja olisit kaivannut?

Kommentit

5 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos Maippu! Ystävät on parasta!

Todella kaunis ja kannustava kirjoitus! 🙂 t. Ope

Pitkähkön ja moniosaisen tien kuljit opintojesi parissa. Sinä tunnollinen ja kunnollinen nuori nainen. Sitkeys ja luovuttamattomuus palkittiin. Kyynelin välillä kastelit opintopolkusi vaan nyt se viheriöi kauniisti. Hieno esimerkki nykynuorille.
Welldone Hanna ja tosi hyvä kirjoitus !
Vaari

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos paljon!

Niin hyvä kirjoitus! Koskettaa yllättävän monia, ja juuri tähän aikaan vuodesta tulee niitä pettymyksiä…
itsellänikin kokemusta useammasta ohuesta kuoresta, joissa teksti alkaa sanalla valitettavasti… ärsyttävää!! Oon itte ollu aina luottavainen tulevaisuuden suhteen ja elämä on kuljettanu erilaisiin opiskeluihin (lopulta) ja töihinkin välissä!
Sama huomio että tärkeitä ihmisiä on tarttunut matkan varrelta mukaan;) Älkää luovuttako ihmiset vaan tavoitelkaa unelmia entistä sisukkaammin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä