Lapsi ansaitsee aikaa vanhemman kanssa ilman sisaruksia

Meillä on kolme lasta. Iso perhe tarkoittaa tietysti suurta määrää rakkautta ja muuta siirappia, hattaraa, mansikoita ja ruusujen päällä tanssimista, mutta myös sitä, että aina jollakin on vähän paha mieli.

Isossa perheessä eletään usein kalenteri, kello, autonavaimet, soppakauha ja nyrkkeilyhanskat kädessä.

Eri-ikäisten lasten harrastukset ja muut menot, kaverit yökyläilyineen, hieman erilaiset kiinnostuksenkohteet ja kehitysvaiheet sekä sietokyky sisarusten ärsyttävyyteen vaihtelevat. Vanhemmat hytkyvät siinä välissä omaa vanhemmuuden flossaustaan puolelta toiselle niin, että kaikki saisivat edes murenan siitä kaikesta, mitä nyt lapsen pitää saada kasvaakseen täyspäiseksi aikuiseksi. Lisäksi se pitäisi tehdä niin, että kaikilla olisi flossatessa hymy huulilla edes välillä.

Totuushan on se, että lapset tappelevat. Hehän tappelevat aika lailla koko ajan, koska se kuuluu asiaan. Ette ehkä tarvitse esimerkkejä sisarusten välisten riitojen syistä, mutta väläytän niitä silti muutaman: sisarus ärsyttää esimerkiksi siksi, että tulee toisen huoneeseen, katsoo autossa toisen ikkunasta ulos, ei halua leikkiä samaa leikkiä ja saa aina hienomman värisen tikkarin.

Lue koko lista postauksesta Näiden syiden vuoksi sisarukset tappelevat.

Totuushan on myös se, että lapset ovat usein sisarustensa kanssa olleessaan aikamoisia perseilijöitä kakkapäitä ei-niin-miellyttävällä-tavalla-käyttäytyviä lapsia.

Tiedätte varmaan senkin, mitä tapahtuu lapselle, kun hänen kanssaan tekee jotain kahdestaan?

äitiblogi

Lapsi ansaitsee aikaa vanhemman kanssa kahdestaan

Vaikka olisi kuinka monta pientä lasta, ei saisi ikinä unohtaa sitä totuutta, että lapsi tarvitsee aikaa kahdestaan vanhemman kanssa. Itse asiassa meillä nyt, kun lapset ovat jo isoja ja viettävät paljon aikaa omassa huoneessaan, asia korostuu vieläkin enemmän.

Siinä tilanteessa on jotain maagista, kun irrottaa sisarusjoukosta yhden tappelupukarin erilleen ja nappaa hänet mukaansa kahdestaan leikkipuistoon, ruokakauppaan, autotalliin etsimään kesähattuja, uimahalliin tai vaikka oikein yhden yön hotellilomalle. Siinä samassa lapsi muuttuu kuin haltiatarkummi olisi heilauttanut taikasauvaa ja muuttanut Shrekin Ruususeksi tai prinssiksi.

Lapsi sulaa niin rakastettavaksi olioksi siinä sekunnissa, että täytyy oikein läimäyttää itseään, että näkeekö oikein. Tosin epäilen tällä 15 vuoden äitiyskokemuksella, että itse asiassa on kyse siitä, että äiti muuttuu siinä hetkessä rakastettavaksi ja inhimilliseksi olioksi sen kotona raivoavan pirttihirmun sijaan. Siis sen paskan mutsin sijaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Silloin sitä miettii, että miksi ihmeessä en järjestä asioita useammin niin, että ehtisin katsoa, kuunnella ja halata tätä lasta niin, että en tee yhtä aikaa sataa muuta asiaa ja varsinkin tappele samaan aikaan hänen sisaruksensa kanssa?

äitiblogi

Kymppimatka hotelliin

Silloin kun meillä oli monta pientä lasta ja aikaa ja kenties rahaakin vähemmän, loimme uuden perinteen. Päätimme, että kun lapsi täyttää 10 vuotta, hän pääsee kahdestaan vanhemman kanssa hotellilomalle. Minä ja Matilda matkustimme parin tunnin päähän toiseen kaupunkiin, jossa shoppailimme kauan kaikkea ihanaa, kävimme syömässä ja vielä jäätelöannoksilla. Hotellissa söimme paljon karkkia ja katselimme telkkaria ihan fiiliksissä. Se oli ensimmäinen kunnon matka kahdestaan.

Henrik kävi taas isän kanssa kylpylähotellissa, jonka aamupalan suklaaputousta he muistelevat yhä.

Noiden matkojen jälkeen on tullut muitakin matkoja, mutta ne avasivat silmät sille, että tuollaiset reissut kantavat lapsen muistoissa pitkälle aikuisuuteen – ja ovat täydellisiä hyvän suhteen luojia.

äitiblogi

Ravintolassa lapsen kanssa kahdestaan

Jossain vaiheessa kävin myös kerran kaikkien lasten kanssa kahdestaan syömässä lapsen valitsemassa ravintolassa. Ostimme ruuat alkuruuista jälkkäreihin asti.

Yhden lapsen kanssa oli tuolloin aika vaikeita hetkiä. En unohda ikinä sitä, miten hän halusi, että istumme samalla puolella pöytää, että olemmeihan lähekkäin. Kävelimme ravintolasta pois käsi kädessä.

Missään tapauksessa yhdessä tehtävän asian ei tarvitse maksaa. Pyöräilyretki, lähellä laiduntavien lampaiden katselu, kauppareissu (joka kruunataan lakuilla, joista ei puhuta muille) tai uintiretki ihan kahdestaan on ihan riittävä elämys – sekä täydellinen aika kuunnella, mitä lapselle kuuluu tai puhua vaikka kaverisuhteista tai lähestyvästä murrosiästä.

äitiblogi

Älä kasvata sisaruksia tasapuolisesti

Tärkeää on myös muistaa, että sisaruksia ei tarvitse kasvattaa tasapuolisesti! Tarkoitan tällä sitä, että jos sisko saa kutsun kaverin synttäreille, niin veljeä ei viedä lohdutukseksi sisäleikkipuistoon. Jos veli saa kaverin luona jäätelön, niin muille ei tarvitse ostaa kotiin jäätelöitä. Tuollaiselle tielle jos lähtee, niin lopussa kaikki itkevät kuitenkin.

Lue tästä postaus Älä kasvata sisaruksia tasapuolisesti.

Minä ja Aava olimme juuri kahden yön reissulla Jyväskylässä ihan kahdestaan.

Huomasimme, että hänhän on oikeasti tosi mukava ja ihana eikä mikään kiukkupussi. Tunne oli siis molemminpuolinen.

Millä tavala te annatte aikaa yhdelle lapselle? Mitä olette tehneet kahdestaan?

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanaa, että ajattelet samoin!

Avatar

Olen samaa mieltä kanssasi tuosta tasapuolisesta kasvattamisesta!
Jos yksi lapsi tarvitsee uuden paidan/puhelimen/polkupyörän/luistimet/sukset/takin/tai mitä vain, ei muille sisaruksille tarvitse ostaa mitään vain sinsi, että yksi saa.
Siitä, että esikoinen saisi AINA uutta ja pienempi sisarus AINA ne vanhat eikä KOSKAAN mitään uutta ja omaa, olen pitänyt huolettomasti huomen sillä, että olen aina ostanut kirppareilta myös esikoiselle. Näin ollen joku kirpparilta ostettu vaate vaikka on tullut tiensä päähän juuri sopivasti, kun se on esikoiselle pieneksi jäänyt ja näin keskimmäinen on voinut saada omansa uutena.
Uuden ja käytetyn raja on muutenkin sisarussarjassamme ihanan merkityksetön: yhtä lailla kuopuksen kanssa voidaan käydä kirpparilla ”shoppailemassa uusia vaatteita”.

Meillä on myös yritetty lasten kanssa tehdä spessuja juttuja kunkin kanssa erikseen. Se on vaan helppo aloittaa ”tapa” yhden kanssa, mutta vaikeaa viedä loppuun asti koko sarjan kanssa. Myönnän.

Avatar

Ihana juttu, ja niin totta! Olen itse kokenut että lapsen kans elää vähän niinkuin kuherruskuukautta sen jälkeen hetken, kun on viettänyt lapsen kanssa kunnolla kahden keskeistä aikaa. 🙂 Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, ja koen tosi tärkeäksi kahden keskisen ajan. Ja sen että silloin tehdään asioita lapsen toiveiden mukaan (pieniä juttuja). Muistan vielä viime kesältä meidän keskimmäisen lapsen toiveet.. hän halusi mennä pyöräilemään ja lähimpään leikkipuistoon. Yritin ehdottaa jotain vähän erikoisempaa, mutta hän halusi lähileikkipuistoon. Ai että sain silloin paljon haleja ja kuulla monta kertaa ”ihana äiti, rakas äiti!” Nuo hetket kantaa yllättävän pitkälle. Ja just silloin kun jonkun kans on vähän väliä sukset ristissä, pitäisi järjestää tuota yhteistä aikaa.?

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanaa, just parasta! Kiva, että jätit kommentin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä