Keliakia 21.6.2018

Opeta ruokarajoitteiselle lapselle, että maailma ei ole reilu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Lapsen ruoka-aineallergia, keliakia tai muu ruokavalioon vaikuttava vamma, oire tai sairaus rajoittaa koko perheen elämää. Tai ehkä ruokarajoitukset rajoittavat alussa elämää, mutta tilanteen vakiinnuttua vain vähän näyttävät suuntaa.

Me olemme eläneet Aavan keliakian kanssa nyt 3,5 vuotta. Keliakian diagnosoiminen kesti puolitoista vuotta ja oli niin rankka prosessi, että emme ehkä ole vieläkään toipuneet täysin. Kirjoitin diagnosoimisen vaikeudesta ja perheemme rankoista ajoista postauksessa Näin lapsemme keliakia diagnosoitiin.

Minäkin olen gluteeniton tai oikeastaan vehnätärkkelyksetön IBS:ni takia, joten senkään takia gluteenittomuus ei ole meille millään tavalla mikään ongelma. Lue tästä postaus En ole raskaana – IBS ja FODMAP.

keliakia

Kaikki ottavat keliakian huomioon

Olemme alusta asti pitäneet tärkeänä, että Aava saa aina kaiken saman mitä muutkin.

Leivomme kaiken gluteenittomana. Teemme kaiken ruuan gluteenittomana. Lapsella on aina yhtä hyvä valikoima leipiä, karkkeja, keksejä ja kaikkea muutakin kuin muillakin.

Perhe, suku ja ystävät pitävät tärkeänä, että Aava on aina huomioitu hyvin. Koulussa ja päiväkodissa kaikki on sujunut hyvin.

Aava sai vasta synttärikutsun, jossa olevaan numeroon soitettuani synttärisankarin äiti itketti minua sanomalla, että hän tekee juhliin Aavan vuoksi kaiken gluteenittomana. Kaiken.

Lue tästä Näin saat keliakiaa sairastavan lapsen äidin itkemään.

keliaakikkolapsi

Keliaakikko ei intoile karkkihyllyllä

Tähän asti Aava on odottanut hiljaa synttäreillä, kaupan karkkihyllyllä, suvun juhlissa ja kylässä, että aikuinen näyttää, mitä hän voi syödä.

Häntä ei näe juoksemassa karkkihyllyä edes takas ja hihkumassa, että haluan tuota, tuota ja tuota. Hän odottaa, että kuulee, mitä hän voi syödä.

Hän ei ole koskaan kiukunnut mistään ruokavalioonsa liittyvästä jutusta. Hän on tiennyt, että jos nyt ei ole mitään hänelle sopivaa eikä äidinkään laukussa ole, hän saa sitten kotona vastaavan. Pääsiäisen virpomispalkkiot hän tuo tottuneesti kotiin keittiöön, ja aikuinen vaihtaa herkkukaapista epäsopivien tilalle sopivat. No problem.

Nyt yhtäkkiä, kun hän on menossa kouluun, on tullut eteen uusia tilanteita.

omenapuu

Jäätelö tötterön sijaan kuppiin

Nyt yhtäkkiä tuntuu, että keliaakikkolapsi on ihan oikeasti huomannut, että muiden valikoima on kymmeniä kertoja parempi kuin hänen – eikä tilanne tule muuttumaan koskaan.

Häntä on alkanut harmittaa, jos muut saavat jäätelökioskilla jätskipallon tötteröön ja hän kuppiin. Joskus kaupan jätskialtaassa ei ole hänelle kuin mehujäätelöä.

Harmittaa, jos juhlissa tarjolla olevista karkeista yksikään ei ole gluteeniton – tai ne gluteenittomat on sotkettu gluteenisten joukkoon ja näin kontaminoitu gluteenia sisältäviksi.

Rippijuhlissa jännitys, pitkä matka, väsymys ja vieraiden ihmisten ympärillä olo purkautui kiukkuun siitä, että hänelle oli ”vain” näkkäriä leipänä. Me aikuiset kiitimme sydämellisesti siitä, että oli hienosti huomioitu. Mitään muuta ei olisi tarvinnutkaan olla pääruuan lisukkeeseena.

Lopulta, kun kiukku laantui, hän ihastui kyseiseen näkkäriin – ja söi kolme näkkäriä.

puutarha

Leijonaemo suojelee lasta

Kun Aavalle tuli diagnoosi, taistelin leijonaemon lailla, että kaikki oppivat, mitä tarkoittaa gluteenittomuus, kontaminaatio ja erikoishygienia. Pidin kunnia-asiana sitä, että Aava, tulloin 3-vuotias, saa ihan samaa kuin muutkin. Halusin, että hän ei koe itseään erilaisena kuin muut.

Nyt yhtäkkiä, kun hän on 7-vuotias, mietin, että olenko tehnyt hänelle karhunpalveluksen. Olen ehkä unohtanut kertoa yhden tärkeän asian: maailma ei ole reilu erikoisruokavalioiselle.

Tarkoitan, että olemme aina olleet tietenkin todella tarkkoja ruokavalion kanssa. Tietenkin.

Tarkoitan tällä, että olemme tähän asti opettaneet lapsen siihen, että jos muilla on vohveleita ja kermavaahtoa, myös keliaakikolla on vohveleita ja kermavaahtoa. Se on ollut meille kunnia-asia.

Maailma taas antaa samassa tilanteessa keliaakikolle kuivan pullan pakastimesta. Se on asia, joka on pakko oppia ja hyväksyä.

Erikoisruokavalioisen on vain opittava siihen, että joskus hänelle ei ole mitään.

Joskus häntä ei huomioida, koska ei tiedetä. Joskus koska ei osata. Joskus koska ei ymmärretä, miten tärkeää huomioiminen olisi. Joskus ei huomioida, koska ei haluta huomioida. Joskus ei huomioita, jos pelottaa tarjoilla epäonnistumisen riskin vuoksi. Jos ei vain ole tarjolla mitään yrityksestä huolimatta.

tyttö

Terveyttä täytyy kunnioittaa ja suojella

Erikoisruokavalioisen on opittava pitämään aina eväitä mukana, ilmoittamaan aina etukäteen ja kysymään, tarkistamaan ja varmistamaan joka kerta.

On opittava kunnioittamaan ja arvostamaan omaa terveyttä niin paljon, että pysyy varmasti terveenä.

On opittava nöyryyttä, kiitollisuutta, pikkuisen itsekkyyttä ja paljon ajatusta siitä, että omat eväät ovat turvallinen ja varma valinta.

On vain opittava olemaan kiitollinen siitä, mitä löytyy. Ei saa loukkaantua eikä ärsyyntyä, koska kenenkään muun ei tarvitse olla toisen ruokavalion asiantuntija. Sen sijaan ravintoloiden täytyy olla ruokavalioiden asiantuntijoita, mistä kirjoitin postauksessa Ammattikeittiöt huijaavat keliaakikkoja.

Nyt kun lapseni on oppinut, että hän on tasa-arvoinen ja sen arvoinen, että hänellekin on aina tarjolla samaa kuin muillekin, alan opettaa, että oikeassa elämässä näin ei itse asiassa ole.

Oikeassa elämässä maailma ei ole reilu, mutta se on vain opittava.

Näkkäri rippijuhlissa on ihana asia vaikka muilla olisi karjalanpiirakoita, rieskaa ja tuoretta ruisleipää. Näkkäri on ihan mahtava juttu.

Lue myös

Näin lapsemme keliakia diagnosoitiin

Lapsen ajatukset omasta keliakiastaan

Missä ovat gluteenittomat lasten keksit? Haaste tuotekehittelijöille ja maahantuojille

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Nykyään onneksi löytyy kaikkea ihanaa! Onnea on olla keliaakikko 2010-luvulla! Omaan päähän ei mahdu, miksi esim. kakkuja ja kääretorttuja ei aina tehdä vaikka perunajauhoihin. Mutta ihanaa, että löytyy jo kaikkea hyvää! Kiva että kirjoitit, olen lukenut blogiasi!

1 vastaus

Minä en ole halunnut opettaa edes terveille lapsilleni, että he saavat aina samaa, kuin sisaruksensa. Se on muuten loputon tie! Jos siskon talvitakki on pieni, en osta koko sisarussarjalle talvitakkia vain siksi, että toinenkin saa. Jos veli saa kaverin luona jäätelön, en kipaise kauppaan hakemaan toisillekin, jotta kaikki varmasti saavat samaa ja hvtä paljon.
Elämä on, sanoi jo mainoslausekin.

Meillä erityisruokavaliot ovat olleet toki läsnä ihan elämän alkutaipaleelta lähtien. Olen aina vienyt kylään omat, lapselle sopivat eväät, sillä minusta on ollut noloa vaivata isäntää tai emäntää moisella. Paikoissa, joissa vierailemme useammin ja säännöllisesti, on kaapissa ostamiani, lapselleni sopivia elintarvikkeita. Esimerkiksi ystäväni pakastimesta löytyy rasiallinen lapselleni sopivaa riisijäätelöä.

Itse olen aina myös halunnut pitää tiukasti kiinni siitä, että lapseni ei ole hänen allergiansa, vaan paljon (tai yksinomaan) jotain ihan muuta. Erityisruokavalio, vaikeakaan, ei tee lapsistani erikoisia, eivät mitään sellaista, jota pitäisi kummastella tai päivitellä. Heidän erityisruokavaliostaan tai omista eväistään ei tarvitse sen suuremmin puhua. Kaikki tietävät, että kuljemme ne matkassa ja kukin lapsi on tyytyväinen omaan rasiaansa.

Toki itsekin huomioin parhaan tietämykseni mukaan meille saapuvat erityisruokavaliovieraat. Lähinnä toki niin, että kaikille olisi samaa tarjoiltavaa, eikä niin, että yhden annos on kuin huutomerkki siinä pöydällä.

1 vastaus

Hyvä kommentti, kiitos! Tuosta asiasta olenkin kirjoittanut muistaakseni otsikolla Älä kasvata sisaruksia tasapuolisesti.

1 vastaus

Hieno teksti. Itse kirjoitan aiheesta hyvin paljon. Kirjoitan siksi, että opettaisin ymmärtämään, että jokainen pitäisi huomioida hyvin. Sanon usein, että emme vaadi, että meille tarjotaan paljon, vaan sen, että tarjottava olisi hyvää. Ihana on ollut huomata, että päivä päivältä tämä on alkanut sujumaan monissa paikoissa jo paremmin.

1 vastaus

Nykyään onneksi löytyy kaikkea ihanaa! Onnea on olla keliaakikko 2010-luvulla! Omaan päähän ei mahdu, miksi esim. kakkuja ja kääretorttuja ei aina tehdä vaikka perunajauhoihin. Mutta ihanaa, että löytyy jo kaikkea hyvää! Kiva että kirjoitit, olen lukenut blogiasi!

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA MAARIA on pirkanmaalainen toimittaja, tiedottaja ja kolmen kouluikäisen äiti. Blogin aiheina naiseus, äitiys, arki, lapset, koti, keliakia ja huumori. Vertaistukea uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Liity mukaan Facebookin lähes 6000 seuraajan ryhmään! Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Hänellä oli viime yönä unikavereina vain 21 rakkainta pehmolelua. 💕😁 #kaksplusblogit #kaksplus #lapsiperhe #äitibloggaaja #ylipyykkivuorten

ylipyykkivuortenblog

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: