Yleinen 24.6.2018

Joka kerta vähän itken, kun joudun taas lähtemään

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Koko ikänsä samalla seudulla tai jopa samalla paikkakunnalla asunut ei ehkä tiedä, miltä se tuntuu.

Se tuntuu joka kerta samalta.

Joka kerta tuntuu siltä, että pala revitään irti. Esimerkiksi käsi. Se tuntuu joka kerta siltä, kuin käsi revittäisi irti.

Joka ikinen kerta tuntuu siltä, kuin seisoisi 20-vuotiaana reppu selässä linja-autoasemalla, halaisi kaikkia ja jotenkin vain tietäisi, että ei enää koskaan palaa.

Savonlinna

Kun jokainen paluu tehdään kellon kanssa.

Kun joka kerta jää suurin osa näkemättä, kokematta ja tapaamatta, koska ei vain ehdi.

Kun joka kerta jää halaamatta monta sellaista rakasta, joita ei vain ehdi käydä halaamassa, koska aikataulut, koska kiire, koska työt alkavat muutamien tuntien kuluttua 400 kilometrin päässä.

Kun joka kerta lähtiessä jää osa sinne.

Kun kaikki tärkeä jää joka kerta lähtiessä satojen kilometrien päähän.

Savonlinna

Kun jokaisella rakennuksella on tarina. Kun jokaisella kivellä on muisto. Kun jokaisella vastaantulijalla on nimi.

Tuossa rakennuksessa kävin kampaajalla 8-vuotiaana. 

Tuossa oli ennen talo, jossa oli pieni kauppa, josta kävimme ostamassa jäätelöä. Rakastin vaaleanpunaista mehujäätelöä!

Tuolla tiellä kävelin isoäitini kanssa joskus pari vuotta ennen kuin hän menehtyi. Mummi osti minulle kaupasta Hubba bubbaa. Laitoin kolme vaaleanpunaista purkkatyynyä kerralla suuhun. Tein ison purkkapallon. Menimme kylään pieneen rintamamiestaloon, jossa oli räsymattoja ja kissa. Purkka tuntui liian isolta suussani. Mummi näytti, missä on roskis. 

Tuon baarin terassilla haastattelin kesätoimittajana yhtä sydämellistä julkkista. 

Tuolla harrastimme lapsena kuoroa. Tuon risteyksen muistan hyvin autokouluajalta. Tuonne menimme baariin, kun täytin kahdeksantoista vappuaattona.

Kun menimme kihloihin, oli uusivuosi. Muistan, miten seisoimme tuolla torilla ihmisjoukossa käsi kädessä. Ilotulitus oli upea.

Sellaisia muistoja ei ole asuinpaikassa, jossa ei ole saanut kasvaa vaan on vain muuttanut sinne aikuisena tekemään siellä töitä ja kasvattamaan ja elättämään perhettä.

Savonlinna

Joka kerta kyyneleet kohoavat silmiin, kun täytyy lähteä pois.

Ajaessa kilometrit jäävät taakse kuin lapsuusvuosi lapsuusvuodelta, tie kulkee kohti aikuisuutta. Rakkaat jäävät taakse auton huristaessa moottoritietä eteenpäin.

Kuitenkin perilläkin on hyvä.

On hyvä, että perillä tietää, mistä on kotoisin.

On hyvä, että on muutakin kuin arki perillä, vaikka sekin on hyvä.

On hyvä, että voi palata. On hyvä, että on paikka, ihmiset, rakennukset ja kivet, joiden luo voi palata.

On hyvä, että voi näyttää lapsille, että täältä minä olen. Tänne minä kuuluisin, jos en kuuluisi sinne, missä olemme nyt.

Lapset, tämän kaiken minä haluan teille opettaa ja näyttää, vaikka teidän todellisuutenne on muualla.

kotiseutu

Lapset, minä teen teille muistoja siellä, mistä minä olen kotoisin. Ostetaan jäätelöt Lippakioskilta, kävellään harjulla, kiivetään Olavinlinnan torniin, katsotaan puiden latvoja kesämökin kallioiden päällä.

Tehkää te minulle muistoja siellä, missä minä käyn vain töissä mutta missä te elätte lapsuuttanne ja tunnette jokaisen rakennuksen, kiven ja uimarannan laiturin.

Ps. Savonlinna, tulemme heinäkuussa takaisin. Olet niin rakas.

Lue myös

Nämä asiat ovat muuttajalle vaikeita uudella paikkakunnalla

Viisihenkinen perhe Pirkanmaalta

10 lapsiperheen arvostamaa asiaa kotikunnassaan (Pirkkalasta nämä löytyvät)

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (4)

Savonlinna on vaan niin ihana! Ihanaa, että pääset sinne!




0
1 vastaus

Oi miten hyvin kuvailtu omia tuttuja tunteita.




0
1 vastaus

Kiitos Pauliina!




0
1 vastaus

Ihan mielettömän kauniisti olet kirjoittanut myös omasta synnyin kaupungista Savonlinnasta. Muistan viremon grillin josta sai aina niin hyviä lihapiirakoita. Muistan lippa kioskin josta on ainakin kerran kesässä ostettava pehmis. Sekä päästävä pikku kakkosen leikkipuistoon lasten kanssa. Muistan seurahuoneen terassilla syödyt lankkumuikut. Muistan ensimmäiset treffimme nykyisen mieheni kanssa kun esittelin hänelle kotikaupunkini. Kävimme yhdessä maisema risteilyllä sataman ympäri. Muistan baari käynnit parhaan ystäväni kanssa Savonlinnan meno paikoissa. Nekin paikat ovat vaihtuneet paljon kun olen ollut niin kauan pois. Nostalgista. Muistoja, niitä on niin paljon. Onneksi pääsemme Savonlinnaan jälleen tällä viikolla kun kesäloma alkaa.




0
1 vastaus

Savonlinna on vaan niin ihana! Ihanaa, että pääset sinne!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yli pyykkivuorten
HANNA MAARIA Havaintoja perhe-elämästä, äitiydestä, naiseudesta, sisustamisesta ja lapsen keliakiasta. Vertaistukea myös uhmaikään, kouluikään, murrosikään ja ruuhkavuosiin. Blogissa mukana "Aava", s. 2011, "Henrik", s. 2006, "Matilda", s. 2003 ja aviomies. Yhteydenotot: ylipyykkivuorten@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Lähdettiin tässä Pupun kanssa pienelle kävelylle. 💕

ylipyykkivuortenblog

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: