Nämä asiat tekisin toisin, jos saisin lapset vasta nyt

Jos saisin lapset vasta nyt, tekisin nämä asiat ehkä toisin.

Enemmän ja laadukkaampia valokuvia

Kun Matilda syntyi, meillä ei ollut digikameraa. Tämä aika on ihan eri kuin 2003 tai 2006. Ottaisin paljon enemmän kuvia ja paljon laadukkaampia kuvia. Kävisin 4D-ultrassa. Kävisin valokuvaamossa raskausmahan ja vastasyntyneen kanssa. En valitsisi yksivuotiskuviin halvinta valokuvaamoa. Teettäisin jokaisesta lapsesta isomman yksivuotiskuvan ja harkitsisin kuvaan valittavaa asua tarkemmin.

Ottaisin kuvaamossa koko perheestä kuvia ainakin silloin tällöin lasten ollessa pieniä.

odotus

Avun pyytäminen

Etsisin raivokkaammin lapsenvahtia ja maksaisin surutta lapsenvahdille. Varsinkin silloin rankan vuoden aikana, kun mies oli täydennyskoulutuksessa, minulla oli uusi työ ja Aavan keliakia oireili rankasti, olisin ehdottomasti tarvinnut apua. Taistelin hammasta purren ja itkin, että olen huono äiti, kun en meinannut jaksaa, ja lapsetkin vain tappelivat.

Olisi pitänyt ostaa ruuat ovelle, ottaa siivooja ja ostaa lapsenvahdin palveluja ihan vaikka vain, että olisin voinut lukea edes yhtenä iltana sen vuoden aikana hetken kirjaa rauhassa.

Lue tästä postaus Näin lapsemme keliakia diagnosoitiin.

sisarukset

Pottaharjoittelu pannaan

En missään tapauksessa käyttäisi sekuntiakaan aikaa sen stressaamiseen, että tietyn ikäinen lapsi ei käy vielä potalla. En sekuntiakaan. 

Lue tästä postaus Lopeta stressi pottaharjoittelusta NYT HETI!

Tekemistä koko perheelle

Nauttisin vieläkin enemmän siitä, että keksimme tekemistä, josta koko perhe tykkää täysillä. Lasten kasvaessa ne tilanteet vähenevät koko ajan. Enää ei ole mitenkään itsestäänselvää, että koko perhettä kiinnostaisi sama tv-sarja, elokuva, tapahtuma tai urheiluharrastus, kun lasten ikäskaala on 7-14 vuotta niin kuin meillä nyt.

Meidän perhe

Nämä asiat tekisin yhä samoin

Yhä yrittäisin opettaa lapset nukahtamaan yksin omaan huoneeseen vastasyntyneestä asti. Ehkä se ei nyt onnistuisi, mutta näiden kolmen kanssa se jostain ihmeen syystä onnistui. Se on tuonut valtavasti lisää omaa aikaa, kun ketään ei ole nukutettu vaan viety vain sänkyyn.

Yhä olisin lasten kanssa pari vuotta kotona. Matildan kanssa olin tosin vain vuoden, mutta se oli ihan hyvä päätös siinä vaiheessa, kun opiskellessa päivät olivat välillä hyvinkin lyhyitä.

Yhä kävisin perhekerhoissa, muskareissa ja vauvajumpissa. Niiden sosiaalinen merkitys sekä äidille että lapsille oli valtavan iso. Niiltä ajoilta on jäänyt ystäviä, joihin pidetään yhä yhteyttä vähintään Facebookin kautta.

Yhä veisin konsertteihin, lastentapahtumiin ja Muumimaailmaan ja muihin paikkoihin, joihin lapset haluavat lähteä. Niiden aika menee yllättävän nopeasti ohi.

Yhä kuuntelisin sydäntäni miettiessäni, onko juuri tälle lapselle, juuri tässä iässä ja juuri tällä asuinalueella parempi valinta perhepäivähoito vai päiväkoti. Ja jos haluatte tietää, niin isommat lapsemme olivat ensin perhepäivähoidossa ja sitten päiväkodissa. Aava on ollut vain päiväkodissa. Olen suuri päiväkotifani varsinkin erikoisruokavalioisen lapsen kohdalla.

koulu eskari

Mitä asioita sinä tekisit toisin? Minkä ohjeen antaisit esikoistaan odottavalle?

Lue myös

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Lasten ikäerot

Lasten sisarussuhteet

Jos meillä ei olisikaan iltatähteä…

En kaipaa enää vauvaa

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Imetin kaikkia vähän yli vuoden. Alussa vauva oli samassa huoneessa, mutta muutaman kuukauden iässä eri huoneessa. Ravasin siellä imettämässä. Se sopi ihan hyvin. Jostain syystä he nukahtivat aina heti, kun laski sänkyyn tai vaunuihin oikeaan aikaan. Se oli vain hyvää tuuria, mutta ei ikinä tarkoituksella ”nukutettu” hytkyttämällä tai syliin. Tiedän, että ei onnistu kaikilla, mutta vastasyntyneen kanssa kannattaa yrittää. Jos ei toimi niin ei toimi ja sitten mennään vauvan ehdoilla.

Avatar

Hyvä postaus, tällaisia on kiva lukea pikkulapsiarjen keskellä niin saa vähän etäisyyttä asioihin. 🙂
Meillä esikoinen nukkui pitkään perhepedissä. Toista odotan nyt ja mietin kyllä tuota omaan huoneeseen tai ainakin omaan sänkyyn opettamista heti alusta asti. Miten siinä onnistuit ja miten se sopi yhteen imetyksen kanssa, vai imetitkö?

Avatar

Jos tällä tietämyksellä saisin aloittaa alusta, hankkisin paljon vähemmän. Kaikkea.
Leluja, tavaroita, vaatteita, hoitotarvikkeita. Kaikkea. Sillä kaikki sisään kannettu on joskus myös kannettava ulos. Siitä ihanimmastakin pehmolelusta tulee ajan mittaan riesa ja kauneimmasta vauvanukesta ongelmallinen uudelleen sijoittaa.

Nukkuisin vauvojeni kanssa samassa sängyssä vailla omantunnon tuskia. En stressaisi pätkääkään sitä, mitä muut asiasta olisivat mieltä.
Oikeastaan muiden mielipiteille ei olisi kannattanut muutenkaan tuhlata hetkeäkään. Jokainen niistä hetkistä on nimittäin ollut turha.

Pitäisin vieläkin parempaa huolta niistä ystävistäni, joiden kanssa selvisimme yhdessä läpi pikkulapsiajan. Ilman toisiamme emme olisi selvinneett, joten sellaisen vertaisihmisen kyllä tahtoisin ehdottomasti uudelleenkin vierelleni.

Edelleen olisi lasteni kanssa niin paljon kuin vain mahdollista. Niissä tylsissäkin päivissä yhdessä. Sillä pikkulapsiaika on kestävyyslaji, jossa tylsyyden sietokykyä koetellaan. Palkinnoksi voi saada nuoreensa hyvän ja luontevan keskusteluyhteyden ja hyvät välit, kunnioitusta ja ihan tottelevaisia ja fiksuja kersoja 😉

No, sen asian ymmärsin vasta jälkikäteen, että minun elämäni kului myös siinä sivussa, samaa tahtia, kuin lapseni vanhenivat. Oli outoa herätä melkein nelikymppisenä, kun edelleen luuli olevansa se sama kaksvitonen, kuin silloin lasten syntyessä. Laitoin oman elämäni kuin hetkeksi naulaan ja vasta lasten kasvettua kaivoin sen taas uudelleen esille. Ehkä sitä olisi voinut vuosien varrella tuuletalle tiheämminkin, sitä omaa elämää.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tärkeitä huomioita!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä