Suhteeni tupakkaan

Kaikilla meillä on omia hassuja, kummallisia ja outoja tapoja tai ajatuksia, jotka tekevät meistä juuri meidät. Sellaisia erikoisia juttuja, joita muut eivät ehkä ymmärrä, mutta jotka vain kuuluvat meihin ja ovat osa persoonaamme ja historiaamme.

Tämä, mistä nyt kirjoitan, kuuluu ehkä osioon epäsuositut mielipiteeni, mutta kirjoitan siitä silti teille nyt.

Äidin pelko

Kun olin lapsi, näimme joskus vanhempieni työhön liittyviä asiakkaita, kun liikuimme jossain koko perhe yhdessä. Kun näin kävi, huomasin, että äitini valpastui ja jännittyi.

Vaihdoimme nopeasti kadun puolta tai jopa suuntaa, että asiakkaat eivät nähneet minua ja siskoani tai tulleet luoksemme.

Lapsen silmissä asiakkaat näyttivät pelottavilta ja uhkaavilta. Asiakkaat olivat vähän rähjäisen näköisiä ja polttivat tupakkaa.

Kerran tapahtui välikohtaus, jota minä ja siskoni jouduimme todistamaan. Tilanne jäi pyörimään vuosiksi mieleeni.

Alakouluni vieressä oli myös talo, jossa asui vähän epämääräistä sakkia. Vanhemmat kehottivat menemään nopeasti ohi. Joskus pihalla pyörivät miehet huutelivatkin meille lapsille jotain. Varmuuden vuoksi juoksimme aina täysillä talon ohi.

Kaikki ne rähjäiset, tupakkaa polttavat miehet pelottivat meitä lapsia.

Tupakka on paha

Vaikka lapsuudestani on jo kauan, jotain ei ole muuttunut. Tupakka tuo yhä mieleeni pelon ja inhon.

Koska kukaan muu lähellä olevista ei polttanut ollessani lapsi, tupakka oli minulle merkki pahuudesta ja pelosta. Jostain syystä tupakka edustaa minulle yhä jonkinlaista pahuutta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Tunnustan: yhä aikuisena hämmennyn, jos kuulen, että joku ihanana pitämäni ihminen polttaa tupakkaa. Se ristiriita on hämmentävä. Minun on vähän vaikea käsitellä asiaa mielessäni ja yrittää ymmärtää, että miksi joku tekee niin.

Ymmärrän, että yläkoululainen voi kokeilla tupakkaa ollaakseen cool tai mikä ikinä onkaan coolia vastaava nykysana, mutta en pysty ymmärtämään, miksi fiksu aikuinen aloittaa tupakanpolton.

tupakka

Tupakka parisuhteessa

Nuorena saatoin ihan oikeasti alkaa itkeä, jos kuulin, että minulle läheinen ihminen polttaa tupakkaa. Nykyään suhtautumiseni on neutraali olankohautus, mutta saman aikaan yhä se sama hiljainen hämmennys.

On sanomattakin selvää, että en ole koskaan maistanut tupakkaa.

Lisää epäsuosittuja mielipiteitäni: en usko, että voisin olla parisuhteessa tupakkaa polttavan ihmisen kanssa. Se ajatus tuntuisi todella vaikealta.

Tupakoiva ystäväni: Voin lähteä mukaasi ulos, kun poltat, enkä sano mitään, mutta ihmettelen hiljaa, miksi haluat tehdä itsellesi sellaista. En sentään itke, mutta mietin, että olet ihana enkä ymmärrä, miksi ihana ihminen tekee tuollaista itselleen vapaaehtoisesti.

Aloin pohtia tätä, kun kysyin blogin Facebookissa ideoita postauksiin ja ystäväni ehdotti, että kirjoittaisin peloistani. Sanoin minut hyvin tuntevalle ystävälleni, että enhän minä pelkää mitään, paitsi tietysti käärmeitä, syöpää ja, sanoin sen nauraen, sitä tupakkaa… Siispä päätin tunnustaa teille tällaisen inhimillisen ja vähän naivin ajatukseni.

Tätä kirjoittaessani mietin jälleen, miten paljon lapsuus meihin kaikkiin vaikuttaa hyvässä ja pahassa ja aikuisesta pieneltäkin tuntuvissa asioissa.

Miten lapsuus on vaikuttanut sinuun? Mitä epäsuosittuja mielipiteitä sinulla on?

Kommentit

13 kommenttia
Avatar

Miksi ei saisi pitää tupakointia inhottavana tapana ja kai luit tekstin, että miksi se pelotti lapsena. Lapsi yhdistää ihmeellisesti eri asioita ja niistä on vaikea päästä eroon.

Avatar

Muistan saman järkytyksen minkä koin lapsena, kun kuulin, että pari läheistä serkkua alkoi polttaa hyvin nuorena, olivat toki minua muutaman vuoden vanhempia. Vaikka en halua moralisoida, mutta en yhtään ymmärrä äitejä jotka tupakoivat. Olen kyllä itse kokeillut aikuisuuden kynnyksellä tupakointia, mutta onneksi se jäi kokeilun asteelle, eikä siitä tullut tapa. Samoin miehellä oli vissiin jäänyt kerran kokeiluksi. Omat lapset oli aika vanhoja, ennenkuin edes tiesivät, että mitä koko tupakointi on, koska tuttavapiiriin ei kuulu tupakoivia tai jotka lasten nähden polttaa.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Onneksi nykyään se ei ole niin yleistä enää. Onhan alkoholi, nuuska, huumeet, imppaaminen ja moni muukin toki vaarallista ja kauheaa, mutta esim. alkoholi kuuluu monilla juhlaan mutta tupakka joka päivään niin kuin veden juominen. Se tuntuu hassulta.

Avatar

Itse olen kärsinyt lapsuudessa passiivisesta tupakoinnista ja inhoan tupakkaa niin paljon! Koskaan en ole itse kokeillut eikä kyllä tulisi mieleenkään. Vaikka tupakointi vähenee koko ajan Suomessa, niin uskomattoman paljon sille altistuu silti joka paikassa kuten jopa omalla takapihalla. Varsinkin Helsingissä jos on jalan liikkeellä, niin se savupilvien määrä, mitä tulee koko ajan vastaan keskustassa, on jotain ihan järkyttävää. Onpa kiva työntää lastenvaunuja niiden läpi…

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinpä! Jos itse valitsee, että ei polta, on kurjaa, jos muut polttaa lasten lähellä.

Avatar

Jokainenhan vetää itse omat mielipiteensä tupakoivista ihmisistä.ja ihan siis kaikista.esim itse inhoan huumeita yli kaiken tullut jo lapsuudesta. Ei ole ollut lähipiirissä huumeidenkäyttäjiä mutta jotenkin huumeet mua ällöttää, ei huumeita käyttävät ihmiset vaan huumeet.ja en ole huumeita käyttänyt. Huumeet on kaikista pahin pahe! kaikenlaisten ihmisten kanssa tulen toimeen eikä minulla ole ketään varaa arvostella.ja muuten poltin tupakkaa 14 vuotiaasta 30 v asti. Ja olen kolmen lapsen äiti. En raskausaikana polttanut.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

En minäkään arvostele ketään. Kerroin vaan, että itse en ole ikinä maistanut ja että lapsuuden kokemukset voivat vaikuttaa ajatuksentasolla aikuisuuteenkin.

Avatar

Ihmettelen kyllä nyt, mitä ihmettä äitisi teki työkseen. Miksi asiakkaita piti pelätä?

Itse olen kasvanut lähiössä. Varhaisesta lapsuudesta, naapurin tupakoiva juoppo setä oli turvallinen ja naapureille käärin särkiä 10p kappale.

Ei tupakkakuppia ole kiva pussailla, mutta kyllä tommonen demonisointi kannattaisi ehkä käydä terapiassa purkamassa. Pääsee jatkossa sitten helpommalla.

Teininä tupakka ei ollut cool, yritin saada kiusaajat pois kimpustani ja saada kavereita kiusaajien kavereista. Onnistuneesti jopa..

Olin 12v polttamatta, mutten kyllä ikinä ketään arvoittanut tyhmien tapojen takia. Ihanat ihmiset on ihania, vaikka polttaisivatkin.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niin minä pelkäsin, äiti taas ei halunnut, että asiakkaat näkevät hänen lapsensa. Se oli kirjoitettu lapsen kokemusmaailmasta. Monessa eri ammatissa on sellaisia asiakkaita, joita ei mielellään tapaa lastensa lähellä. Kirjoitin, että nuorena se jopa itketti, nykyään vaan ihmettelen, miksi joku haluaa polttaa. Onhan se kauhea myrkky. Ja kyllä, ihania ovat silti vaikka polttaisivat, mutta itse en ole siis ikinä maistanut.

Avatar

Mä olin lapsena ”isin tyttö” ja hän oli minulle kaikki kaikessa. Isäni poltti tupakkaa. Muistan jo todella pienenä pitäneeni tupakin savun hajusta, siitä merkistä mitä isi poltti. Alusta asti tupakointi on siis ollut minulle positiivisesti latautunut asia ja nykyään poltan itsekin.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Varmaan siinä voi käydä niinkin sitten.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä