Vauvani lähti riparille

ripari

Marraskuu 2003. Lähes koko viikonlopun kestäneiden kivuliaiden supistusten jälkeen saan hänet syliini sunnuntaina klo 3.25. Hän katsoo minua pitkien  ripsien takaa.

Kesä 2018. Heinäkuun viimeinen maanantai klo 7.30.

Autan nostamaan ison matkalaukun takakonttiin. Otamme matkan varrelta parhaan ystävän kyytiin.

Nostan matkalaukut autosta ja saan halata kumpaakin tyttöä. Ei kuulemma tarvitse tulla saattamaan lähemmäksi. Kysyn, että enkö saa tulla saattamaan lähemmäksi sinne, missä joukko leiriläisiä ja isosia seisoo jo odottamassa bussia.  Vastaus on hymähtävä ja anteeksipyytävänkuuloinen ei.

Vilkutan auton vierestä ystävälleni, leiriä ohjaavalle papille. Olisin halunnut käydä halaamassa häntäkin, mutta halaan sitten, kun lapsellani on alba päällä.

Lapsi, yhä pitkäripsinen ja tarkkaavaisesti ja kauniisti katsova, jää odottamaan bussia muiden keskelle.

Lähden ajamaan kotiin.

Kun itse olin 15, olin mielestäni lähes aikuinen. Lapseni on nyt sen ikäinen.

Vauvani lähti kohti riparia.

Lue myös

Missä välissä vauvani kasvoi kahdeksasluokkalaiseksi?

Rippikoulu: nuoruuden upeimpia muistoja

Teini-ikäisen vanhemmuus on haikeaa, ihanaa ja hämmentävää

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä