Pikkulapsivaiheessa kaipasin yksinoloa kotona

Minun päivätyöni vaihtui uudenlaiseen tänä syksynä. Teen verkkoviestintää kahdelle työnantajalle, joista kummallekin kaksi päivää viikossa.

Viikon viidentenä arkipäivänä teen blogia ja ehkä myös myöhemmin freelancer-toimittajan töitä.

Tällä viikolla minulla oli ensimmäinen ihan oikea blogityöpäivä kotona. Tähän asti olen tehnyt blogia iltaisin ja viikonloppuisin.

Ensimmäinen ajatus aamulla lasten lähdettyä kouluun oli suuri hämmennys: minä olen yksin kotona.

lapsiperhe

Isovanhemmat asuvat kaukana

Niin kuin olen usein kirjoittanut, isovanhempamme asuvat 400 km:n päässä. Aiemmin välimatka oli lyhyempi, mutta matkaan meni jo ilman pysähdystä lähes kolme tuntia.

Tukiverkottomuus on tehnyt sen, että meillä ei ole juurikaan paikkoja, joissa toinen lähtisi käymään lasten kanssa.

Toki olemme käyneet kumpikin lasten kanssa erikseen kaupoissa, lasten tapahtumissa, leikkipuistossa ja joskus ystävien luona, mutta sellaista koko päivän reissua ei ole helposti tullut tehtyä niin, että toinen olisi jäänyt yksin kotiin.

Jos olemme suunnitelleet lähtöä vaikkapa uimahalliin, olemme lähteneet koko perhe. Lasten ikäeron vuoksi taas esimerkiksi mies on käynyt usein isompien lasten kanssa vaikka laskettelemassa tai Flow parkissa, ja minä olen jäänyt pienen kanssa kotiin.

Hyvin harvoin näiden vuosien varrella on ollut niin, että toinen aikuinen olisi jäänyt yksin kotiin ja toinen lähtenyt lasten kanssa mummolaan. Hoitovapaalla ollessa minä olen toki tehnyt niin, mutta mies on tehnyt silloin hyvin pitkiä työpäiviä. Toisaalta taas Aavan kanssa ollessa sekään ei enää onnistunut, koska Matilda oli jo koulussa.

Koska pääsemme mummolaan harvoin, lähdemme yleensä aina kaikki.

lapset

Toiveena yksinolo

Pikkulapsiarjessa olisin kaivannut enemmän yksinoloa kotona. Otimme silloin tällöin lapsenvahdin, mutta lähdimme silloin aina jonnekin, ja hoitaja tuli kotiimme.

Olisi ollut ihanaa olla vain sohvalla kotona tai siivota rauhassa, mutta sellaista meillä ei juurikaan ole ollut. Toki teimme koko ajan niin, että toinen lähti lasten kanssa leikkipuistoon ja toinen imuroi sillä aikaa. Muutenkin jaoimme, ja jaamme, aina kotityöt, mutta sellaista koko päivän yksinoloa minulla ei ole juuri ollut miehen työmatkojenkaan vuoksi.

Olemme kumpikin tavanneet paljon ystäviämme myös ilman lapsia, mutta silloinkin yksin olevan on täytynyt lähteä kotoa pois, koska ei ole ollut lähellä mummolaa, johon toinen olisi voinut lähteä lasten kanssa vaikka koko päiväksi.

Vaikka kuinka mietin, en keksi, koska olisin ollut yksin yötä kotona. En tiedä, olenko ollut kuin ehkä pari kertaa näiden 15 lapsiperhevuoden aikana. Toisaalta siihen ei ole ollut tarvettakaan eikä siis haluakaan.

lapsiperhe

Isot lapset

Nykyäänkään en ole juuri koskaan yksin kotona. Sen sijaan sellaisia positiivisia yksinolontunteita on usein. Vaikka kotona olisi joku lapsista, hän on usein omassa huoneessaan tai kaverinsa kanssa.

Enää syliini ei kiivetä koko ajan eikä arki ole taaperon perässä juoksemista. Tavallaan siis tunne yksinolosta tulee helpostikin – ja välillä talo on pienen hetken tyhjä, kun kaikki lapset ovat yhtä aikaa kavereillaan tai harrastuksissaan.

Uuden työarjen myötä teen kerran viikossa kokonaisen päivän töitä kotona. Se tuntuu todella ihanalta ja tervetulleelta!

äitiys

Miten voisit olla yksin kotona?

Muistan, miten meidän rankan vuoden aikana otin kerran lapsenvahdin. Hoitaja tuli kotiin tai vein lapset ystäville, en enää muista. Muistan vain, että olin ihan rättipoikkiväsynyt. Otin lapsenvahdin, että pääsin koulun vanhempaintoimikunnan kokoukseen, vaikka olisi pitänyt viedä lapset naapuriin, että saan nukkua hetken sohvalla. Sitä en kuitenkaan osannut tehdä.

Kannustan teitä naisia etsimään lisää ratkaisuja, joilla voisitte olla hetken yksin kotona pikkulapsivaiheessakin, jos sitä kaipaatte. Lehden lukeminen ihan rauhassa omassa kodissa on elämys, jota ei kannata siirtää viiden tai kymmenen vuoden päähän.

Isovanhemmat, kummit, naapurit ja ystävät: paras lahja lapsiperheelle on hakea lapset kyläilemään tai vaikka leikkipuistoon ja jäätelölle pariksi-kolmeksi tunniksi. On kullanarvoista saada olla omassa kodissa hetki vahtimatta lapsia ja siivoamatta muulloinkin kuin lasten nukkuessa.

Kuinka usein saat omaa aikaa?

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Hei, kylläpä osuit oikeaan!!
En muista miten paljon osasin varailla yksinäistä aikaa vanhimpien lasten kohdalla, mutta nyt nuorimmaisen kanssa sitä yritän tietoisesti löytää. Minun pelastus on päivähoito ja koulut, edes muutama tunti hetkittäin yksinoloa kotona, ellei sitten ole muuta menoa juuri niille tyhjille tunneille.
Kannustan kyllä kaikkia äiteja varaamaan lapsivapaata, ja ennenkaikkea, yritän muistuttaa itseänikin siitä! Minulla ei este edes olisi kaukana olisi kaukana asuvat isovanhemmat, vaan itse en vaan muista, hoksaa tai kehtaa pyytää. Opetellaan 🙂 ja nautitaan elämästä, lasten kanssa tai ilman heitä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä