Aikuinen ei naura pieruvitseille. Paitsi minä.

Tällaisen keski-ikää lähestyvän perheenäidin kuuluu käyttäytyä ja toimia tietyillä tavoilla. Tietyt asiat nyt vain kuuluvat fiksuun aikuisuuteen.

Tai sitten voi teeskennellä. Näytän teille, mitä ihmiset oikeasti tarkoittavat, kun sanovat näin.

neljän kympin kriisi

Näytän tässä laihalta, koska vedän vatsaa sisään. Muuten ihan jees, mutta vaikea hengittää.

Käyn säännöllisesti salilla.

Kyllä! Ostan myös uusia vaatteita salille. Olen tosin kesätauolla, jolle jäin toukokuussa. Tai no, olen käynyt salilla kerran heinäkuussa! Jos olisin tässä ehtinyt, niin olisitte kyllä nähneet sen storiesista.

Katson joka ilta uutiset telkkarista.

Paitsi silloin, kun katson Orange Is The New Blackia tai Instan storieseja tai…

Meillä on tarkat ruutuajat ja kännykkäajat. Näytän itse esimerkkiä.

On joo ilman muuta. Paitsi isoilla lapsilla vähän annettu jo lipsua. Paitsi minulla ei ole todellakaan. Olen varoittava esimerkki ja todellinen ihmiskoe liiallisesta somen käytöstä, kun teen sitä kaikissa työpaikoissanikin.

Pidämme huolta lasten ja aikuisten ksylitolin saannista.

”Äiti, sä et taaskaan muistanut ostaa purkkaa!”

”Ei kun mä tilaan netistä ihan just!”

”Äiti, eikö oo vieläkään purkkaa?!”

”Ai niin joo…”

Kuuntelen ja keskityn joka hetki tarkasti siihen, mitä lapsi sanoo minulle.

”Ja sitten me mentiin sinne ja voiko se tulla meille yöksi ja… Äiti! SUK-LAA-TA!”

”Aaa, mitä sanoitkaan kulta?”

äitibloggaaja

Kirjoitin Facebookiin elämänviisauden, että kun hymyilee ja meikkaa överipaljon, niin kukaan ei huomaa, että itseasiassa ärsyttää kaikki.

Meillä syödään aina terveellisesti!

Jep! Paitsi silloin, kun porsastellaan ja vedetään joku pizzabuffet ja seuraavana päivänä sipsejä ja karkkiöverit ja seuraavana leivotaan ja… Muulloin kyllä! Aika usein kyllä. Ja minä vedän tietysti myös lapsilta salaa esimerkiksi suklaata. (No ei oikeesti lapset, koska tiedän, että luette tätä.)

Luen joka päivä Aamulehden digilehden.

Paitsi silloin, kun luenkin vahingossa vain Facebookia. Taas.

Meillä on aina siistiä.

Aloin pestä toista vessaa lauantaiaamuna, mutta ajattelin, että plääh ja lähdinkin kaverin kanssa Tampereelle shoppailemaan. Siivousvälineet ovat yhä tiistaina vessan pöydällä. Siellä täällä on pyykki-, lelu- ja Aku Ankka -vuoria. Ihan sujuvasti olen päässyt yli pyykkivuorten esimerkiksi etsimään jemmasta suklaata.

Nukun joka yö vähintään kahdeksan tuntia.

Hah hah.

Harrastan korkeakulttuuria esimerkiksi käymällä klassisen musiikin konserteissa ja balettiesityksissä.

Mieluummin kiitos moshaan rockkonsertin eturivissä.

Valitsen kirjan mieluummin kuin kännykän, olenhan opiskellut kirjallisuutta toisena pääaineena.

Luin eilen kirjaa nimeltä Mummoni on pankkiryöstäjä, mutta vain yhden luvun. Otin lukiessa vain yhden kuvan kännykälläni. En selannut somea. Tällä kertaa.

Sitä ennen luin kirjan, jossa puhuva koira etsi ystäväänsä, jonka nimi oli Parta. En lämmennyt tarinalle.

lapsiperhe

Hallitsen lastenkirjallisuudenkaanonin, mutta siihen se sitten jää. Iltasatua lukemassa lapselle, lapsen huomisen päivän asulle ja Duplo-kasalle, jota ei saa kuulemma siivota.

Muistamme aina ottaa tarvittavat vitamiinit.

Niin joo, onkohan niitä juuri saatuja vielä? On, jes!

Soittelen aktiivisesti sukulaisilleni ja ystävilleni ja muistan kaikki merkkipäivät.

Ööö…

Ulkoilemme joka ilta koko perheen voimin parin tunnin ajan, niin tulee unikin paremmin!

What? Ei todellakaan. Me koomaillaan ja harrastetaan, mutta ei ulkoilla joka ilta. Varsinkaan yhdessä. Teini kuolisi pelkästä ajatuksesta tiistai-illan tuulipukukävelystä sisarusten ja porukoiden kanssa.

En tee koskaan mitään turhia heräteostoksia.

Käyn vain äkkiä hakemassa Ikeasta servettejä ja kynttilöitä. Kassalla kynttilät ja servetit maksavat 92,50 euroa.

Naisen ei tarvitse meikata ollakseen kaunis, kykenevä ja uskottava.

Ei niin, paitsi jos on yhtä aikaa akne, rypyt ja silmäpussit. Siinä monen ikäkauden ja elämänvaiheen tunnusmerkit kasvoillaan on pakko turvautua sotamaalaukseen, että keskenkasvuiset (omat lapset) eivät säikähdä, että tuoltako näytän vanhana. Kyllä näytät.

En lähde lasten tyhmiin juttuihin mukaan pelleilemään enkä naura typerille vitseille. En varsinkaan pieruvitseille.

Lähden. Nauran.

No nyt en paljasta enempää, että ei mene loputkin uskottavuudenmurenat. Näinkin järkevän postauksen sain aikaan sillä aikaa, kun mies kuljetteli lapsia edestakaisin treeneihin ja minä tein tärkeitä blogihommia. Mutta hei, sinä luit, jopa loppuun asti!

Lisää aivopieruja Facebookissa (klik!) ja Instagramissa (klik!). Kiitos ja anteeksi.

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Heh!

Hahaha, ihana! 😀

Ihan huippuu! Mie allekirjoitan nuo kaikki, paitsi salaa suklaan syömisen..

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Heh, hyvä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä