Jaksan paremmin, kun laiminlyön ystäviäni

Olen usein kirjoittanut lapsiperhearjen kiireestä, multitaskauksesta ja riittämättömyydentunteesta. Kaiken tämän päällä on ajatus, että laiminlyön ystäviäni.

Ei ehkä tarvitse lähteä hirveästi avaamaan, mitä kaikkea sisältyy monien vihaaman ruuhkavuodet-sanan ympärille. Siihenhän sisältyy huonosti nukuttuja öitä ja univelkaa jopa siinä määrin, että törmäilee päivisin kävellessään seiniin.

Uhmaikää, sisarusten tappeluita, enterorokkoa ja korvatulehduskierteitä. Työhön paluuta ja työelämän ja päivähoitoarjen yhteensovittamista.

Kouluikäisten elämän isompia murheita. Pikkusisarusten karkkihyllyraivareita keskellä perjantai-illan ruuhkaa Prismassa. Venyviä työpalavereja ja ajamista päiväkodille kilpaa kellon kanssa työntekijän jo vaihtaessa painoa jalalta toiselle ja lapsen seistessä kurahousuissaan viimeisenä lapsena tyhjällä pihalla.

Pyykkien ripustamista kuivumaan kello 23, kun olisi pitänyt olla jo pari tuntia nukkumassa, että ei kuudelta heräisi taas ihan zombiena.

Kaikkea tätä, te tiedätte kyllä.

koti

ystävien laiminlyöminen

ystävien laiminlyöminen

Matala ferritiini

Kirjoitin tänä syksynä aiemmin siitä, että tunsin itseni todella väsyneeksi. Kirjoitin, että uudenlaisen työkuvionkin vuoksi olin uupunut.

Kirjoitin erittäin matalasta ferritiiniarvostani, joka jakaa aiheena lääkäreiden mielipiteet todella vahvasti. Minulle kaksi yksityisen lääkäriaseman lääkäriä, joista toinen oli erityislääkäri, sanoi, että arvoni 17,5 on oikein hyvä. No, itse en koe niin, ja monesta lähteestä olen lukenut, että arvo ei saisi olla alle 40. Olen syönyt nyt rautaa ja vitamiineja.

Lue tästä Hemoglobiini 144, ferritiini huolestuttavan matala.

rautavarasto

Täit, pahinta

Kirjoitin myös keväällä arjen kiireestä ja väsymyksestä. Kaikki te jo lapsenne kasvattaneet, jotka viljelette ajatusta siitä, että nauti nyt vaikka hampaat irvessä, saatte tulla vapaasti kokeilemaan lapsiperheen toukokuun tai joulukuun kiirettä. Kun työn deadlinet iskevät päälle, joka ilta on joku kevätjuhla ja samaan aikaan tulee taloon ne perkuleet täit, niin ei v***u välttämättä ehdi nauttia nyt.

Lue tästä Ei mitään hattaraa vaan oikeaa arkea: laskuja, väsymystä ja täitä.

Laiminlyön ystäviäni

Olen nyt jaksanut paljon paremmin kuin syksyllä, mutta hinta ei ole mukava. Purkista napatun lisäravinteen lisäksi voimia on tullut sillä, että maksumieheksi ovat joutuneet ystäväni.

Lähden usein kotoa 7.15 ja palaan kotiin 16.30-17.30. Tämän jälkeen illan ohjelmassa on ruuanlaittoa, siivoamista, pyykinpesua, lasten harrastuskyydityksiä, seuraavaan päivään valmistautumista Wilmoineen kaikkineen, lasten läksyjuttuja, lasten kanssa juttelua ja esimerkiksi lautapelien pelaamista sekä jos hyvin käy, joskus vähän omaa ulkoilua tai urheilua. Siihen päälle vielä hätäinen muistaminen, että huomenna on luistelua eikä ole sopivia luistimia ja luokkakaverin synttärit on ylihuomenna, joten lahjakin pitää ostaa nyt! Minulla toki myös sivutyö ottaa illoista osansa.

Minulla on monia ystäviä, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kuin perheenjäsenet. Minulle on tärkeää pitää heihin yhteyttä WhatsAppilla tai tavata heitä. Ilman heitä en olisi minä. Todella rakastan heitä.

Aiemmin olen täyttänyt kaikki viikonloppuni ja melkein kaikki iltani ystävien tapaamisella. En enää.

laiminlyön ystäviäni

Aika ei riitä

Kun on iso perhe, ympärillä on koko ajan ihmisiä, joita täytyy ehtiä kuuntelemaan ja halaamaan. Se vie aikaa.

Totesin, että kun elämä on nyt mitä on, aika ei vain riitä kaikkeen. Vaikka saan todella paljon voimia ystävien tapaamisesta, se tekee sen, että en ehdi koskaan istua sohvalle. Ehkä lähestyvä neljänkympin ikäkin tekee nyt sen, että välillä olisi vain pakko ehtiä lukemaan kirjaa sohvalla villasukat jalassa. Työpäivästä on pakko ehtiä palautumaan antamalla edes vähän aikaa itselle.

Oli aika järkyttävää huomata, että jaksan paremmin, kun laiminlyön ystäväni. Kun teen koko päivän töitä somessa verkkotiedottajana ja jatkan samaa bloggaajana, kynnys jo pelkkään WhatsAppin käyttöön on noussut iltaisin aika korkealle. Ei tunnu olevan aikaa eikä voimia yhteydenpitoon.

Illatkin ovat niin lyhyitä, että jos kiiruhdamme ystävän luo kylään kello 17.30 ja palaamme sieltä kello 20.30, tiedän, että koko loppuilta menee kotitöissä. Ihanalla ystävien tapaamisella on kurja lieveilmiö.

laiminlyön ystäviäni

Ystävä: tulen teille

Kun kirjoitin tätä, sain samaan aikaan ystävältäni viestin. Hän sanoi miettineensä minua usein, mutta epäili, että en ehtisi tavata. Hän kutsui itsensä meille kylään ensi viikolla. Vastasin sydämellisesti, että tervetuloa, kiitos, että et ole hylännyt minua, vaikka en ehdi enkä jaksa pitää yhteyttä.

Koska tosiasiahan on, että tuolla tapaamisella jaksan taas koko seuraavan viikon. Ehkä tässä ristiriitaisessa ajatuksessa tiivistyy koko naiseus.

Postauksen sanoma: jos kiireistä perhe-elämää elävä ei ehdi pitää yhteyttä, älä luovuta. Kyllä hän silti sinua ajattelee ja rakastaa. Ja tee vaikka niin kuin ystäväni Anne, joka  vain ilmoitti tulevansa meille juomaan yhden siiderin kanssani keskiviikkoiltana kello 21.

Lue myös

Nainen tarvitsee tällaisia ystäviä

Vaikeinta naiseudessa on ystävyys

Perheellinenkin voi olla yksinäinen

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Näinhän se on.

Avatar

Minä sairastuin ja putosin pois työelämästä.
Menetin siinä kertaheitolla työn mukanaan tuomat sosiaaliset kontaktit, työkaverit ja silloiset ystävät.
Jäin kotiin, eikä yht’äkkiä ollutkaan enää kiire.
Eikä oikeasti ketään.
Minä olen se, josta ystävät joutuvat karsimaan, jotta selviävät arjestaan hengissä. Ymmärrän sen.
Kaksi ystävääni ovat laittaneet pahoittelunsa siitä, etteivät ehdi olla yhteydessä. Ymmärrän.
Mutta jään silti yksin ja osattomaksi siitä, mikä ikätovereitani linkoo. Ruuhkavuodet.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ymmärrän tämänkin oikein hyvin. Voimia sinulle arkeesi. Voisiko ratkaisu olla se, että kysyt, voitko tulla kylään perhearjen keskelle. Sinä voisit tehdä palapeliä lapsen kanssa sillä aikaa, kun ystävä tekee ruokaa? Kun ystävä taittelee pyykkejä, voisit pitää vauvaa sylissä ja jutella samalla? Pystytkö sinä tulemaan keskelle kiireisen arkea?

Avatar

Ihana postaus! ♡

Ja totta. Nämä ruuhkavuodet ovat nyt ne, jolloin jostain on karsittava, koska mie en ainakaan jaksa tai pysty olemaan kaikille kaikkea.

Näen ystäviäni harvemmin, kirjoitellaan silloin tällöin, mutta eivät he mihinkään unohdu. Päinvastoin.

Jos tätä ei kuitenkaan ymmärrä, vaan vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa tai säännöllisiä tapaamisia, saakin mun puolesta jatkaa matkaansa. Mie ahistun, jos multa aletaan vaatimaan liikaa kuin mihin pystyn.

https://polyapinnoilla.fi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä