Jos pöydässä on keliaakikko, älä kysy mitä gluteeni aiheuttaa

Tiedättekö millaista arki on, kun on keliakia? Tiedättekö millaista on olla keliaakikko tai jostain muusta syystä gluteeniton? Aika tavallista se on, ei se elämä ole sen kummempaa kuin hieman erilaisen ruokavalion noudattamista. Tiedättekö millaisia ovat joskus yhteiset ruokailut hieman tuntemattomampien kanssa? Vähän kuumottavia.

Keliakia näkyy ruokapöydässä

Keskustelu yhteisessä ruokapöydässä puolituttujen kanssa menee joskus näin. Vähän kärjistetysti, mutta jotenkin näin.

– Ai sä syöt gluteenitonta. Gluteenittomat leivät maistuvat ihan pahvilta, kerran maistoin, mutta en kyllä tykännyt.

– Ai? Minun mielestäni monet leivät ovat ihania. Oletko maistanut näitä ja näitä leipiä (eri merkkien luettelemista)?

– En. Mutta kerran maistoin ja ne oli tosi pahoja. Ei tulis mitään, jos joutuisin syömään gluteenitonta!

– Aha.

– Mitä sinulle sitten tapahtuu, jos syöt gluteenia?

Vähän pierettää?

Tässä vaiheessa koko pöytäseurue kääntyy kuuntelemaan vastausta. Tämä osio kiinnostaa kaikkia!

– No, keliaakikoilla joka kerta suolinukka tuhoutuu. Joillekin tulee näkyviä oireita, joillekin ei. Gluteenitonta ruokavaliota voi joutua käyttämään monesta eri syystä, joten oireitakin on paljon erilaisia.

– Niin mutta mitä sinulle sitten tulee? Sitten vain vähän pierettää?

– No ei. Keliakia on sairaus. Gluteenia ei voi syödä yhtään. Se ei ole mikään valinta pierujen tai pieruttomuuden välillä niin kuin ehkä joillekin laktoosi-intoleranssia sairastaville.

keliakia

Gluteeni voi aiheuttaa monia oireita

Siinä sitä nautitaan vaikka Marja-Leena-tädin 70-vuotiskahveja kermakakkuineen, mutta kanssakahvittelijoita vielä kiinnostaa kuulla tarkemmin, mitä tarkoittavat keliakia ja gluteeni. Pöydässä on macaronssit, lohipiirakat ja kuivakakut, mutta niitä enemmän kiinnostaa se, mitä tapahtuu, jos keliaakikko syö vahingossa gluteenia.

Jotta kahvit voisi nauttia ihan rauhassa jatkossakin, kerron tähän nyt mitä näkyviä oireita voi tulla. Jos syö gluteenia, voi tulla esimerkiksi ripuli, joka kestää viidestä minuutista viikkoon, ummetus, kova kuume, pahoinvointia ja oksentelua hyvinkin kauan, kylmän ja kuuman olon vaihtelua, ihottumaa, mahan turpoamista, ilmavaivoja tai kouristelua.

Sellaisia oireita voi tulla gluteenista, mutta yksi kysymys: kuka haluaa Marja-Leena-tädin kahveilla puhua suolistonsa toiminnasta? Ei ainakaan kukaan minun ikäiseni. Ei ainakaan lapseni. Älkää siis kysykö kahvipöydässä, jooko?

Älkää ymmärtäkö väärin: keliakia ja gluteeniton ruokavalio ovat sydäntäni lähellä. Kerron mielelläni kaiken, mitä tiedän. Kenenkään ei tarvitse olla toisen sairauden asiantuntija, joten minä kyllä kerron mielelläni. Silti kannattaa pohtia, haluaako puolituttu varmasti kertoa kahvipöydässä mahan turpoamisesta, ripulista ja oksentelusta. Haluaisitko sinä itse kertoa omista vessa-asioistasi kahvipöydässä tai päivällisellä puolituttujen kanssa?

Keliakia postauksissa

Näin lapsemme keliakia diagnosoitiin

Näin saat keliakiaa sairastavan lapsen äidin itkemään

Ammattikeittiöt huijaavat keliaakikkoja

Lapsen keliakian vaikein rasti on karkkihylly

Epäilyksenä keliakia tai ruokatorven tulehdus? Lapsen gastroskopia

Kommentit

8 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Mullakin IBS, tiedän tunteen.

Avatar

En ehkä ymmärtänyt pointtia.
Samalla tavoin voidaan kysyä asiaa pähkinäallergikolta tai laktoosi-intolerantikolta. Moniallergisien lapsieni elämästä kyseltiin aikanaan paljonkin, mutten kyllä koskaan ymmärtänyt asiasta närkästyä. Sellaista se on.
Kuljen itse kepin kanssa ja vastaan asiaa koskeviin kysymyksiin, tuttujen ja tuntemattomien, ihan päivittäin. ”Ai, sulla on jalka mennyt? Missä loukkasit? Onko leikattu? Ai, selkä? No mikäs siinä? Onko leikattu? Jaa niin monta kertaa?!? No tuleeko siinä nyt koskaan sitten mitään…?”

Pienen vauvan äidiltä kysytään imetyksestä. Tai nukkumisesta. Tai synnytyksestä.
Raskaana olevalta liitoskivuista tai pahoinvoinnista.

Sellaista se on.

Jos et todella tahdo vastata, voithan toki kohteliaasti katkaista keskustelun sanomalla, ettet halua puhua aiheesta.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Vastaan kyllä mielelläni, kun kysytään, mutta välillä tuntuu hassulta, että todella siinä hienoilla kahvikesteillä vaaditaan tarkkoja selityksiä ripulista tai oksentelusta. Tätä kysytään hyvin usein. Jalka ja kakka on ehkä eri asia. Mielestäni synnytyksen avautumisvaiheista kysely ja eritteiden määrä ei myöskään kuulu juhlien kahvipöytään, mutta usein synnyttäjä itse haluaa näistä puhua. Minä en mielelläni ryhdy lapseni läsnäollessa kertomaan seikkaperäisesti hänen suolistostaan puolitutuille juhlissa. Tietenkin tämä Marja-Leena-juttu oli keksitty esimerkki, mutta sellaista se usein on.

Tämänkin postauksen ideana oli levittää tietoa keliakiasta. Suolinukan tuhoutuminen ja hoitamaton keliakia voivat aiheuttaa muun muassa anemiaa, syöpää ja lapsettomuutta. Keliakiasta puhun kyllä mielelläni, mutta ruokarauha sallittakoon niin vegaaneille, allergisille kuin sairaudenkin vuoksi eri tavoin syöville.

Avatar

Amen!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Amen!

Avatar

Samaa mieltä kuin Nimetön. 20 vuotta keliakiaa sairastaneena koen, että kyselyt ovat kohteliasta kiinnostuneisuutta. Ei ole koskaan tullut mieleen närkästyä kysymyksistä!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Totta tämäkin puoli!

Avatar

Hyvä blogikirjoitus! Minä ainakin kiemurtelen tuolissani, kun minulta kysytään ruokapöydässä syytäni syödä gluteenittomia ruokia. En haluaisi siinä tilanteessa avautua ärtyvän suolen oireyhtymästäni, kun tiedän, että oireet ovat aina jatkokysymyksenä, enkä haluaisi puhua ripulista jne. En koe kysymyksiä epäkohteliaina, vaan ajattelemattomina.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä