Vanhempi, älä nolaa teiniä somessa!

Mikään ei ole nolompi kuin vanhempi somessa. Itse asiassa on. Vielä nolompi on vanhempi, joka nolaa teinin somessa! Nolatkoon itsensä ihan vapaasi, jos on kerta pakko, mutta ei teiniä! Tai no. Kysyin kolmelta teiniltä kommentteja tähän juttuun. Yksi ehdoton kielto oli: ei Fortnite-tansseja. Äiti ei saa tanssia Fortnite-tansseja somessa. Pahoin pelkään, että tarkoittivat myös Skibidi challengea… SE on pohjat. Huuups, myöhäistä, tehty jo.

Meidän lapsemme ovat 7-, 12- ja 15-vuotiaita. Yleensä vain 7-vuotias Aava näkyy blogissani. Saan usein pyyntöjä kirjoittaa myös teinien elämään liittyvistä aiheista eikä vain ekaluokkalaisen. Minäkin toki tykkään lukea teinien elämään liittyvistä jutuista. Minua naurattaa lukea muiden blogeista esimerkiksi teinien erilaisista hassuista tavoista, huoneiden kaaoksesta ja huvittavasti kirjoitetuista ristiriidoista. Ihanaa vertaistukea ja huumoria!

Saisin perheestäni aika monta maukasta, huumorilla tehtyä blogipostausta teini-iästä. Ehkä niissä vähän moittisin lapsiani, surkuttelisin omaa kohtaloani, kehuisin ja ylistäisin lapsiani, näyttäisin syvää vertaustukea tuovia valokuvia vaikkapa teinin järkyttävistä pyykkivuorista ja puisin nykyajan koulukäyntiä rankkoine sosiaalisine suhteineen ja koeviikkoineen hyvinkin yksityiskohtaisesti. Saisin teille taatusti vertaistukea, kauhisteltavaa ja naurettavaa.

Keksisin heti vaikka viisi tosi hyvää postausaihetta siitä, millaista on olla 15-16-vuotias vuonna 2019. Toistaiseksi olen vain kirjoittanut, millaista oli olla 15-vuotias vuonna 1995.

teini

”Minä ja pikkuinen Anna-Stiinani vähän ajatuksia vaihtamassa viime kesän lomalla Kreikassa. Tytössä on tulta ja tappuraa! Äitiinsä on tullut tyttö.”

Teini ei anna lupaa kuvien julkaisuun

Vähiten maailmassa haluaisin, että kirjoittamani postauksen vuoksi lapsestani keskusteltaisiin yläkoulun käytävillä.

Mutta ei. En kirjoita teille teinielämästä enkä varsinkaan omasta lapsestani. Minulla ei ole oikeutta siihen enkä haluakaan. En halua nolata lastani julkaisemalla hänestä kuvia missään somekanavassa enkä kirjoittamalla hänen elämästään.

Vähiten maailmassa haluaisin, että minun muille keski-ikäisille mammoille kirjoittamani hassunhauskan postauksen vuoksi lapsestani keskusteltaisiin yläkoulun käytävillä. Miksi ihmeessä kirjoittaisin teini-ikäisestä lapsestani juttuja, jotka minun mielestäni olisivat huvittavia tai raivostuttavia pikku anekdootteja, mutta joista lapselleni tulisi kurja olo ja joista vielä kaiken lisäksi tulisi ehkä kavereiden kuittailuja?

teini

”Älä menekään vielä sinne nuorteniltaan, sulla on Anna-Stiina tuossa otsalla vähän jotain… ootas, joo, maistuu ihan sille sinun aamupuurolle! Sinä se aina laitat siihen liikaa sitä hunajaa, äidin pikkuinen pusipusi Annamiina! Laitan samalla tätä pipoa vähän paremmin korville, kun tuulee niin ilkeästi ja sinulle tuli aina pienenä se korvatulehdus ja liimakorvatkin ja kaikki!”

Bestseller nimeltä Murrosikä

Minähän näyttäisin hänen kuvansa koko maailmalle, mutta eihän hänen kuviensa julkaisuoikeus mitenkään ole minulla.

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö niin, että minulla muhisi täällä bestseller aiheesta murrosikä. Meillä asuu ihana teini, josta olen kaikella tavalla ylpeä. Hänestä ei aikuisten oikeasti saisi mitään ”vedän itseni kiikkuun tämän lapseni murrosiän vuoksi” -romaania tai edes yhtä postausta. Hän on sitä paitsi todella kaunis, mukava ja lahjakas. Minähän näyttäisin hänen kuvansa koko maailmalle, mutta eihän hänen kuviensa julkaisuoikeus mitenkään ole minulla. Minähän sitä paitsi kysyn Aavaltakin jokaisen kuvan julkaisuun luvan. Teiniltä lupaa ei tule yhteenkään kuvaan (paitsi niihin, jotka ovat jo nyt täällä ja Instassani), joten en julkaise kuvia. En julkaise niitä edes suljetussa Facebookissani, ellen nyt johonkin kuvaan saa erikseen lupaa ja kuvan julkaisemiselle on joku funktio.

Siis. Älä julkaise teini-ikäisestä lapsestasi kuvia tai tarinoita tai kerro kylillä kovaan ääneen hänen asioistaan. Vaikka saisit juttujesi vuoksi olalle taputtelua, ymmärrystä ja vertaistukea, älä tee sitä. Kaikki ei ole myytävänä.

teini

”Me ollaan Anna-Stiinan kanssa hirveän läheisiä, Anna-Stiina aina kertoo äidille kaikki kivat poikajututkin. Tässä minä lohdutin häntä, kun kaverit niin rumasti sanoivat hänelle ja tuli pikkuisen paha mieli Anna-Stiinalle. Kiva varmaan teidän Facebook-ystävieni nähdä, miten olen onnistunut äitiydessäkin näin upeasti!”

Ohjeet somekäyttäytymiseen teini-ikäisen vanhemmalle

  • Kysy jokaiseen lapsen kuvan julkaisuun lupa lapselta.
  • Älä julkaise edes varhaisia lapsuuskuvia kysymättä lapselta lupaa.
  • Älä edes kuvittele julkaisevasi kuvaa, jossa minkään ikäinen lapsi nukkuu, itkee, raivoaa tai on yöpuvussa, uimapuvussa tai vessassa. Mieti saisiko sinusta julkaista sellaisen kuvan.
  • Älä huutele teinin omissa somekanavissa mitään henkilökohtaista, älä välttämättä edes huutele, että ”äiti täällä” tai että ”hyvää syntymäpäivää”. Voit kertoa saman asian kotona. Älä missään tapauksessa ota osaa teinin ja hänen ystäviensä keskusteluun, koska et ehkä ymmärrä teinien läppiä.
  • Kysy teiniltä, millaista hän toivoo vanhempiensa ja hänen välisen someyhteydenpidon olevan. Joku teini ilahtuu äidin julkaisemista lapsensa lapsuustarinoista, toinen katkaisee välit saman tien 30 vuodeksi. Älä ota sitä riskiä siksi, että Pirkko-täti ilahtuisi hauskasta tarinasta, kun pikku Anna-Stiina vasta opetteli käymään potalla…

Teinit postauksissa

15-vuotiaan päiväkirja vuonna 1995: sexyt vaatteet ja hyvä meikki

Bloggaajamutsin teini-ikäisen lapsen elämä on rankkaa

Murrosikäinen, meitä pelottaa! Rakkaudella keski-ikäinen äitisi.

Olen tytöilleni esikuva naiseudesta – se on aika pelottavaakin

Nuorten ja nelikymppisten sometavat eroavat yllättävällä tavalla

Missä vaiheessa vauva kasvoi kahdeksasluokkalaiseksi?

Tilanne SOS: vauvani seuraava koulupaikka on lukio!

Nuoret eivät ole pullamössösukupolvea, vaikka koulu alkaisi 8.45

Näin kerrot lapsellesi kuukautisista

Kuvat Pixabay.com

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Joo, kyllä sitä päätöstä pitää kunnioittaa. Toisaalta tämä elämä on myös meidän aikuisten tarina. Meillä on oikeus julkaista jotain ajatuksiamme, kunhan emme loukkaa lasta.

Avatar

Hieno ja tärkeä kannanotto. Meillä on lapset ilmoittaneet jo kouluiän kynnyksen ajoista asti, että eivät halua heistä julkaistavan kuvaa tai tekstiä. Ja siinä päätöksessä ovat pysyneet. Tiukkaa tekee edes kummitädeille kuvien lähettäminen. Heillä on omat somekanavansa ja some-elämänsä ja set uppinsa, ja niin kuuluu ollakin, hyvä näin. Toisaalta olen iloinen, että ehdin saada monta hauskaa juttua ja joitain kuviakin lähipiirille jaettuihin facepäivityksiin talteen silloin, kun lapset olivat pieniä. En tiedä muistaisinko pikkulapsivuosista mitään ilman facen tarjoamia muistoja 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä