Semmoista vaan kuuluu, että karjun lapsille ja olen kärttyisä akka

Olen tässä lähipäivinä…

…ollut huolissani monen läheisen terveydestä. Se on aika kokonaisvaltainen tunne.

…raivonnut 2/3 lapselle aiheesta ja aiheen vierestä monta kertaa. Mon-ta ker-taa.

…istunut iltaisin tietokoneella, tuijotellut blogin postauskenttää ja miettinyt, että rakastan kirjoittamista, mutta onko minulla enää annettavaa lapsiperhegenrelle.

…stressannut lasten luistin- ja suksiasiaa menemättä silti urheiluliikkeeseen.

…maksanut jostain käsittämättömästä syystä rästiin jääneen pätkän liiton maksuja.

…pohtinut työhöni liittyvää tulevaisuutta ihan liikaa. En tiedä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Olen jopa miettinyt kesken jäänyttä sosionomikoulutusta ja tekemättömiä äidinkielen opettajan pedagogisia opintoja.

Yli pyykkivuorten

…käynyt hiihtämässä Aavan kanssa ja puhallellut koko hiihtolenkin ajan lapsen huutaessa takana kuin olisi suurinpiirten hiihdetty talvisodassa vihollista karkuun. Tosin vauhti ei olisi ollut siihen tarkoitukseen millään tavalla sopiva. Eikä teatraalisten kaatumisten määrä ja suksien ja sauvojen solmuun saaminen kovin toimiva efekti.

…haaveillut miehen kanssa kesän lomamatkasta kuitenkaan päättämättä ajankohtaa tai matkakohdetta.

…pelannut lasten kanssa korttipelejä.

…ikävöinyt ystäviäni, siskoani ja vanhempiani ihan hirveästi.

…ärsyyntynyt itselleni siitä, että ulkoilen liian vähän.

…ollut 2. tammikuuta alkaen sokerilakossa ja tehnyt vain yhden harkitun poikkeaman. En tiedä, onko se syy siihen, että perheessä asuu nyt kärttyisä akka.

…käynyt miehen kanssa treffeillä museokeskus Vapriikissa.

…syönyt taas paljon salaattia, mikä on ollut ihan huippu juttu.

…käynyt salilla.

…viettänyt paljon aikaa Wilmassa.

yli pyykkivuorten

…nukkunut liian vähän.

…tehnyt Aavan kanssa 300 palan palapelin.

…jutellut miehen kanssa aika paljon kaikesta. Lue: avautunut kaikesta ja mies on kuunnellut tai ollut kuuntelevinaan.

…kannustanut poikaa säbäpeleissä Riihimäellä.

…tavannut rakkaan ystävän Riihimäellä.

…pessyt pyykkiä.

…lukenut muiden blogeja ja katsellut Insta-stooreja ja yrittänyt oppia itsekin.

…katsellut Elossa 24h-sarjaa, mutta leikkausten ajaksi sulkenut silmät.

…ihmetellyt, miten sama lapsi voi olla kotona kuin villieläin ja muualla kuin huippukoulutettu palveluskoira. Se on ihan käsittämätöntä. Lapsi ajattelee ehkä minusta samaa.

…päättänyt olla kesällä paremmassa fyysisessä kunnossa kuin nyt.

…sopinut huomiselle uimahallitreffit ystävien kanssa.

…kuullut pääsevänsä huippuhauskalle bloggaajamatkalle parin viikon päästä.

…ollut todella väsynyt.

…todennut kuitenkin, että kaikki on hyvin. Tosi hyvin.

Kommentit

8 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Haha, tää oli huumoripostaus! Sitä paitsi avaudun yleensä muista ärsytyksenaiheista kuin miehestä itsestään. Hän vaan joutuu kuuntelemaan. Tänään oli vähän vaikea sokerilakkopäivä, mutta tähän asti olen selvinnyt hyvin.

Avatar

Miten sun ferritiiniasia tällä hetkellä? Mulla arvot suunnilleen samat kuin sulla ja toivon, että jos ja toivottavasti kun se tulee kuntoon, olo on kuin uudesti syntyneellä; ei väsytä, jaksan tehdä muutakin kuin käydä töissä, muisti ei pätki ja hermo ei mene niin helposti. Toivossa on hyvä elää. 😉 voimia sinne ja kaikkea hyvää tähän vuoteen! 🙂 <3

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuun lopussa uudet testit! Joitain oireita on jäänyt jo pois, muun muassa sanat löytyvät helpommin! Kirjoitan sitten postauksen niistä tuloksista.

Avatar

Jatka kirjoittamista, tästä oli apua 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

No kiitos, heh!

Avatar

Kiitos nauruista!!
Terveisin toinen villieläin-karjuja

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Heh, hyvä niin!

Avatar

Onko miehesi avautunut asioista takaisin tai esittäny jatkokysymyksiä?
Ps. Veikkaan että sokerilakolla on iso merkitys noissa huonojen piirteiden esiintulossa 😀 Sanovat että sokeri on addiktoivampaa kuin kokaiini.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä