En kirjoita koskaan pojastani blogiini, miksi?

Kerroin esimiehelleni sivulauseessa jotain, että ”niin kun meidän poika…”. Esimieheni pysähtyi ja katsoi minua hämmästyneenä. ”Onko sinulla poika?” Naurahdin. Tietenkin on! Olin ollut esimieheni alaisuudessa jo lähes kaksi vuotta, mutta hän ei jostain syystä ollut rekisteröinyt, että minulla on myös poika. Hän ajatteli, että minulla on vain kaksi tyttöä.

Naureskelimme asialle kahvihuoneessa myöhemmin. Sanoin esimiehelleni, että ilmeisesti et sitten ole lukenut tarpeeksi blogiani. Toinen työkaverini sanoi, että en itse asiassa kirjoita koskaan pojastani. Ehkä sitten en, vai kirjoitanko?

poika

Lapset eivät halua näkyä

Niin, minulla on kolme lasta. ”Matilda” on yhdeksännellä, ”Henrik” kuudennella ja ”Aava” ensimmäisellä. Bloginimet ovat lastemme toisia nimiä. Minulla on myös mies, josta en käytä etunimeä blogissani, koska miehen nimen julkaiseminen ei ole merkityksellistä blogin kannalta. Perheeni ei ole valinnut julkisuutta vaikka minä olen valinnut. Toki kaikki pelisäännöt on mietitty miehen kanssa tarkasti yhdessä ennen yhdenkään postauksen julkaisua.

Syy miksi Matilda ja Henrik eivät näy blogissani on yksinkertaisesti se, että he eivät halua. Koska he eivät halua, he eivät näy. Jos he joskus näkyvät blogissani tai Instagramissani, olen kysynyt siihen heiltä luvan.

Aava näkyy blogissani enemmän, mutta harkitsen jokaista kuvaa ja asiayhteyttä tarkasti. Hänenkin näkymisensä vähenee blogissa, kun hän kasvaa. En silti usko siihen, että emme julkaisisi koskaan mitään somessa. Kunnioitan heitä, jotka niin tekevät, mutta minua tietty näkyminen ei haittaa.

poika

Lapset somessa

En ikinä julkaise lapsista blogissa kuvaa uimapuvussa, nukkuvana, itkevänä tai jollain ilmeellä, joka on heidän mielestään ruma. Sanomattakin on selvää, että en kuvaa lasta vessassa tai kylpyammeessa. Jos kirjoitan vaikka kihomadoista, en julkaise samassa postauksessa lasteni kuvia. Olisi kauheaa, jos joku googlettaisi kihomadoista tietoja ja eteen tulisi lapseni kuva.

En kirjoita seksistä tai jotain negatiivista parisuhteestani. Sellaiset asiat eivät kuulu minun blogiini, vaikka ne varmasti kiinnostaisivat joitain lukijoitani. En pidä ajatuksesta, että teini-ikäiset lapsemme joutuisivat naurunalaisiksi minun tekstieni vuoksi tai että lapsille tulisi kurja olo. Kirjoitan blogiin asioita, joista voin jutella heidän kanssaan face to face. He kuitenkin lukevat postaukseni.

poika

Ihana poika

Mutta se poikani. Jos en ole kirjoittanut hänestä, kirjoitan nyt.

Poikamme on mielestäni älykäs ja matemaattisesti lahjakas. Hän on luokkansa nopein lukija ja hänellä on todella hyvä muisti. Hän harrastaa salibandya sekä pianonsoittoa. Hän lukee Aku Ankkoja ja pelaa Fortnitea.

Katselen hänen kanssaan kahdestaan Netflix-leffoja, erityisesti komedioita. Hänellä on jo isompi jalka kuin minulla.

Ilmoitin hänet juuri yläkouluun, mikä on ihanaa ja haikeaa.

Hän ei halua tuoretta kuvaansa tähän postaukseen, mitä tietenkin kunnioitan. Kerron kuitenkin, että hän on komea ja ihana. Olen ylpeä, että saan olla hänen äitinsä, vaikka en julkaisekaan hänen kuviaan.

Lue myös

En ehkä kestä: ilmoitin pikkuiseni yläkouluun!

Ehkä vähän hyperventiloin: lapsen kengät ovat kokoa 41!

Koululaiset jumaliste, nyt äiti opettaa miten puetaan päälle!

Kommentit

6 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tämä on aika vaarallinenkin työ monelta kannalta. Sekin on huono juttu, jos alkaa arvottaa omaa minuuttaan ja omaa paikkaansa maailmassa klikkien mukaan. Olen ihan yhtä hyväksytty ihminen kuin se, jolla on 80K kuukausikävijää blogissa ja 200K seuraajaa Ig:ssa.

Avatar

Minunkin neljästä lapsesta nuorin näkyy eniten instassa ja blogissa. Isommat ovat tarkkoja siitä, minkälaisia kuvia heistä julkaisen. Perhekuvissa yleensä suostuvat olemaan. (Silloin kun niitä kerran vuodessa lomalla muistetaan räpsiä.) Tai sitten jollain instavideolla, jossa kuvaan heidän urheilusuoritustaan tai temppua.
Some asioista on hyvä puhua perheen kesken ja sopia yhteiset säännöt. Olisihan se ristiriitaista, jos varoitan lapsia somen vaaroista ja rajoitan heidän somen käyttöä ja itse jakaisin kaikki lasten asiat ja kuvat somessa ilman suodatusta.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Sepä. Olisi tosi itsekästä ja väärin julkaista kuvia, joita lapset eivät halua julkaistavan.

Avatar

Ihana aina lukea, kun joku miettii tarkasti, että mitä lapsista voi laittaa someen/internetiin. Vähän hirvittää sellaiset blogit, joissa on lapsen jokaikinen elämänkäänne dokumentoitu mahdollisimman tarkasti.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinpä. Ensimmäisen pienen lapsen kanssa ei ehkä osaa ajatella niin pitkälle vielä. Kiitos!

Avatar

Ihanalta pojalta kuulostaa. Fiksua ajatella pidemmälle. Me bloggaajat herkästi klikin toivossa kirjoitamme raflaavampaa ja henkilökohtaisempaa kirjoitusta päivä päivältä. Minusta kaikki asiani eivät kuulu muille. Meillä myös vanhin poika ei hakua enää näkyä blogissa ja sitä kunnioitan. Vaikka meillähän ei kukaan näy kasvoilta missään vaiheessa.
Mutta kyllä, kun on isompia lapsia joutuu jo ajattelemaan muutakin kuin klikkejä, lukuja ja lukijoita.
https://www.poikienaidit.fi/blogit/poikien-aiti/

Vastaa käyttäjälle D Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä