Villi nuoruus: olin Seiskan Tähtityttö

”Olin Seiskan Tähtityttö -kuvauksissa.” Tämän lauseen kun sanoo illanistujaisissa, niin taatusti saa jengin hiljaiseksi joko arvostuksesta tai järkytyksestä. Sama se, toimii aina!

Jossain vaiheessa iltaa aletaan yleensä avautua. Joskus pelaamme En ole koskaan -peliä, jossa saa pisteitä asioista, joita ei ole koskaan tehnyt, mutta kaikki muut ovat tehneet sen. Siinä minä saan yleensä pisteet siitä, että en ole koskaan maistanut tupakkaa. Kun aletaan kertoa, mitä on tehnyt, mutta muut eivät ole tehneet, voitan aina Tähtityttö-tarinalla.

Lue myös: Suhteeni tupakkaan.

Seiska-lehden Tähtityttö oli lehden takasivulla bikineissä keikistellyt nuori nainen, jolta kerrottiin strategiset mitat, horoskooppi, elämän haaveet ja suuri viisaus elämän tarkoituksesta. Muistaakseni vuoden välein äänestettiin heistä paras, vuoden voittaja. Käsittääkseni vuoden Tähtityttö valittiin viimeisen kerran vuonna 2016.

Niin että sellaisissa kuvauksissa minä kävin nuorena!

Seiskan Tähtityttö

17-vuotias Seiskan Tähtityttö

Ymmärrän, että järkytyitte. Voin vähän maalailla kuvaa: Unohtakaa silmäpussit ja silmärypyt sekä huono iho. Kuvitelkaa minut 45-kiloiseksi. Kiiltävämpi ja silkkisempi tukka. Terhakammat tissit ajalta ennen kolmea hainhampailla nänniä repinyttä nälkäistä lasta. Pienempi pylly. Ikää 17 vuotta.

Siinä ulkoiset ominaisuudet. Sitten sisäiset. Uskovan perheen kiltti tyttö, jonka pahin rikos oli se, että unohti englannin vihkon kotiin ja teki läksyt paniikissa välitunnilla matematiikan vihkoon ja jäi siitä kiinni, kun opettaja selasi vihkoa ja etsi, että mihinkäs kohtaan sinä viimeksi kirjoitit ne epäsäännölliset verbit. Sitten lukiossa itsensäetsiminen ja pieni kapina, joka huipentui Seiskan Tähtityttö -kuvauksiin hakeutumiseen. Ja sieltähän tuli vastaus, että tervetuloa!

Äiti ja isä, nuo maailman viisaimmat ja lempeimmät kasvattajat, huokaisivat syvään, puistelivat päätään, ristivät ehkä kätensä ja kohottivat katseensa taivaalle – ja lähettivät tyttärensä kuvauksiin.

Meikkiin ja studioon

Matkustin Itä-Suomen pikkukylästä Helsinkiin junalla. Jo se oli todella jännittävää! Olin kertonut, että myöhästyn vähän, koska junavuorot olivat hankalat. Perillä juoksin kartta kädessä suuressa kaupungissa – ja löysin perille. Isossa kampaamossa oli ehkä kahdeksan tyttöä meikattavana. He kaikki olivat jo valmiita, kun minä tulin. Istuin meikkiin. Saman tien kaikki muut lähtivät studiolle. Maskeeraaja lupasi viedä minut perille, kun olisimme valmiit.

Oli jännää olla meikattavana! Muistan, että meikin ja kampauksen jälkeen lähes juoksimme koko matkan. Se oli ehkä kilometrin. Isossa studiossa seikkailimme käytävillä. Lopulta koputimme oikeaan oveen.

Oven avannut nuori nainen katsoi minua päästä varpaisiin. Vähän tuntuu, että hän huokaisi. Hän vei minut pieneen pukuhuoneeseen, jossa oli bikinejä. Hän käski valita jotkut bikinit ja tulla viereiseen studioon ne päällä. Nappasin sieltä jotkut, puin päälle ja menin arkana ja hämmentyneenä studioon.

Seiskan Tähtityttö

Onpa valokuva-albumien kuvista sentään joitain tarinoita kerrottavana lapsenlapsille 1900-luvusta ja mummin villistä nuoruudesta. Albumissa olevan kuvan julkaisulle ei ole valokuvaajan lupaa.

Kuvaukset olivat tuskaa

Kuvaaja katsoi minua – ja huokaisi hänkin. Näytin ehkä just siltä mikä olinkin: liian kiltti, liian laiha ja aivan liian pienitissinen.

Ensimmäisenä minun käskettiin vaihtaa bikinit. Sain todella topatut, todella nostavat push upit. Tissejä tuli kolme kertaa enemmän lisää! Bikinien alaosaan kuului joku hameen tyylinen, joka peitti osan reisiä ja koko pyllyn. Seuraavaksi kalpeaa vartaloni ihoa alettiin meikata.

Lopulta siirryin kameran eteen. Sain käteeni valtavan ison auringonkukkakimpun.

No, enhän minä osannut tietenkään mitään. Kuvaaja yritti neuvoa, ja minä yritin totella. En tajunnut enkä osannut, ja hän hermostui. Piilouduin liikaa kukkapuskan taakse, en osannut pitää pyllyä tarpeeksi pystyssä sivukuvassa, leuka oli liian alhaalla, ilme väärä…

Kun valokuvaaja lopetti, huokaisimme molemmat helpotuksesta.

Kenen ihmeen idea se koko touhu oli ollut? Mitä ihmeen kapinaa siinäkin oli, sehän oli silkkaa tyhmyyttä! Enhän minä osannut poseerata!

Kuvauspalkkio 500 markkaa

Matkustin Helsingistä kotiin ja aloin odottaa, koska kuvani julkaistaan. Odotin myös julkaisupalkkiota: jos en väärin muista, niin se oli 500 markkaa! Katsoin juuri Tilastokeskuksen rahanarvonmuunninpalvelulla, että nykyrahassa se olisi ollut 115,8 euroa. Ihan iso summa opiskelijalle! Kyllähän siinä työntää pyrstöä taakse!

Ei voi muuta sanoa näin kukkahattutäti-iässä, kuin että vanhemmilla oli suhteet yläkertaan kunnossa. Kuvaani ei julkaistu ikinä! Se ei vain ilmestynyt koskaan. 

Sain pyynnöstä myöhemmin pari kuvaa itselleni. Katselen niitä nyt lempein silmin. Nuori, viaton ja laiha tyttö suuren kukkapuskan takana. Kiitos äiti ja isä, että sain lähteä kokeilemaan, että se ei todellakaan ollut minun juttuni. Kiitos Seiska ja Jumala, että kuvani ei päätynyt ikinä lehteen.

Jäin 500 markkaa köyhemmäksi, mutta huikea tarina jäi. Kyllä sillä yhtä bileiltaa viihdyttää kovasti. Ja yhtä sunnuntaiaamua blogimaailmassa, heh. Olin kuitenkin Seiskan Tähtityttö – ainakin melkein.

Lue myös

15-vuotiaan päiväkirja vuonna 1995: sexyt vaatteet ja hyvä meikki

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä