Äidin julmia totuuksia elämästä

Tässäpä teille äidin totuuksia elämästä. Ottakaahan ne vakavasti. Ihan tässä muina mutseina hyvää hyvyyttäni heitän teille muutaman totuuden elämästä.

Ensimmäisenä one and only totuus sisarussuhteista. Luulit tekeväsi lapsellesi kaverin. Ehkä hetkeksi, joskus hyvänä päivänä hetkeksi, se saattaa ollakin niin. Hetken.

äidin totuuksia

Lue myös Näiden syiden vuoksi sisarukset tappelevat.

Joskus sitä vain toivoo, että talo olisi tyhjä ja kuulisi telkkarin, ilmastoinnin ja omat ajatukset. Ehkä sitten eläkkeellä… Ja että saisi nukkua! Vai herääkö kaikki eläkeihmiset aina vapaaehtoisesti kuudelta? Jos herää niin miksi? MIKSI??!!

äidin totuuksia

Joskus sitä huomaa, että itsellä on lääkitys kohdallaan ja lapsilla karkkipäivä lähestymässä. Jonain katoavina hetkinä jälkikasvu käyttäytyy kuin Pieni talo preerialla -kirjan lapset. Kyllä se tilanne siitä sitten nopeasti normalisoituu, että ei kannata ihan heti lähteä kaduille henkseleitä paukuttelemaan. (Jos olet äiti ja käytät henkseleitä, niin pisteet tyylistä. Arvostan!)

äidin totuuksia

Huomenna sitten hiihdetään!

Jos haluaa elää todella vaarallisesti, kannattaa jättää sopivien suksien ja monojen etsimisen koulun hiihtopäivän aamuun. Tai lasten polkupyörien kunnon tarkistamisen pyöräilyretken aamuun. Siinä on sitä samaa jännitystä, jota oli nuorena esimerkiksi siinä, kun varasti naapurin mummon puusta omenoita tai yritti alaikäisenä baariin. Hyvät kiksit!

äidin totuuksia

Ruuhkavuodet, stressivuodet, pikkulapsivuodet, uravuodet, puolisonetsimisvuodet, aina raskaana -vuodet. Ei hitto, mulle on taas tullut uusi ryppy -vuodet, koska tämä akne loppuu -vuodet, koska nämä oppii nukkumaan -vuodet, kenen idea tämä oli -vuodet.

Erityisesti liian aikaisten aamujen vuodet. Katso ylempää kohta ”olisinpa jo eläkkeellä”. Ihan sama onko herättäjä herätyskello vai ihan itse tehty sumusireeni, sama fiilis.

äidin totuuksia

Aina niiltä valuu räkä. Aina on täi-, kihomato- ja norovaroitus. Aina ne nuolee jäistä valotolppaa. Semmoista se on, lapsuuden kulta-ajat.

äidin totuuksia

Ystävät, joille voi laittaa viestin kesken tylsän työpaikkakokouksen ihan mistä aiheesta vain, pitävät äiti-ihmisen hengissä ne äitiyden vaikeimmat ensimmäiset 25-35 vuotta.

Ps. Tämän viestin jälkeen lähetin kotoa tissikuvan, jossa rintsikat olivat todella revenneet edestä.

äidin totuuksia

Nauravat naisten logiikalle. Mielestäni nainen toimii täysin järkevästi ja ennakoitavasti. Lasten logiikka on sen sijaan yhtä järkevä kuin kastemadolla. Eihän tuossa nyt oikeasti ole mitään järkeä!

äidin totuuksia

Äiti-ihminen: esimerkillinen kasvattaja, kunnon kansalainen, ihailun aihe. Ainakin, jos puhutaan omistautumisesta somelle. Tähän se sädekehä päässä -emoji.

äidin totuuksia

Elämä lasten kanssa on täynnä jännittäviä asioita, jotka tulevat ihan yllättäen. Asfaltilta löydetty kastemato, yhtäkkiä opittu r-äänne, esikoisen ensimmäinen hammas. Norovirus, joka puhkeaa uimahallissa, kolme numeroa kuukaudessa kasvanut jalka, kakkaa pöytäliinassa. Mitä näitä nyt on, you name it.

äidin totuuksia

Äitiydessä ei ole käsikirjoitusta. Aika usein on esillä kysymys, että niin kuka nämä lapset synnytti ja missä välissä? Vastahan minä pääsin peruskoulusta, ja nyt täällä on kämppä täynnä lapsia. Silkkaa kaaosta ja kysymys, että niin mitä tapahtui. Vähän niin kuin tämä postauskin. Ei oikeastaan mitään ideaa ja järkeä tässä tekstissä, mutta hei, eihän tässä pysty edes kuulemaan omia ajatuksiaan.

Tätä kirjoittaessa samalla siivosin välissä keittiötä, hain lapsen naapurista, kuuntelin lapsen kiukkua, juorusin naapurinrouvan kanssa, luin Puluboita ja Ponia, peittelin ja pussasin lapsen sänkyyn, hain aamutakin koska olin ihan jäässä, neuvoin teinille smootien teon tipsejä, katselin lapsen Fortnite-tanssia, puutuin lasten toistensa ärsyttämiseen, laitoin pöydälle iltapäiväkerhon leffahetken herkkueväät huomista varten, juttelin miehen kanssa ja totesin, että ei tämä postaus ehkä kiinnosta ketään, että ehkä turha julkaista. Aikaa tähän kaikkeen meni 2 h 15 min.

Mutta julkaisinpa silti, koska äitiys. Koska työssäkäyvä-äitiys, kotiäitiys, etä-äitiys, eläkeikä-äitiys ja pullamössöaivoäitiys ansaitsevat postauksen. Vaikka ei tässä edes ollut julmia totuuksia, mutta kiitän, jos luit tänne asti.

Lue myös

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Työssäkäyvän arki-illat ovat ihan liian lyhyitä!

Isi, käykö tytöt yhdessä kakalla? Terveisiä perheestä -tarinoita

Rintsikat voivat hajota kesken työpäivän. Terveisiä perheestä 2

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos tästä kommentista. Kuulostaa tutulta. <3

Avatar

Kiitos kirjoituksesta! Joskus tekisi mieli kirjoittaa juurikin näin suorilla sanoilla vanhemmille. Toimin siis itse opettajana ja toisinaan kyllä yllättää vanhempien käsitys ”pienestä herkusta” tai ”maltillisesta määrästä herkkuja”, jonka olen koittanut ohjeistaa. Itse olen alkanut ohjeistamaan vielä tarkemmin herkkujen suhteen, kun tuntuu, että käsitykset näissä asioissa ovat niin kirjavia. Opettajaa voi muuten pyytää ohjeistamaan herkkuasiaa tarkemmin (jos asia vaivaa) tai esim. vanhempainilloissa voi nostaa keskusteluaiheeksi herkkuhetket.

Meillä koulussa herkkuhetki kestää sen yhden oppitunnin (45min) tai lyhyen leffan, joten oikeasti olisi kotosalla ihan fiksua miettiä, mitä lapsi ehtii (tai olisi järkevää) siinä ajassa syödä. Erityisen surullista on katsoa niitä lapsia, joilla herkut menevät kaiken muun kivan ohi, eikä esim. Leikki-peli-tai leffatunnilla keskitytä kuin siihen, että jokaikinen karkki tulisi varmasti syötyä.
Lapset harvoin osaavat itse säädellä herkkujen syöntiään, se on vanhempien tehtävä. Ei ole väärin ottaa isosta pussista pieneen pussiin muutamia karkkeja tai pyytää lasta valitsemaan, ottaako suolaisen vai makean herkun. Niinhän kotioloissakin usein tehdään. 🙂

Vastaa käyttäjälle Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä