No saattoi vähän karata mopo käsistä

Miehelläni on semmoinen ”voi hitto, taas mennään” -ilme. Hän luo sen minuun, kun innostun jostain. Se ilme on sekoitus liikutusta, huvittuneisuutta, pientä ärsytystä ja suurta ihmetystä. Katsokaas kun minä innostun, niin silloin koko elämäni on täynnä innostukseni aihetta.

Tunnustan: olen innostuja. Innostun asioista yhtä paljon kuin vauva käsistään. Tutkin niitä tosi tarkasti, siis tooosi tarkasti. Sitten jossain vaiheessa alankin tutkia varpaita. Niin se vaan menee.

innostuminen

Google laulaa

Saatan yöllä etsiä verkkokaupoista lapsen Schleich-talliin talikkoa.

Käytän kaiken energiani innostuksenkohteeseeni. Jos päätän hankkia meille vaikka tietynlaisen sohvapöydän, googlettelen sitä niin paljon, että naapureidenkin Facebook menee tukkoon sohvapöytämainoksista. Imen kaiken itseeni innostuksestani.

Voin kuulkaa innostua ihan mistä vain! Se tulee yleensä ihan puskista! Saatan innostua vaikka lapsen Schleich-hevosista. Se on vähän sairasta. Silloin hetken ajan etsin verkkokaupoista pitkin yötä talikoita, omenoita ja heinäpaaleja miniatyyrikoossa. Sitten ehkä tilaan heppatalliin omenoita tai ehkä en. Innostun sitten taas seuraavasta jutusta.

Curly Girl -innostus

En ole uskaltanut kertoa miehelle, että ajattelin laittaa hiuksiini sperman näköistä pellavansiemengeeliä.

Nyt olen innostunut Curly Girl Methodista, mikä tietysti huvittaa miestä. Tiedän, että hän tarkkailee, kuinka kauan jaksan intoilla tästä. Tutkin sopivia tuotteita, katselen videoita ja virittelen päähäni vanhaa t-paitaa.

En ole vielä uskaltanut kertoa miehelle, että ostin tänään pellavansiemeniä ja ajattelin keitellä niistä geeliä, jota sivelen hiuksiini. Luulen, että se keittely ja miehen ilme olisivat Insta-stoorin arvoiset, koska se geeli näyttää ihan spermalta. Pitäiskö kertoa samaan syssyyn miehelle, että jotkut metodin käyttäjät laittavat kiharoihinsa liukkaria… Ei ehkä kannata kertoa.

Tänä vuonna olen jo ehtinyt innostua sokerittomuudesta, joka nyt jo jäi. Huups. Viime vuonna tulin ferritiiniuskoon, jonka Facebook-lahkoon toki kuulun yhä, vaikka en enää imekään itseeni kaikkea tietoa aiheesta. Kannattaisi ehkä, koska ferritiini on nytkin vasta 30.

Sairaudet tietysti imaisevat minut täysin mukaani, mikä on toki hyväkin. Tiedän Aavan keliakiasta todella paljon. Olen ehkä jonkin sortin asiantuntija myös IBS:ssa. Kun olin raskaana, intoilin tietysti raskaudesta. Minä olin se, joka kertoi raskausviikkojensa kulun tunnin tarkkuudella.

innostus

Ruokavaliosta vankilaan

Innostukseni syntyy ihan tyhjästä.

Olen ollut innostunut ruokavalioista, salitreenista ja kehonmuokkaamisesta, ratsastuksesta, tietystä lastenvaatemerkistä, sisustuksen tietystä tyylistä ja väristä, Porin juoksukoulusta, omakotitalon etsimisestä, lastenhuoneen sisustuksesta, bloggaamisesta… Jos päätän, että haluan kotiin tietynlaisen taulun, alan etsiä sitä HETI. Etsin sitten niin kauan, että löytyy. Tai sitten alankin etsiä uutta päiväpeittoa makkariin (mitä muuten etsin tällä hetkellä: luonnonvalkea, iso, paksu, ryhdikäs, noin 80 euroa maksava – ideoita mistä?).

Saatan innostua vaikka Orange Is The New Black -sarjasta. Sen jälkeen sitten luen vankilakirjoja ja katselen vankiladokkareita. Luonnollinen jatkumo tietysti, kun Hanna taas vähän innostuu…

Mikä hassuinta, innostukseni syntyy ihan tyhjästä. Tuosta noin, ja kohta koko elämäni on täynnä innostusta ja siihen liittyvää sanastoa ja tuotteita. Olen kuin pieni lapsi, joka tutkii kiireessä päiväkotimatkalla jokaisen kastemadon asfaltilta. Kai se on hyvä, että innostuu jostain. Ehtii elämässä enemmän, kun koko ajan touhuaa, ja pysyy vireänä! Tätä jos jatkan vanhainkodissa, niin tuskin tulee dementtia kauhean nopeasti. (Tai en tiedä siitä, koska varsinkin Henrik nauraa, että en muista viikonloppuna katsotun leffan juonta, mutta muistan kaikki lasten saamat ristiäislahjat.)

Ja sitten se innostus jossain vaiheessa vaan jää pois. En malta odottaa, mitä tulee seuraavaksi eteen! Mies huokaa jo nyt, vaikka hän ei ole edes vielä nähnyt sitä, kun laitan hiuksiini pellavansiemenistä keiteltyä geelilimaa. Tämähän voi mennä tästä vielä pahemmaksikin, eihän sitä ikinä tiedä. Heh!

Onko täällä ketään muuta innostujaa? Mistä olet nyt innostunut?

Lue myös

Curly Girl Method pähkinänkuoressa

Kommentit

16 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Heh, hyvä me!

Avatar

Minä olen pienestä pitäen ollut juuri tuollainen!
Kun hankin akvaarion, tiesin siitä lopulta kaiken. Samoin koirista.
Viimeiseksi innostuin linnonpöntöistä, joiden sijoittamisesta ja materiaalista, kiinnitystavoista ja edullisimmassa hankintapaikoista googlatuin kaiken mahdollisen. Tällä viikolla olen ripustanut metsään kymmenen uutta pönttöä. Ensi kuussa tuskin muistan koko pönttöjä enää 😉 (ja kyllä, paras tapa ripustaa linnunpönttö on kotimainen keksintö Halain).

Aikuisena olennalkanut epäillä, että valtavaa innostuksen energiaani säätelisi ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö tai vastaava. Sillä kun se innostus tulee, se useimmiten kyllä vie mennessään ihan totaalisesti hetkeksi aikaa.

Vuosien varrella olen ollut kiinnostunut mm. näistä: lasten täydelliset juhlavaatteet, kestovaipat ja niiden valmistus, puutarhakasvit kukista hedelmäpuihin, lettikampaukset, nutturaa ja kynsien lakkaus (kynnet voi hyvin lakata vaikka kahdesti päivässä),

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

IHANAA! Kiitos, että en ole ainoa! Ai niin, oli mullakin koira! Ja kilpikonnia! Tiesin kaiken!

Avatar

Jos minulla olisi ollut parina edellisenä yönä pankkitunnukset sängyn vieressä. Olisin tilannut karkkia. Onneksi en enää muista mikä oli toinen verkkisivu, mutta siellä myydään esimerkiksi kausikarkkeja reilulla alella ja joissa on vielä päiväystä jäljellä. Toinen mitä olisin tilannut, niin Fazerin levyboxin jossa on kaikki suklaamaut. Onko järkeä? No ei ja onneksi ei ollut pankkitunnuksia lähellä.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

No hei, karkit! Todellakin olis pitänyt tilata! 😀

Avatar

Ehkä mä sen Fasun boxin tilaan. Laskin jo levyille kappalehinnan.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

No hei, kerranhan täällä eletään XD

Avatar

Niin hienoa, etten ole ainoa! Innostuminen on ihan parasta, ja kun voi innostua ihan mistä vaan, ja sitten sitä käyttää aikaansa tutkimalla googlesta ja kirjoista ja netistä ihan kaiken mahdollisen ja hetkessä on jo tietoa ihan valtavasti 😀
Eikä siinä mitään, mutta kun tähän lisätään hyvä muisti, niin niitä pieniä nippelitietoja voi pudotella keskustelun sekaan tosi hämmentävästi! Kannattaa kokeilla joskus 😀

Myöskin nauroin ääneen ilmaukselle ”innostuu kuin vauva käsistään”, kiitti siitä! 😀

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Mulla ei valitettavasti ole niin hyvä muisti. Olis kyllä hyvä. Tosin muistan punakorvakilpikonnan latinalaisen nimen. Tärkeä tieto 😀

Avatar

Ai hitsit, meitä on muitakin!
Innostuksen kohde voi olla mikä tahansa. Nyt se on ompelu ja vielä enemmän ne kankaat… Ja vauvavarustelu koska raskaus on ihan huikee mahdollisuus innostua ihan kaikesta vauvajutskusta.
Olen harrastanut ratsastusta, koiria, tanssia ja ties mitä ja aina mennyt enemmän aikaa johonkin googlailuun ja tarvikkeiden tutkimiseen ja haalimiseen kuin itse harrastukseen. Aikamoinen materialisti ja nettinörtti siis!
Ja auta armias kun keksin että asuntoa vois vaihtaa tai sisustusta muuttaa, huhhuh. Miesparka ei tajua sitten yhtään. Sen lapsuudenkotona samoja verhoja käytetään 20 vuotta ja sitten kun uutta hommataan, se ei poikkea suurestikaan niistä vanhoista. Lapsen saatuamme olemme olleet hieman eri linjoilla siitä, mitä lapsi tarvitsee. Hänestä sille olisi kai voinut pukea jonkun oman vanhan t-paidan ja nukuttaa vaikka pahvilaatikkoon. Sen sijaan minä innostuin milloin mistäkin vaatemerkistä ja kantorepusta, vaunuista nyt puhumattakaan… ei niitä kerralla monia ollut, mutta tavara kiersi ja Tori lauloi :D.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kuukostaa kaikki noista tutulta. XD

Avatar

Netta: meidän kolmella lapsella oli ehkä viidettoista vaunut tai rattaat. Ei tietysti kaikkia yhtä aikaa, mutta silloin innostuin niistä ja ostin, myin ja vaihdoin. Oli tuolia ja tavallisia, matkarattaita ja lenkkimaastomalleja.

Olen myös erään kerran hurahtanut polkupyöriin. Laatikkopyörät ovat ihan huikeita!

Vuodenaikojen mukaan voi joskus innostua joulusta, joskus pääsiäisestä. Lasten syntymäpäiväjuhlat ovat mitä ihanin tekosyy ”vähän uppoutua”…

Avatar

Argh, mä oon nyt kolme päivää kahlannut läpi fb:n curly girl -ryhmää, kiitos vaan sulle! 😂😂 Eli tuttu tunne, helposti menee pakkomielteiseksi. Tosin mulla usein jää hommat onneksi pintaraapaisuiksi, ei mielenkiinto lopulta riitä edes kunnon uppoutumiseen asti. 😄

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Mulle käy ehkä kuitenkin aika lailla samoin. Siirryn sitten seuraavaan juttuun taas. Heh, tervetuloa joukkoon curlyfriend!

Avatar

Ah, onneksi en ole yksin tämän kanssa! Käytän ihan kohtuuttoman paljon aikaa selvittäessä ja tutustuessa milloin mihinkin uuteen juttuun, oli se sitten joku kodinelektroniikkalaite, lastentarvike tai koirankasvatus. Siitä täytyy tietää kaikki, heti! Minun on esim. äärimmäisen vaikea tehdä ostopäätöksiä kun ensin pitää kiertää läpi kaikki mahdolliset nettikaupat, käyttäjäkokemukset ym. että saisiko sen jostain halvemmalla ja onhan se varmasti hyvä. Tämän ansiosta minulla on kyllä melko lailla hyvä yleissivistys, mutta toisaalta tähän kuluu kyllä paljon aikaa ja energiaa, mikä on näin pikkulapsiperheessä melko lailla kortilla muutenkin…

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Hyvä, että on muitakin innostujia! 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä