Lapsettomat: ”Turha äidit valittaa, itse elämänne valitsitte!”

Osalla meistä on lapsia, osalla ei. Ystäväparin muuttuminen lapsiperheeksi on muutos koko ystäväporukalle, varsinkin, jos vain osalla porukasta on lapsia. Lapset ovat puheissa melkeinpä aina jollain tavalla, oltiin sitten kahvitauolla töissä tai yksillä pubissa.

Postauksessani ”Lapseton syyllisti: Kaikilla on yhtä paljon tunteja” kerroin, että lapseton sanoi minulle, että minulla on yhtä paljon tunteja elämässäni kuin kaikilla muillakin. Mielestäni perheellisellä ei ole aina yhtä paljon tunteja käytettäväksi itseensä kuin lapsettomilla. Näen siinä ison eron, kun puhutaan vaikka omaan hyvinvointiin käytettävästä ajasta.

Kysyin Facebookin kahdessa isossa ryhmässä, millaisia väärinymmärryksiä ja olettamuksia lapsettomat ovat kuulleet elämästään perheellisiltä ja perheelliset lapsettomilta. Sain luvan julkaista vastauksia blogissani.

Tässä postauksessa julkaisen äitien kuulemia väitteitä äitiydestä. Postauksessa Lapsiperheelliset: ”Lapsettomat voivat tehdä hankalat työvuorot” kerron lapsettomien kuulemista väitteistä.

Numeroitu lainaus on äitien kuulema väite. Alla kursiivilla äitien kokemuksia ja ajatuksia väitteestä. Postauksessa Lapsiperheet: ”Lapsettomat voivat tehdä hankalat työvuorot” kerroin lapsettomien kuulemia väitteitä.

äiti

Äideistä ajatellaan näin:

1. ”Äiti ei halua nähdä kavereitaan.”

Äitien mukaan moni lapseton olettaa, että lasten synnyttyä äidit haluavat pysyä vauvakuplassaan vuosikausia. Joitakin äitejä ei enää kutsuta minnekään. Joitakin taas kutsutaan, mutta ei ymmärretä, että lähteminen ei ole yhtä helppoa kuin ennen.

Oon monta kertaa kuullu, et ”no laita hoitoon”. Ku ei tota vuotiasta nyt ihan tosta noin vaan laiteta mihinkään. Ei oo ihan niin simppelii.

Mulle sanottiin, että miksi mä elän mun elämää lapsen kautta, kun en voinut aina lähteä ja tehdä kaikkea. No tokihan sen 3-5kk ikäsen lapsen voi jättää yksin kotiin ja lähteä illalla johonkin.

Lapsettomien mielestä elämäni on loppunut lasten tuloon. Minua ei pyydetä mihinkään, kun oletetaan, että etten pääse tai halua lähteä. Minua loukkaa ettei edes suvaita kysyä! Meillä käy molemmat tuulettumassa eikä se tee meistä huonoja vanhempia.

Mulle on tullut ihmettelyä, et miten mulla ei oo aikaa kahvitteluun kaupungilla. Toisille on ihan vieras käsite ”totaaliyh”. Olen lapseni ainut vanhempi elämässä. Ainut joka hoitaa lapsen asiat, aikataulut, ruuat yms. Tähän ynnätään vielä se, että lapseni on erityislapsi.

Lapsettomat ystävät eivät enää pyydä viihteelle, kuuntelemaan bändejä, ulos syömään tai elokuviin tms. Heidän mielestään lapselliset eivät pääse koskaan minnekään, koska heillä on lapsia. Tämän takia he eivät edes kysy enää minnekään.

äiti

2. ”Perheiden elämä on jatkuvaa kaaosta”

Lapsiperheiden elämä saattaa näyttää ulospäin kaoottiselta. Pelkkää uhmaraivaria, kihomatoja, oksennustautikierrettä ja kaatuneita maitolaseja. Onhan se sitäkin, mutta ei pelkkää sitä. Tavallinen arki on usein onnellista ja rauhallista.

Usein mulla on sellainen olo, että monet lapsettomat ajattelee, että meillä on kahden lapsen kanssa aamusta iltaan ja illasta aamuun kauhea kaaos, hirveä huuto ja mitään ei saada tehtyä. Tuntuu, että heillä on jopa vähän liioteltu kuva lapsiperhearjesta. On meillä myös niitä päiviä, että tuntuu että asiat on järjestyksessä ja lapset leikkii rauhallisesti.

Musta tuntuu että omat lapsettomat kaverit on enemmän yllättyneitä siitä, miten paljon pystyy ja jaksaa vaikka on lapsi perheessä. Tosin me ollaan just niitä opinnot+ura+ harrastukset+koirat+kotiruoka+remppa/piha/tms. tyyppejä, joiden arki on sekasotku erilaisia projekteja. Koti ei näytä sisustuslehdeltä, mutta kaapissa (tai kuivurissa) on puhtaita vaatteita ja kaapissa ruokaa.

äiti

No, onhan se välillä kaaosta… Se pitää muiden hyväksyä.

Mun mielestä huvittava (ja joskus ärsyttävä) juttu on, kun jos olen kipeänä, niin jotkut kaverit toivottavat tyyliin ”nyt lepoa, ota kuppi kuumaa ja käperry peiton alle lueskelemaan”. En todellakaan voi! Vielä vähemmän pystyin, kun lapsi oli pienempi. (Olen siis yh.)

Mua joku puhelinmyyjä syyllisti siitä, että mulla ei vauvan kanssa ollut aikaa katsella jotain oopperoita jostain niiden palvelusta. Sanoi, että kyllä sitä aikaa aina voi järjestää.

Valittelin, että kun ei jaksais just nyt tätä pyykkiä ja tiskikonetta. Sukulainen empatisoi että ”ei haittaa jos joka päivä ei jaksa, välillä voi vaan jättää tiskit ja löhötä”. No hän ei ymmärtänyt että 6 lapsen (2 erityislapsen) taloudessa ei voi, mikäli koko lössi on kotona. Vähintään yksi kone/päivä on pestävä ja siedettävän siisteystason ylläpito vaatii joka päiväistä työtä.

äiti

3. ”Äidit kokevat, että vain he saavat olla väsyneitä”

Ah, väsymys. Kenellä on oikeus valittaa väsymystään? Mikä väsymys on hyväksyttävää?

Meinasin jo sanoa, että kyllä mä olin lapsettomana väsyneempi (ei ikinä aikaa päikkäreille), koska nyt voin mennä päikkäreille aina, ku vauva nukkuu (ja nukkuu myös yöt läpensä). Mut sit muistinki et ”ainiin tätä ei lasketa koska mulla on vaan yksi lapsi”.

Toisilla on helpot vauvat, nukkuu 24/7 jne ja toisten vauvat ei nuku koskaan. Toisilla on mahdollisuus ottaa päikkärit ja toisilla ei. Toisilla on puoliso tukena, toisilla ei. Vertaaminen ja toisen väheksyminen ei oo ok. Ikinä.

Lapsettomana mua ärsytti, kun kärsin vaikeasta unettomuudesta ja lapsia saaneet ihmiset selitti, että ootas kun saat lapsia, niin sitten tiedät mitä VÄSYMYS on. Nyt suuritarpeisen vaaperon kroonisesti univelkaisena raudanpuutteisena äitinä voin todeta, et väärässä olivat. Joo, krooninen univaje on kidutusta, mutta ilman lasta se on vielä hirveämpää. Kun on lapsi, voi edes lohduttautua sillä ajatuksella, että sillä on tarkoitus ja se loppuu joskus.

Ei sellaista väsymistä koe mitä vauvavuotena/ruuhkavuosina. Kun lapsettomana sai huilata aina vapaalla kun siltä tuntui, pienten lasten vanhemmilla ei pahimmillaan sellaista hetkeä ole kertaakaan vuosiin ja se väsymys on jotain aivan käsittämätöntä.

En todellakaan oo tajunnu mitä väsymys on ennen ku tunnin välein vuoden heräilin.

äiti

4. ”Turha äiti valittaa, itsehän lapsesi teit!”

Moni äiti on kokenut, että hänellä ei ole oikeutta valittaa mistään lapsiperhearkeen liittyvästä asiasta, koska itse hän on elämäntyylinsä valinnut. Kärsi, äiti, kärsi, kirkkaimman kruunun saat!

Äitinä et varsinkaan saa sanoa että väsyttää ja vituttaa, varsinkaan missään vauvaryhmässä.

Lapsiperheen arjen haasteita ei todella voi ymmärtää ennen ku siinä elää itse. Toisilla niitä haasteita on enemmän ja toisilla vähemmän.

Lapseton sanoi mulle, kun puhuin olevani väsynyt tilanteesta elämässäni, kun en saanut mistään apua, että muutat vain asennettas, sä oot äiti sun kuulukin jaksaa.

Tiettekö sen tunteen kun nouset aamulla ja itket kahvikuppi kädessä kun et saatana vaan jaksa enää. Lähdet yöpuvussa viemään lapset hoitoon ja siitä töihin. (Oot muuten töissä sen päivän yöpuvun housuissa) Unohdat yhden lapsistasi parkkipaikalle. Nukahtelet auton rattiin, sekä töihin mennessä et sieltä tullessa. Menet väärään aikaan töihin. Et tiedä missä asut tai missä sun auto on. Peset samat tiskit 3kertaa. Käyt kaupassa ja tuut ulos kun et tiedä mitä helvettiä sä teet siellä. Vietät yösi komerossa sen hampaitaan huutavan nuorimman kanssa, ettei muut 6 herää. Nouset sängystä etkä tiedä mikä vuosi on. Katsot sun lapsias, etkä muista niitten nimiä. Itket taas se saatanan kahvikuppi kädessä. Tossa oli tiivistettynä yks vuorokausi.

äiti

5. ”Äidin pitää olla tietynlainen”

Äiti-ihminen ei saa meikata, käyttää tiukkoja farkkuja, kiroilla, kuunnella muuta kuin virsiä tai deittailla. Tietenkään. Seksin harrastamisesta nyt puhumattakaan.

Mulle entinen kaveri sanoi: Et sä voi äiti-ihmisenä deittailla miehiä. Joo en tosiaan sinkkuna voinut. Jalat ristissä mennään siihen asti, ku lapsi on 18.

6. ”Lapsiperheellä on paljon rahaa lisien ja tukien vuoksi”

Hyvähän lapsiperheiden on, kun on lapsilisät ja kaikki.

Yks lapseton sanoi kerran et ”sulla kun lapsia noin paljon niin rahaakin tulee joka rööristä ja elätte herroiks”. No joo vaikka lapsia on monta, niin ne lapset myös vie sitä rahaa… Tämä kyseinen henkilö ei ymmärtänyt vaikka rautalangasta väänsi…

Oletko sinä kuullut väitteitä, jotka liittyvät äitiyteen? Lue myös postauksen toinen osa lapsettomien kuulemista väitteistä. 

HUOM: Tämän tarkoituksena ei ole mollata lapsettomia tai tehdä vastakkainasettelua vaan herättää keskustelua.

Keskustele kommenttikentässä, blogin Facebookissa tai Instagramissa. Tervetuloa somekanavien seuraajaksi!

Lue myös

Lapsiperheet: ”Lapsettomat voivat tehdä hankalat työvuorot. 

Lapseton syyllisti: Kaikilla on yhtä paljon tunteja

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Just niin. Toisessa osassa asiaa myös tästä!

Avatar

Taisi olla jo edellisissä vaaleissa sloganina, mutta mielestäni vastakkainasettelun aika on ohi.
Ei äitiys tee kenestäkään parempaa ja ”enemmän tietävää”, eikä ole lapsettoman vika, jos hän on nukkunut kokonaiset yöunet. Ei äitiys kärsimyksien aina jalosta. Eikä lapsettoman tarvitsekaan tietää ja ymmärtää, miltä se nyt sitten tuntuu.
Ei pidä jäädä omaan säälimästä ihmettelemään, vana etsittävä kultareunuksensa tästäkin pilvestä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä