Usein muuttava on helposti juureton ja ystävätön

Olen ollut Pirkanmaalla asuessani töissä Pirkkalassa, Kangasalla, Valkeakoskella ja Tampereella. Jokaisessa työpaikassani joku asiakas tai yhteistyökumppani on kysynyt minulta jossain vaiheessa, että olenko kotoisin siitä kunnasta, missä työskentelen. Olen vastannut, että en ole, mutta asun Pirkkalassa. Seuraava kysymys tietenkin on, että mistä olen kotoisin.

Kun on muuttanut usein, on vaikea vastata kysymykseen, mistä on kotoisin. Olenko kotoisin sieltä, missä asuin kolmevuotiaaksi asti? Vai sieltä, missä asuin 3‒9-vuotiaana? Vai sieltä, missä asuin 9‒19-vuotiaana? Vai sieltä, missä asuin vuoden käydessäni töissä ja missä vanhempani nyt asuvat?

Vastaan aina, että no, vanhempani asuvat Savonlinnassa, mutta lapsuusvuoteni olen asunut Punkaharjulla.

Kotoisin sieltä, missä kasvoi teini-ikään

Ihminen on kotoisin sieltä, missä alapääkarvat kasvoivat.

Ystäväni kertoi, että näyttelijä Antti Holma sanoi podcastissaan, että ihminen on kotoisin sieltä, missä alapääkarvat kasvoivat. Se on varmasti aika hyvä määritelmä kaikessa korniudessaan. Ehkä niihin aikoihin syntyivät ne parhaimmat muistot ja onnellisimmat lapsuushetket. Itse näen jatkuvasti unia kodista, jossa asuin 9‒16-vuotiaana. Siinä kodissa leikin, kasvoin ja ihastuin ensimmäisen kerran.

Olen muuttanut usein ensin perheeni kanssa vanhempien työn perässä ja sitten mieheni kanssa meidän kummankin opintojen ja työn perässä.

Myös mieheni on muuttanut lapsuudessaan perheensä kanssa usein. Kummankin meidän kotikuntien määrä on yhdeksän. Miehellä se olisi oikeastaan kymmenen, koska hän on asunut Tikkakoskella sekä lapsena että uudestaan minun kanssani.

muuttaminen

Tärkeimmät kunnat. Julisteet saatu Kaupunkijuliste.fi.

Muuttaja hyvästelee monta kertaa

Kaikkialta on jäänyt ystäviä elämääni.

Minä olen asunut Pielavedellä, Rantasalmella, Punkaharjulla, Savonlinnassa, Ilmajoella, Seinäjoella, Tikkakoskella, Jyväskylässä ja Pirkkalassa. Se tekee yhdeksän kuntaa ja viisi maakuntaa.

Se tarkoittaa monta hyvästelyä, monta uutta alkua, monta uutta murrealuetta, monia uusia ystäviä ja jälleen jäähyväisiä.

Parasta muutoissa on ollut erilaisten elämäntapojen ja murteiden huomaaminen. Kaikkialla olen saanut vastaanotttaa ihmisten ystävällisyyttä, saanut kulkea kauniissa luonnossa ja saanut oppia, mikä on sen alueen ihmisille tärkeää. Kaikkialta olen saanut ystäviä, ja kaikkialta ystäviä on jäänytkin elämääni. He ovat olemassa ja rakkaita, mutta harmillisen kaukana.

Kasvottomat ihmiset ja rakennukset

Katso lapseni: tuossa metsässä rakensin lapsena majoja.

Kun on asunut vasta hetken kotikunnassaan, on tietyllä tavalla juureton ja turisti. Alussa ei tiedä, missä kasvavat isoimmat mustikat ja kantarellit. Ei myöskään tiedä, mistä kesäkahviosta saa parhaat vohvelit eikä osaa odottaa perinteistä elokuun tapahtumaa naapurikunnassa.

Rakennukset, kivet, rannat ja ihmiset ovat aika kauan kasvottomia. Lapsuuskunnassa voi esitellä lapsille, että tuossa metsässä rakensin lapsena majoja ja tuolla paikalla ennen olleesta kaupasta ostin karkkipäivän karkkeja.

Uuden kotikunnan omat muistot rakentuvat pikku hiljaa. Mitä enemmän tutustuu ympäristöön kävellen, sitä enemmän se avautuu. Mitä enemmän osallistuu kunnassa järjestettäviin tapahtumiin ja harrastustoimintoihin, sitä nopeammin tutustuu ihmisiin ja alueeseen.

muuttaminen

Aikuisena on vaikea löytää ystäviä

Yksi vaikeimmista asioista uuden kotikunnan töihin, lapset hoitoon tai kouluun, kauppaan ja nukkumaan -aikuiselämätavassa on uusien ystävien löytyminen. Ystäviä voi löytyä työpaikoilta, naapurista, lasten kautta tai harrastuksista, mutta ystävien löytyminen voi kestää yllättävän kauan. Isompaa kaveriporukkaa ei ehkä synny ikinä, jos sitä ei luonnollisesti löydy vaikka työporukasta.

On eri asia luoda ystävyyssuhteita aikuisiällä kuin kuulua porukkaan, jonka kanssa on syöty hiekkaa päiväkodin pihalla, leikitty barbeilla alakouluikässä tai juotu salaa kaljaa nuorten kokoontumispaikassa. Lähtökohta on erilainen, kun toisessa ystävät tietävät kaiken vanhemmistasikin ja toisessa esitellään valmis aikuiselämä menneisyyksineen ja nykyisyyksineen.

400 km:ä rakkaimpaan paikkaan

On suuri ilo, että on saanut katsella elämää monesta suunnasta. Se rikastaa elämää ja avaa silmiä. Olen rakastanut jokaista kotikuntaani ja myös iloinnut muutoistamme. Jokaiseen muuttoon on ollut hyvä ja välttämätön syy.

On valtava onni, että muuttohistoriamme keskellä minun ja mieheni vanhemmat asuvat toisistaan 30 km:n päässä yhä kunnissa, jotka ovat meille ne rakkaimmat. Suuri suru on, että sinne on 400 km:ä, mutta onneksi pääsemme sinne aina välillä.

On ihanaa, että on olemassa paikkoja, joihin voi viedä lapset ja kertoa, että tällä kivellä me leikimme, että olemme Ruotsin-laivalla, tuossa koulussa minä opin lukemaan ja tuolta saa parhaat pehmikset.

Tärkeintä on arki juuri nyt

Kun ruokakaupassa tapaa tutun, jonka kanssa jää juttelemaan, on kotiutunut.

Kun ruokakaupassa käydessä tunnistaa, että tuon ihmisen olen nähnyt perhekerhossa, lapsen vahempainillassa tai jumpassa, on kotiutuminen alkanut hyvää vauhtia. Jos pysähtyy juttelemaan jonkun kanssa, on kotipaikasta tullut jo koti.

Tietty juurettomuus sekä ystävien kaipuu elävät minussa aina, mutta tämä on meidän elämäämme. Työ ja opiskelu ovat ohjanneet tietämme ja ohjaavat jatkossakin. Tärkeintä on onnellinen arki juuri nyt sekä WhatsApp. Niistä syntyy onni.

Missä kunnissa sinä olet asunut? Mikä on sinulle se rakkain?

Lisää arkeamme Instagramissa @hannamaariap.

Lue myös

Nämä asiat ovat muuttajalle vaikeita uudella paikkakunnalla!

Muuttaja, muista nämä asiat!

Pirkanmaa, tykkään sinusta, mutta yksi asia järkyttää yhä

Pieni varoituksen sana, jos muutat Tampereelle tai muualle Pirkanmaalla

Vaikeinta naiseudessa on ystävyys

Isovanhemmat asuvat liian kaukana

Kommentit

6 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanaa, että olet löytänyt kodin.

Avatar

Olen asunut koko ikäni parinkymmenen kilometrin säteellä. Mitä nyt opiskelemassa kävin sadan kilometrin päässä, mutta kuitenkin.
En silti omaa laajaa tai pitkäaikaista ystäväpiiriä. En ole yhteydessä enää niihin ihmisiin, joiden kanssa olen käynyt ala-astetta tai edes lukiota.
Jokaisessa elämänvaiheessa on ollut ne omat ihmisensä, esimerkiksi ihan hurjan ihania työtiimejä, mutta työpaikan vaihtojen myötä ei ole enää tullut pidettyä yhteyttä.
Myös lasten harrastusten kautta olen ystävystynyt ihaniin ihmisiin, mutta arjen keskellä heistä kaikista kiinni pitäminen on mahdottoman vaikeaa, vaikka kuinka tahtoisi, silloin kun elämät noin muuten vain vievät kaikkia eri suuntiin
– eteenpäin.
Eli ei ole mikään itsestäänselvyys, että samoilla nurkilla asuvilla ihmisillä olisi jotain elinikäisiä ystävyyssuhteita. Epäilen, että harvemmilla kai.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Niinhän sekin on. Elämäntilanteet vaihtelee ja myös ystävät muuttavat.

Avatar

Olen asunut Savonlinnassa, Vantaalla, Tampereella, Ylöjärvellä ja Tuusulassa. Reilun 6 vuoden reissaamisen jälkeen pääsin takaisin rakkaaseen Savonlinnaan. Tai siis jo 2014 tänne palasin enkä enää koskaan lähde. Pienen kierroksen jälkeen koti-ikävä kasvoi isoksi ja kaiholla aina reissussakin ajattelen miten kaunista täällä on 🙂 kyllä vähän toisenlaisena palasin kotiin, silloin alle parikymppisenä olin sitä mieltä että en ikinä enää tänne halua 😀

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ihanaa, että palaaminen oli mahdollista ja olet nyt onnellinen. Savonlinna vaan on niin ihana ja rakas.

Avatar

Ihana postaus!
Ymmärrän sun tunteen niin niin hyvin!
Juurettomuus, ihmisten hyvästelyt, luopumiset ja kaikki.
Toisaalta on saanut elää monella tapaa rikasta elämää. Osaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla sosiaalinen, vaikka toisaalta ei uskalla päästää ketään enään ihan lähelle. Kun muuten se sattuu niin paljon kun joutuu taas eroamaan.
En ole itse oikeen mistään kotoisin. Noin 20 muuttoa takana, elämää Suomessa ja ulkomailla.
Nyt poikkeuksena olen asunut jo 3 vuotta samassa osoitteessa. Ja tarkoitus asia tässä niin pitkään, vaikka vanhuuteen asti. Tuntuu kummalta kun ei tarvi muuttaa ja pakata joka toinen vuosi. Vieroitusoireita hoidan niin että muutan kotimme huonejärjestystä joka toinen kuukausi. Mutta. Olen nyt onnellinen. Olen löytänyt paikkani ja kotini. Ja omille lapsilleni haluan tästä alkaen pysyvän paikan ja paikkakunnan ja kodin. Ihanaa!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä