En ehkä pysty siihen, mitä neljäkymppiseltä vaaditaan

Neljänkympinkriisi on nyt pahemmin päällä kuin koskaan. En meinaa päästä siitä yli millään – enkä edes ole 40-vuotias.

Täytän vappuaattona 39 vuotta. Se ei ole vielä 40, mutta minua vähän ahdistaa. Tai no, paljon.

Hei, olen Hanna, minulla on neljänkympinkriisi. On muuten ollut jo siitä asti, kun täytin 35 vuotta.

Neljänkympinkriisi saa hyperventiloimaan

Minulla on kaikki, mitä tämän ikäinen ihminen voi toivoa.

Tiedän, tiedän. Tämä on naurettavaa ja typerää. En oikeastaan edes tiedä enkä ymmärrä syytä tähän fiilikseen. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että tiettyyn ikään siirtyminen saa hyperventiloimaan?

Minulla on kaikki, mitä tämän ikäinen ihminen voi ikinä toivoa, mutta silti. Silti.

Minulla on mahtava puoliso ja kolme upeaa lasta, joista vanhin täyttää tänä vuonna jo hengästyttävät 16 vuotta. Minulla on koti, jossa on tilaa asua, kasvattaa lapsia, sisustaa ja haravoida pihaa niin kuin ikäiseni kuuluukin. Kaikki on oikeasti tosi hyvin.

Silti havahdun erilaisissa tilanteissa.

neljänkympinkriisi

Minun ikäiseni johtaja

Kunnanjohtajan ikä: 37 vuotta.

Saatan havahtua tällaisissa tilanteissa:

Luen naistenlehdestä mielenkiintoista henkilöhaastattelua naisesta, joka toimii minun alallani, viestinnässä, viestintäpäällikkönä. Lukemiseni pysähtyy hänen ikäänsä: alle neljäkymmentä.

Luen sanomalehdestä uutisen kunnanjohtajavalinnasta. Kunnanjohtajan ikä: 37 vuotta.

Katson eduskuntaan läpipäässeitä ja heidän ikiään: minun ikäisiäni.

Lääkärini näyttää minua kymmenen vuotta nuoremmalta.

Minusta tuntuu, että vasta juuri pääsin lukiosta, ja joku on erikoistunut lääkäri. Missä välissä he ehtivät kaiken sen?

Terve lääkäri, minä taas

Mietin syöpää ja verikokeita.

Yhä useammin varaan lääkäriajan omien oireiden kuin vauvarokon tai korvatulehduksen takia. Epäillään reumaa, tehdään lääkekokeiluja. Tähystetään keliakiaa, pohditaan allergioiden siedättämistä. Otetaan verikokeita. Laitetaan lähetettä erikoislääkärille.

Sitä paitsi: joka viides sairastuu syöpään. Mietin, kenelle meistä viidestä se tulee. Jos jo ajatus voisi sairastuttaa, niin kovasti oltaisi kipeitä.

neljänkympinkriisi

Julkaisen itsestäni meikittömän kuvan piiloutumatta pakkelin alle. Se on kai rohkeinta, mitä keski-ikäinen voi elämässään tehdä.

Nelikymppinen: seuraa politiikkaa

Täytyy osallistua yhtiökokouksiin, sijoittaa ja yöpyä kansallispuistoissa.

Tässä iässä täytyy seurata aktiivisesti politiikkaa, syödä terveellisesti, tehdä kehoa huoltavaa lihaskuntotreeniä, lukea sanomalehtiä ja harrastaa kulttuuria, kuten oopperoita.

Täytyy olla sosiaalinen, tehdä kuukausilahjoituksia hyväntekeväisyyteen ja kuulua vanhempaintoimikuntiin. Täytyy kierrättää kaikki.

Tässä iässä täytyy osallistua yhtiökokouksiin, sijoittaa, tehdä tarkkoja budjettilaskelmia, olla kiinnostunut verotuksesta ja käydä kansallispuistoissa, ja mieluiten yöpyä kansallispuistossa kahden puun väliin viritetyssä riippumatossa.

Täytyy olla hyvässä ammatissa tai äkkiä hakea uusi työpaikka tai koulutus, koska ihan kohta jää nuorempien jalkoihin. Jos kokee olevansa väärässä ammatissa, niin se on vähän voi voi, tai sitten on toimittava heti.

Kasvata kesäkurpitsoita, lapsia ja lihaksia

Pese ikkunat, matot ja väärät ihmissuhteet.

Tässä iässä täytyy olla lapsia tai jos ei ole, täytyy jäljelle jäänyt aika käyttää todella fiksusti hyväksi. Monilla on sekä lapsia että luottamustoimia, talkoita, polkupyöräilyharrastus ja siirtolapuutarha, jossa kasvattaa tilliä, perunaa, mansikoita ja kesäkurpitsoita.

Täytyy pestä terassit, ikkunat, sauna, uuni ja kaikkien talvivaatteet. Ja matot. Pitää pestä elämästä väärät ihmissuhteet pois ja kiillottaa puhtaiksi ne, jotka haluaa tai täytyy säästää.

Täytyy kerätä sienet, marjat, omenat, lasten lelut lattioilta ja silmäpussit silmien alta. Pitää kerätä myös massaa, mutta oikeilla makroilla, oikeisiin kohtiin.

Pitäisi ostaa vastuullisesti ruuat ja vaatteet, muistaa kaikki vitamiinit ja tietää, suojeleeko lastaan enemmän influenssarokotuksen ottamisella vai väliin jättämisellä. Entä se maidonjuonti, onko parasta rasvaton maito, punainen maito vai kauramaito? Entä kun on keliakia eikä kauramaito käy?

Tässä iässä täytyy osata vastata lapsille mikä olikaan Notre Damen yksityiskohtainen historia, miksi se jäätikkö sulaa ja millä ennustetulla aikataululla, millä tavalla viemäriverkosto toimii, mikä on arabikevät, mitä tarkoittaa inflaatio ja mikä on todennäköisin hallitus. Ja miksi lentokone kestää ilmassa, mikä sähköyhtiö on halvin ja mikä energia parasta ja minä vuosina Paavo Nurmi voitti olympiamitaleja.

Hemmetti vie, en pysty tähän kaikkeen! Muistan just ja just ottaa ne retkieväät koulun retkelle mukaan, ja sekin meinaa aina unohtua!

neljänkympinkriisi

Viimeinen vuosi nuorena

”Olet hyvän ikäinen. Emme halua haastatella ketään nuorta.”

Minua haastateltiin erääseen naistenlehteen oireyhtymästä nimeltä IBS. Ennen haastattelua haastattelija kysyi ikääni. Kun kerroin, että olen 39, hän sanoi, että hyvä. Heidän lukijansa ovat 40-60-vuotiaita, joten he eivät halua haastatella ketään nuorta. Olen siis juuri oikean ikäinen.

Se oli ehkä vähän märkä rätti naamalle.

Minusta tuntuu, että nyt pyörähti käyntiin viimeinen vuosi, jolloin olen edes vähän, edes jollain mittapuulla pikkuisen nuori. Kun astun neljänkympin portaan yli, ei ole enää paluuta. Siinä vaiheessa olen sitten isäni sanojen mukaan lähempänä 60:ta vuotta kuin 20:ta vuotta.

Pätkätyöt uuvuttavat ja vapauttavat

En ehdi seurata politiikkaa enkä kuitusuosituksia.

En oikein tiedä, miten pukisin tämän sanoiksi. Se on jotakin sellaista, että tässä iässä pitäisi osata ja tietää jo niin paljon. Se vähän ahdistaa. Jos et ole kokenut tätä fiilistä, et ehkä voi ymmärtää yhtään.

Tuntuu, että muut ehtivät niin paljon. No, minunkin tahtiani sanotaan hengästyttäväksi, mutta minä ehdinkin niitä asioita, joita rakastan. En ehdi seurata politiikkaa, en kaupunginteatterin ohjelmistoa enkä suosituksia kuitujen saantimääristä.

Ehkä eniten ahdistaa se, että en vieläkään tiedä, missä työssä olisin onnellisin. Pätkätyöt ahdistavat, mutta toisaalta uusia alkuja on jatkuvasti, mikä on myös ihanaa. Sen oikean työn etsiminen myös uuvuttaa, joten pidän siitä lomaa ja nautin pätkätyöstä, mitä teen.

neljänkympinkriisi

Keski-ikäisyyden valtikka ei ole enää skumppapullo eikä opiskelijahaalari. Ei edes vauvan tuttipullo. Se on harava. Rehellinen harava.

#Vanhaanuorisoo

Nelikymppisen saappaat tuntuvat liian raskailta.

Etä-äiti Helka Belt lanseerasi Instagramiin #vanhaanuorisoo-haasteen, jonka ideana on kertoa, että on tosi cool olla vanhaa nuorisoa eli juuri tämän ikäinen, mutta nuori. On supercool olla tämän ikäinen.

Hypin trampoliinilla. Poika otti kuvia. Otin leikkisän virnistyksen. Se näytti irvistykseltä.

Maha pömpötti. Asento oli tyhmä. En ole ihan varma, mutta saattoi vähän myös lantionpohjan lihakset pettää hyppiessä. Elikkäs siis lirahtaa. Sellaista se on olla vanhaa nuorisoo.

Laitoin lopulta Instagramin haasteeseen kuvan, josta oli vahingossa rajautunut pää pois. Katso kuva tästä @hannamaariap.

Odotan, että kohta sitten huomaan, että 39 tai 40 tai 45 on sittenkin ihan jees. Juuri nyt se tuntuu siltä, että sen ikäisen saappaat ovat liian raskaat. Haluan olla kolmekymmentä ja laulaa, että takana on luja putki rilluvuosien. No, ehkä se on edessä, kun kotona lapset eivät enää kaipaa syliä niin kuin ennen.

Yksi asia on varmaa: Kun minä täytän 40 vuotta, järjestämme sellaiset bileet, että ollaan kaikki koko seuraava viikkokin vielä kännissä. Discopallo, savukone ja kaikki parhaat tyypit meille tanssimaan pöydille!

Jumaliste 40, sitä ei sitten oteta missään kiikkustuolissa vastaan! Ystävät, alkakaa jo varautua. Vuoden päästä on niin korkkarit katossa, että irrotellaan niitä vasta vapun jälkeen sitten juhannuksena.

Tule avautumaan omasta kriisistäsi, oli se sitten mikä hyvänsä, Instagramiin @hannamaariap tai Facebookiin sivulle Yli pyykkivuorten. Odotan sinua siellä.

Ps. Mies tuli kysymään Fingerpori-hengessä juuri, että miltä nyt tuntuu, kun olen vajaa nelikymppinen enkä enää reilu kolmekymppinen. Ihan tutulta. Hiukka vajaana on elämä helpompaa.

Kommentit

8 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Just tämä!! Räjähtää pää pelkästä lukemisesta!

Avatar

Tää on just kuin mun suusta. Täytän ens kuussa jo 41, enkä ole vieläkään hyväksynyt sitä, että täytin 40. Tuntuu, että just eilen mua tytöteltiin ja nyt peiliin katsoessa ihmettelen kuka mulle on vaihtamut tän vanhan kääkän pään 🙁 Mieli on edelleen nuorempi kuin kroppa ja sitä vaikea hyväksyä. Mutta nyt pitää vaan elää päivä kerrallaan ja olla joka päivä onnellinen siitä, että tänään on nuorempi kuin huomenna 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tuttu tunne! Yritetään päivä kerrallaan.

Avatar

Olen vasta 32, mutta saan kiinni ajatuksestasi. Palasin yliopistolle lisäkouluttautumaan ja mun kurssikaverit on kymmenen vuotta mua nuorempia, jopa yli. Siis 90-luvulla syntyneitä. Whaaat??? Nehän on ihan lapsia! Ne ei tiedä Spice Girlsejä, Bäkkäreitä, NKOTB:tä jne. Omg.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

No sepä!

Avatar

Toivon, että oman ikäkriisin saa jakaa myös tänne, kun en ole facessa tai instassa. Itselleni tulee aina synttärimasennus. Se ei oikeastaan edes liity suoraan siihen, että vuosia tulee lisää vaan sellainen yleisangsti siitä, että onko tämä elämä nyt sellaista kuin haluaisi ja minkälaista sen pitäisi iässäni olla. Tilanne helpottaa pari viikkoa synttäreiden jälkeen.
Rehellisesti sanoen elämäni ei ole yhtään sellaista kuin ideaalitilanteessa sen toivoisin olevan, mutta eipä se murehtimalla parane.
Hyvää syntymäpäivää sinulle kaunis ja juuri sopivan ikäinen nainen!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Voi kiitos! Kiitos kommentista!

Avatar

Ihana lukea, että muilla on samoja ajatuksia.

Tulee mieleen sama ruuhka kun lapset oli pienempiä (on ne vieläkin pieniä). Neuvolassa kysyttiin kuinka jaksan. Sanoin että tuntuu ettei pysty revetä kaikkeen kun vaaditaan niin paljon. Lapsille pitää olla läsnä, ei saa olla puhelimella eikä lapset saa olla ruudulla ennen kouluikää. Toisaalta ei ole hyvä opettaa lasta siihen, että äiti on ihan koko ajan viihdyttämässä.
Pitää harrastaa liikuntaa perheenä että lapset oppii liikunnallisen elämäntavan MUTTA ei liian tosissaan koska lasten pitää antaa kasvaa rauhassa. Olisi hyvä syödä paljon kasviksia, kerätä itse marjat ja sienet, lähiruokaa, hiilijalanjälki, vegaanihaaste, ei kai nyt eineksiä tai jugurttia (piilosokeri!) MUTTA ei saa ottaa liikaa stressiä ruoasta! Lapset traumatisoituu alkoholin käytön näkemisestä MUTTA jos eivät ikinä näe että äiti juo lasin viiniä niin eivät ikinä opi järkevää alkoholinköyttöä. Kulttuuria olisi hyvä harrastaa ja tietysti lukea iltasatu joka ilta. Luontosuhde pitäisi myös luoda, koska nykylapset eivät tunnista muurahaista. Pitää luoda lapseen sellainen suhde, että uskaltaa puhua asioistaan MUTTA muista olla vanhempi, ei kaveri!

Pitäisi olla omaa aikaa, koska silloin perhe voi hyvim kun äiti voi hyvin. Parisuhdeaikaa koska parisuhde on perheen kivijalka. Aikaa ystäville, koska ystävyys kannattaa. Sukuakin kai olisi hyvä nähdä ja antaa lapsille juuret. Omat vanhemmatkin vanhenee ja niille olisi hyvä antaa aikaa. Töissäkin olisi kai hyvä käydä MUTTA ei ennen kuin lapsi on kolme!

Huh.

(Neuvolantätikin oli kalpea kun olin lopettanut paasaukseni…)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä