Kaikki tatuointini – rakkaat ja aika hölmöt

Tatuoinnit – nuo yhtä paljon vihaa ja rakkautta keräävät leimat ihossa. Minä olen ollut tatuoitavana viisi kertaa, vaikka minulla on tavallaan vain kaksi tatuointia.

Esittelen teille tatuointini, nuo rakkaat ja vähän hölmöt kuvat ihossani.

Tatuointi numero 1: musta kissa

Yksi parhaista asioista täysi-ikäisyydessä oli, että sain vihdoinkin ottaa tatuoinnin. Isä huokaili ja oli hyvin hiljainen. Äiti huokaili ja oli äänekkäämpi, mutta minkäs tekivät, minähän menin ja otin sen!

Tatuoija oli tilattu ystäväni kimppakämppään. Meitä oli iso joukko naisia, tai tyttöjä ehkäpä, ottamassa tatuointia. Yksi otti olkapäähän, toinen rintaan, kolmas käsivarteen.

Minä siinä jonottelin vuoroani ja pohdin paikkaa ja kuvaa. Siitä olin tietenkin varma, että tatuoinnin haluan! Jonkun pienen, jonkun mustan.

Päätin sitten siinä jonottaessa, että vaikka tämä musta kissa ja vaikka tähän. Tarkoitus oli ottaa se olkapään alapuolelle yläselkään aika reunaan, mutta se tuli lätkäistyä aika keskelle. Kissa oli ehkä kahden euron kolikon kokoinen, vaikka eihän nyt hyvänen aika silloin ollut euroja, kun minä täytin 18 vuotta.

Eikä ollut digitaalista kameraakaan, joten minulla ei ole näyttää kuvaa kissasta, eikä kissaakaan enää ole.

tatuointi

Alemman kukan terälehti on kulunut yläreunasta.

Kotiäitien tatuointihaaveita

Sitten tuli opiskeluja, naimisiinmeno, lapsia ja korvatulehduskierteitä, omakotitalon ostamisia ja kotiäitivuosia. Tuli valmistumisia, päiväkoteja ja työpaikkoja.

Jossain vaiheessa minulle ja ystävälleni Minnalle tuli järkyttävä tatuointikuume. Harrastimme lasten nukkumaanmentyä tatuointiohjelmien katselemista. Katsoin niitä ihan valtavasti. Oli kilpailuja, realityä, kauhutarinoita…

Pohdin, että kissani ei näytä kovin kivalta, mutta ehkä sen päälle voisi tehdä jotain… Tilanne eskaloitui, kun lähdimme kahdestaan viikonlopuksi Helsinkiin. Kaksi äitiä jättivät miehensä ja lapsilaumansa kotiin ja lähtivät vailla mitään velvoitteita Helsinkiin bailaamaan.

Saimme kuningasidean ja perään hervottoman naurukohtauksen. Me, kolmekymppiset kiltit kotiäidit, päätimme mennä ensimmäiseen tatuointiliikkeeseen ja ottaa tatuoinnit tuosta noin vain. Ja ihan selvin päin!

Liikkeet olivat kiinni tai täyteen varattuja. Se oli ehkä ihan hyvä.

Tatuointi numero 2: perhosia

Ajatus jäi muhimaan. Ystävä keksi oman tatuointinsa, mutta minä pohdin vielä omaani.

Varasimme ajan. Sanoin tatuoijalle, että haluaisin ehkä lintuja kissani päälle. Hän lupasi etsiä niitä.

Kun menimme varaamallemme ajalle, sanoin, että haluankin perhosia. Tatuoija ehkä suuttui siitä. Löysin hänen kansioistaan perhosia, joihin pyysin jotain koristeluja. Hän ei tehnyt niitä vaan teki kuin leimasimella mustat löntit. Olen yhä siitä vähän vihainen.

Aava on kuitenkin sitä mieltä, että kolme perhosta kuvaavat heitä, lapsiani. Hän katselee niitä usein.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Viestintäpäivien iltajuhla alkamassa. #tiedottaja #rohkeasti #kirkonviestintäpäivät

Henkilön HANNA MAARIA Yli pyykkivuorten (@hannamaariap) jakama julkaisu

Tatuointi numero 3: kiemuroita

Seuraavalla kerralla menin ihan eri tatuoijalle, joka piirsi perhosteni keskelle pyynnöstäni kiemuroita.

Tatuointi numero 4: kukkaköynnös nilkkaan

Jossain vaiheessa aloin haaveilla kukkakönnöksestä nilkkaan. Etsin sopivaa kuvaa kauan, ja lopulta löysin liljan kuvan. Tähän kukkaani olen yhä hyvin tyytyväinen!

Tatuointi numero 4: lilja jalkapöydässä

Käytän läpi kesän balleriinoja. Koska minulla on usein kylmä, minulla on usein farkut. Halusin, että kukkaköynnökseni jatkuisi jalkapöydän päälle.

Tässä vaiheessa olimme jo muuttaneet Jyväskylästä Tampereelle. Tulin aivopesseeksi naapurin rouvan, jonka kanssa lähdimme kumpikin tatuoitaviksi.

Tatuoija ei tykännyt ideastani jatkaa köynnöksiä jalan päälle. Päätimme, että jalan päälle tulikin toinen lilja. Nyt minulla on jalassa kaksi erilaista tatuointia. Farkuilla ja balleriinoilla näkyy lilja, tennareilla ja käärityillä lahkeilla köynnös ja shortseilla ja balleriinoilla kokonaisuus.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Siis mikä sää! Minäkään en tartte villahousuja! 🌞😎 #spring #summer #love #lovemylife #ylipyykkivuorten

Henkilön HANNA MAARIA Yli pyykkivuorten (@hannamaariap) jakama julkaisu

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Viestintäpäivien sanomaa ”ole rohkea, tee rohkeasti” kuuntelemassa luentosalin lattialla Oulussa. #rohkeasti

Henkilön HANNA MAARIA Yli pyykkivuorten (@hannamaariap) jakama julkaisu

Sattuuko tatuointi?

Moni on kysynyt, että eikö tatuoiminen satu. Minua sattui kaikista eniten jalkapöytä. Muut kestin paremmin. Totta ihmeessä se sattuu! En todella ole heitä, jotka nukahtavat tatuointipöydälle…

Kadunko tatuointejani?

En kadu tatuointejani, en yhtäkään. En edes sitä kissaa. Se pikkukissa toimi tärkeänä itsenäistymisen välineenä.

Tatuointini ovat vähän hassuja, mutta tärkeä osa minua.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Miehen työpaikan juhlapäivä. Ensimmäinen juhla alkamassa.

Henkilön HANNA MAARIA Yli pyykkivuorten (@hannamaariap) jakama julkaisu

Haluaisinko lisää tatuointeja?

Haluaisin korjata perhosiani niin, että niiden päälle tehtäisi kuvioita vaikka valkoisella. Olen valmis kaikkiin blogiyhteistyötarjouksiin, heh.

Haluaisin myös jompaan kumpaan ranteeseen tatuoinnin, mutta en osaa päättää, kummin päin se tulisi. Onko kuva oikein päin, kun käsi osoittaa alas vai kun ylös?

Annanko lasteni ottaa tatuointeja?

Kannatan ehdottomasti näitä asioita:

– Älä ota tatuointia ennen kuin olet 20-vuotias.

– Pohdi kuvaa kauan ja tutki tatuoijien portfolioita.

– Ole juuri sellainen kuin itse haluat olla, oli sinulla sitten tatuointeja, lävistyksiä, irokeesi tai joka päivä puku päällä. Tai mitä nyt keksitkin.

Missä sinulla on tatuointeja? Kerro blogin Facebookissa tai Instagramissa!

Kommentit

3 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Hyviä ajatuksia 🙂 Minäkään en ottaisi kasvoihin tai kaulaan.

Avatar

Oho..ei yhtään enenpää oot kohta leimojen peitossa koko kissa.

Avatar

Minulla ei ole tatuointeja. En ole vielä törmännyt sellaiseen ajatukseen tai oivallukseen, jonka tatuointina tietäisin kestävän ”hyvänä ideana” vielä vuosienkin päästä. Olen ehkä arka ja vanhanaikainen, mutta tässä syitä, miksi ei minulle:

Naisille tulee aina väistämättä eteen niitä tilanteita, joissa on pudttva jalkaan ihon väriset, ohuet sukkahousut. Silloin juuri mikään ei näytä niin pahalta, kuin ohuen kerroksen läpi kuultava tatuointi.

Tekstitatuoinnit taas ovat vähän niinkuin ne sisustustekstit, joita vielä viisi vuotta sitten oli ”jokaisen jokaisessa seinässä”. Eipä enää näy sisustusblogien kuuminpina ideoina… osuvinkin mietelause kuluu ja haalenee. Teksteille käy kuin tribaleille: ne näyttävät pian vain korneilta.

Kaula, kasvot ja kädet näyttävät silmääni likaisilta tatuoituina.

En oikeastaan käytä samoja vaatteita, koruja tai kellojakaan vuodesta toiseen. Hiustyyliäkin vaihtelen silloin tällöin. Sisustustakin toisinaan. Miksi ”hakkaisin” ihooni koristeita ajatuksella, että tulen tykkäämään niistä aina?

No, milloin olen meinannut tehdä poikkeuksen?
Aikanaan suunnittelin, että lasten ensimmäiset ihmispiirrokset voisin tatuoiden vieri viereen tuohon rintaan. Paikkansa jokaiselle. Ei tullut koskaan tehtyä, enkä ole toisaalta riittävästi kuvia kai kaivannut.

Useamman leikkauksen läpikäyneenä olen joskus leikkinyt ajatuksella, että ottaisin tatuointina päiväyksen jokaisen arven viereen. Toistaiseksi on jäänyt tekemättä tämäkin. Arvet ovat ja pysyvät päiväätkin.

Toisten kuvat eit minua häiritse. Ei vaan taida olla minun juttuni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä