En osannut hakea apua, vaikka olin ihan loppu äitiyteen

En osannut hakea apua, vaikka olin ihan loppu. Minulla oli vain yksi ajatus: Olen ihan huono äiti.

Seurasin tällä viikolla Facebookin ryhmässä keskustelua, jossa eräs äiti kirjoitti, että hän on todella väsynyt äitiyteen eikä jaksa enää hoitaa lapsiaan. Moni neuvoi häntä eteenpäin, myös minä. Kirjoitin, miten tärkeää on, että hän tunnistaa, että on äärirajoilla ja miten tärkeää olisi hakea nopeasti apua.

Kun itse olin samassa tilanteessa, tunnistin vain sen, että olen ihan huono enkä vain osaa olla äiti. Ripustin kahdeltatoista yöllä pyykkejä ja itkin, mutta en hakenut mistään apua. Suoritin vain kelloa vilkuillen ja hampaita purren elämää eteenpäin.

äitibloggaaja

Väsynyt äitiyteen

Olin ihan loppu melkein vuoden ajan, syksystä kesään. Tai ainakin siitä ajasta muutaman kuukauden.

Meillä oli silloin 2-vuotias, ekaluokkalainen ja neljäsluokkalainen. Oli uusi päiväkoti pienellä ja uusi koulumaailma keskimmäisellä. Minulla oli uusi, vaativa työ – ja mies oli koko sen vuoden arkipäivät toisessa kaupungissa työuraan kuuluvassa jatkokoulutuksessa.

Muistan siitä vuodesta vain välähdyksiä.

Lapset tappelevat

Välähdys 1. Kello on jo yli puolenyön, ripustan pyykkejä ja itken. Käyn nukkumaan vasta joskus puoli yhden aikaan. Kello soi kuudelta.

Välähdys 2. Aavan keliakia oireilee rajusti, mutta emme tiedä, että on kyse siitä. Olen huolestunut ja väsynyt. Tarkkailen lasta, lohdutan lasta ja googletan. Lapsi saa diagnoosin vasta helvetillisten 1,5 vuoden kuluttua.

Välähdys 3. Lapset eivät tottele. Aavalla on hirveä uhma oireittensa lisäksi. Isommat tappelevat kaikesta vastaan. Muistan, että tappelen Aavan kanssa hampaidenpesusta ja huudan sen jälkeen isommille, että ”Nonni, teidän vuoro, olkaa hyvä ja aloittakaa se tappelu siitä, että ette halua pestä hampaitanne!”

Välähdys 4. Raahaan töiden jälkeen väsyneet lapset kauppaan. Koko ilta tuntuu menevän kaupassa.

äiti väsymys

En voi uupua

Välähdys 5. Soitan miehelle usein ja valitan ja itken, miten väsynyt olen. Mies ahdistuu, kun ei voi tilanteelle mitään. Tappelemme.

Välähdys 6. Samassa työhuoneessa on minua aika paljon vanhempi työkaveri, josta on tullut ystävä. Vuodatan hänelle tuntemuksiani jälleen kerran ja nielen itkua. Hän sanoo, että kuulostaa työuupumukselta. En voi uupua enkä hakea saikkua, olen hyvänen aika sijainen! Olen vain paska äiti, siinä kaikki.

Välähdys 7. Kuulun lasten koulun vanhempaintoimikuntaan. Tykkään kokouksista, mutta kun saan hankittua lapsille hoitajan ja ajan kokoukseen, mietin miten paljon järkevämpää olisi ollut mennä vain kotiin nukkumaan, lukemaan lehteä tai edes ripustamaan niitä pyykkejä.

Välähdys 8. Kuljetan lapsia harrastuksiin. Karseinta siinä kaikessa on uhmaikäisen kanssa taistelu. Kun yritän saada häntä nopean päivällisen jälkeen ulkovaatteisiin ja autoon, että voimme kiireellä lähteä, itkemme lopulta molemmat.

äitiys

Olen huono äiti

Yksi parhaista ystävistäni sanoo, että olen ihan lapanen, kun lapset vain tappelevat enkä saa heitä tottelemaan. Kyllä, niin olen! Minun täytyy ryhdistäytyä, ajattelen. Se auttaa ehkä hetken, kun katson, että sanomani asiat toteutuvat enkä anna periksi.

Silti ajattelen koko ajan, että olen huono äiti. Se tunne on päällä vahvana.

Toinen ystävä sanoo sanat, jotka kannattelevat. Hän sanoo, että en ole huono äiti vaan että elämäntilanteemme on rankka.

Elämäntilanne on rankka!

Kotona kello 17

Vaikka olen ihan loppu ja yksin vailla tukiverkkoja, en osaa hakea mistään apua. Yritän suorittaa uuden ja vaikean työni mahdollisimman hyvin, mutta olen ihan äärirajoilla. Onnistun työssäni, mutta kotona olen ihan loppu. Haen Aavan päiväkodista ja Henrikin iltapäiväkerhosta kello 17 maissa ja kohtaan kotiovella kauan yksin olleen koululaisen.  Terve vaan, eiköhän aloiteta itkuiset tappelut!

Päiväkodista sanotaan, että voisin hakea lyhyempää työaikaa, koska minulla on ekaluokkalainen. Haha, sijaisenako?

En edes kysy.

äitiys

Illat syliä ja satuja

Sitten alkaa helpottaa. Työ alkaa sujua ja helpottuu. Viikonloppuisin käydään kaupassa arjen sijaan. Rauhoitetaan illat sylittelyyn ja satujen lukemiseen. Tehdään ruuat viikonloppuna.

Ei silti ole kenellekään apua, että en hae apua. Vuodesta jää väsymysarvet, jotka tuntuvat osaltaan yhä.

En osannut hakea apua vaikka olisin sitä kaivannut kiihkeästi.

äitiys

Äiti, hae apua

Jos uuvut äitiydessä, älä jää yksin! Voit hakea apua esimerkiksi täältä:

  • Neuvola
  • Työterveys tai terveyskeskus
  • Sosiaalitoimi

Muista myös

  • Tee arkiruuat viikonloppuna
  • Älä pelkää eineksiä, jos ne auttavat
  • Käy kaupassa viikonloppuisin tai tilaa ruuat kauppakassipalvelulla kotiin tai kaupan infoon
  • Sovi naapureiden ja ystävien kanssa lastenhoitorinkejä. Tänään minä hoidan kaikkia lapsia, seuraavalla kerralla sinä
  • Jos on varaa, palkkaa välillä lapsenvahti
  • Nuku niin paljon kuin voit
  • Vähennä lasten harrastuksia
  • Älä stressaa sotkuista, siivoa viikonloppuna tai kun on parempi hetki
  • Sano ei kaikelle ylimääräiselle, kuten vanhempaintoimikunnalle – paitsi jos saat siitä voimia arkeesi
  • Ota lapset syliin ja lue satuja – tappelut johtuvat usein siitä, että kaikki ovat väsyneitä ja kaikilla on ollut ikävä

Voimia! Et ole huono äiti. Minäkään en ollut – enkä ole nytkään.

Lue myös

Näin lapsemme keliakia diagnosoitiin

Isovanhemmat asuvat liian kaukana

Äitien täytyy muistaa niin paljon, että lähtee järki

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Minusta on tullut paska mutsi

Kommentit

8 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Huh, uskon, että on rankkaa! Tsemppiä sulle!

Avatar

Omat vinkkini tuohon lisäksi:

– uskalla hiljentää vaihtia. Uralla on aikaa edetä vielä myöhemminkin. Tulemme tekemään töitä tuonne seitsemänkymmenen ikävuoden tietämiin, joten työuraa ei tarvitse tehdä ”valmiiksi” ensimmäisen viidentoista työvuoden aikana.
On myös harhaa, ettei taloudellisesti pärjää, jos vähentää. Kyllä pärjää ja elämänlaatu kohenee. Lyhennettyä työpäivää tai työviikkoa. Rohkeaa irtiottoa ja kokonaan kotiin jäämistä vain yksille tuloille. Elämänlaatu voi vaatia taloudellista jarruttamista, mutta se kannattaa. Elämänlaadun kohentuessa ja jaksamisen lisääntyessä ostovoiman heikentyminen ei tunnu missään. Viis etelänmatkoista ja siitä neljännestä makuuhuoneesta, meillä ei enää tapella eikä kiukutella.

-Tunne vastuusi. Huomaa puolisosi ja pyri keventämään hänen taakkaansa. Kerro tarpeistasi ääneen. Pidä huolta, että molempien tarpeet tulevat arjessa huomatuiksi.

– Pyydä apua päiväkodista. Sieltä löytyy ammattitaitoa ja kontakteja, sekä keskusteluapua.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos, hyviä vinkkejä!

Avatar

Täällä 4 lasta välillä 4v-12v. Itsellä uusi vaativa työ. Arki alkoi lomien jälkeen tällä viikolla. Totaalinen uupumus päällä. Kesä oli niin ihanaa aikaa ilman minuuttiaikatauluja. Kauhulla odotin tätä viikkoa ja arjen käynnistymistä. Samaistun täysin noihin juttuihin. Sanotaan että ruuhkavuodet, kyllä se joskus helpottaa. Mutta miten näiden yli selvitä järjissään… Oma työ, kotityöt, lasten koulut ja läksyt, harrastukset, vanhempainillat, kaiken maailman leipomiset leirikoulujen rahan keräyksiin, hammaslääkärit, neuvolat.. ja parisuhdekin pitäis hoitaa ja omaa aikaakin ois kiva joskus hetki saada.. Kaikki pitää aikatauluttaa tarkkaan että selviytyy. Mutta tää minuuttipeli uuvuttaa

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Uskon! Onnistuuko harrastuksissa kimppakyydit, ruokien teko pakastimeen, kauppakassipalvelu, vierailujen vähentäminen?

Avatar

Tuohon lisäisin vielä ikääntyvät ja sairastavat isovanhemmat… Meillä ns vaaka tänä kesänä kallistui siihen suuntaan että me kannattelemme molempia ikä polvia… Omat lapset vasta 3 ja 5v.

Avatar

Mä oon se ”siivousfriikki” kenen kotona pitää aina olla siistiä tai edes yleisilme siisti. Sen lisäksi mä oon se ” itse oon lapseni hommannut he myös hoidan” tyyppi. Lapset 3v ja 8kk. Olen aina lapsien kanssa. Mummolaaan jää joskus kauppareissun ajaksi that’s it. Mies osallistuu jonkin verran mutta tekee todella pitkiä ja uuvuttavaa työtä. Ja nyt voin myöntää oon todella väsynyt. Suunnitelmissa on keksiä taaperolle esim jtn kerhotoimintaa. Tai oppia vaon hölläämään mm. Niissä kotitöissä. Äitiys niin ihanaa mutta myös niin rankkaa!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Varmaan just hyvä, jos sen tunnistaa, että nyt on aika loppu. Se on kai eka askel. Tsemppiä muutokseen!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä