Äiti tunnustaa: Löin lasta päähän kattilalla. #äititunnustaa

Nyt on sen aika: #äititunnustaa

Somemammat suorittavat äitiyttään täydellisesti. Lapsilla on aina merkkivaatteet päällä, koti on tyylikäs ja siisti ja äidillä aina kulmat nypittynä, hiukset pestyinä ja hymy huulilla. Itse taas sitä tuntee välillä suorittavansa äitiyttä nipin napin hyväksyttävästi. Vaikka kaiken tekisi oikein, niin silti on syyllisyys joka suuntaan. Miksi itse mokailee ja just ja just selviää, mutta kellekään muulle ei käy näin?

Lue tästä Äitien täytyy muistaa niin paljon, että lähtee järki.

Haastan kaikki kertomaan Facebookin ryhmissä, Yli pyykkivuorten Facebook-sivulla tai Instagramissa jonkun äitiyteen liittyvän nolon tunnustuksen! Kerro joku pienikin asia, minkä luettuaan muut voivat huokaista, että huh, muillakin on tällaista.

Mikäli kerrot tunnustuksen blogissasi, Instagramissasi tai YouTube-kanavallasi, mainitse tai linkitä tämä postaus tai Instagram-kanavani @hannamaariap. Käyn sitten kurkkimassa niitä ja linkitän tämän postauksen alle. Liitä mukaan #äititunnustaa.

#äititunnustaa

#äititunnustaa

Tässä muutama tunnustukseni vertaistueksi teille! #äititunnustaa, olkaapa hyvä:

Unohdin hakea lapsen eskarista

Olin Aavan kanssa kotona hoitovapaalla, kun Henrik oli eskarissa. Yhtenä aamupäivänä olimme neljän äidin ja neljän taaperon kanssa porukalla yhden äidin kotona puolen tunnin matkan päässä. Yksi äideistä, ammattimuusikko, soitti meille viulua. Söimme ihania herkkuja, ihastelimme uutta taloa ja olimme ihan pökertyneitä yhdessäolosta ja lasten suloisuudesta.

Kun päiväuniaika alkoi olla lähellä, lähdimme ajamaan kotiin. Olin toisen äidin kyydissä. Katsoin, että eskarista soitetaan. Vastasin iloisena, ja samalla hetkellä, kun sanoin nimeni, se jysähti. Herramunvereni, mitä kello on?!! Tajusin, että poika olisi pitänyt hakea ainakin vartti sitten.

En yhtään muistanut! Ihan unohdin, että minulla edes on muita lapsia kuin tämä yksi taapero. Nauroin puhelimessa, että nyt vain unohdin, kun näitä lapsia on vissiin liikaa, mutta kyllä tässä nyt vielä vartti menisi ennen kuin ehdin paikalle.

Siitä lähtien huumorintajuiset hoitajat tarkistivat usein, että olen kartalla, missä kukakin lapsistani on. Pidin sitä pottuilua suurena välittämisenä. Ihan parasta huumoria.

Unohdin eväät retkelle

No, välillä se nyt vaan on tällaista. Ainakin alussa. Ja joskus keskellä. Usein keskellä. Joskus lopussa. Usein lopussa.

Ps. Mikä loppu? Kun saa itselle vanhainkotipaikan? Lapsille vanhainkotipaikan?

äititunnustaa

Unohdan välillä asiat heti luettuani Wilman

Joskus siinä vain käy niin, että Wilmasta luetut asiat valuvat päästäni samalla tavalla kuin teinin mielestä käsky viedä roskat nyt heti. Yritän kyllä, mutta sitten välillä käy kuten eskarin metsäretkipäivänä.

Kattilaepisodi

Tyhjensin kerran astianpesukonetta, kun esikoiseni oli ehkä seitsemänvuotias. Esikoinen ja mies seisoivat astianpesukoneen kummallakin puolella. Nappasin koneesta kattilan heidän välistään. Minun piti nostaa se yläkautta, mutta he olivat niin lähellä, että vetäisin sen alakautta heidän jalkojensa kohdalta.

Samaan aikaan heiltä putosi jotain lattialle, ja kumpikin kumartui nostamaan sitä. Samalla sekunnilla minä heilautin kattilan heidän välistään niin, että kattila osui kipeästi kumpaakin päähän. Toiselle tuli kuhmu ja toiselle verinen naarmu. Huuups…

En muista vitamiineja

En vaan aina muista antaa lapsille vitamiineja.

#äititunnustaa

Päästin aivopierun vanhempainillassa

Aavan päiväkodin vanhempainillassa kerrottiin, että vanhempaintoimikuntaan tarvitaan kiihkeästi uusia jäsenia. Aktiivivanhemmat ja hoitajat alkoivat innoissaan kertoa, mitä kaikkea vanhempaintoimikunta voisi järjestää lapsille. Olisi hyvä olla myyjäiset, sukkien myymistä, autonrenkaiden vaihtamista jonain lauantaina ja kirpputoria.

Sitten se tapahtui: aloin nähdä lasten harrastusporukoiden talkoot, luokkien myyjäiset ja seurojen jouluesitykset sekä kiireen, väsymyksen ja stressin. Vanne alkoi puristaa työssäkäyvän kolmekymppisen kolmen lapsen äidin päätä.

Minulta lipsahti. Päässäni ajattelin, että olen hauska. Voin kertoa, en ollut hauska. Se oli aivopieru.

‒ Multa valuu jo hiki, naurahdin.

Tuli jäätävä hiljaisuus. Kaikki pysähtyivät tuijottamaan järkyttyneen näköisinä. Juuri, kun lueteltiin ihanaa koko perheen tekemistä, jossa verkostoituu ihanasti, joku urpo keskeyttää.

Lastentarhanopettaja tuijotti minua hämmästyneenä yhtenä isona kysymysmerkkinä.
‒ Sulta valuu jo hiki?

Aloin soperrella, että kolmen lapsen kanssa talkoita riittää. Yritin korjailla, kehuin, että varmasti kivoja retkiä järjestävät. En onnistunut pelastamaan tilannetta. Puheen aloittanut vanhempi sanoi, että retket voidaan järjestää myös niin, että vanhemmat maksavat suoraan eivätkä osallistu. Toinen lastentarhanopettaja katsoi minua ja sanoi, että kyllä kaikki lapset aina pääsevät retkelle, hekin, joiden vanhemmat eivät ole maksaneet tai tehneet mitään.

En minä sitä tarkoittanut! Kyllä minä osallistun, joka ikiseen tapahtumaan olen osallistunut ja mokkapaloja leiponut peltitolkulla. Olen ollut aina yksi aktiivisimmista ja jatkossakin olen, mutta saa minua hengästyttää, jos jo päiväkotiryhmän takia olen lauantain vaihtamassa renkaita! Lauantain!

Olin varma, että olin koko lapsen hoitouran ajan tunnettu hoitajien keskuudessa Hiki-Hannana. En vain pystynyt olemaan täydellinen, renkaita lauantaina vaihtava superäiti. Ei vaan pystynyt!

#äititunnustaa

Tunnusta sinäkin! #äititunnustaa

Kerro Facebookin ryhmissä, Yli pyykkivuorten Facebook-sivulla tai Instagramissa joku äitiyteen liittyvä tunnustus! Kerro joku pienikin asia, minkä luettuaan muut voivat huokaista, että huh, muillakin on tällaista.

Mikäli kerrot tunnustuksen blogissasi, Instagramissasi tai YouTube-kanavallasi, mainitse tai linkitä tämä postaus tai Instagram-kanavani @hannamaariap. Käyn sitten kurkkimassa niitä ja linkitän tämän postauksen alle. Liitä mukaan #äititunnustaa.

Lue myös

Äitien täytyy muistaa niin paljon, että lähtee järki.

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Case sukat: 2010-luvun äitiys tiivistyy tähän hulluun tarinaan

Ei mitään hattaraa vaan oikeaa arkea: laskuja, väsymystä ja täitä

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä