Eri-ikäisten lasten äitiys on välillä vaikeaa

Eri-ikäisten lasten äitiys on todella ihanaa, todella rikasta ja no, vaikeaa!

Kaukana ovat ne ajat, jolloin äitiyden identiteettinä oli olla imetettävän ja leikki-ikäisten äiti. Sitten jossain vaiheessa olin esimerkiksi 2-, 7- ja 9-vuotiaiden lasten äiti. Siinähän sitä mukavasti sekoittui uhmaikä, lukemaanopettelut ja englanninkielen harjoittelut.

Olihan se aikamoista, mutta se oli silti aivan erilaista kuin nyt. Todella erilaista kuin nyt. Silloin sitä saattoi esimerkiksi laittaa lapsille piirretyt pyörimään, ja siinä he katsoivat kaikki sohvalla kuin huumattuna jotain Barbie-leffaa. Kaikki kolme!

Silloin saattoi myös laittaa eväät reppuun ja lähteä päiväksi metsäretkelle tai leikkipuistoon ja (yleensä) kaikki olivat silleen, että ”huikea idis, äiti oot paras”. Keksit käteen ja hymy huulille!

Ei kuulkaa ole keksit enää mitään!

äitiys

Äitiyden identiteetti rakentuu hitaasti

Tällä hetkellä meillä on 8-, 13- ja pian 16-vuotiaat lapset. Yritäpä hei kuule olla tokaluokkalaisen, yläkoululaisen ja lukiolaisen äiti yhtä aikaa! Ei auta keksit, ei.

Äitiyden identiteettiä rakennetaan koko lapsen lapsuuden ja ehkä koko äidin äitiydenkin ajan. On todella nerokasta, että useimmiten lapsi tulee perheeseen vastasyntyneenä eikä esimerkiksi suoraan murrosikäisenä (että suuri hatunnosto sijaisperheille, respect).

On ihan järkevää, että äitiyttä saa opetella sen 14-15 vuotta, ennen kuin saa alkaa vääntää kunnolla. Tosin lapsesta (ja äidistä) riippuen saatetaan toki vääntää koko ajan aina siitä asti, kun lapsi oppii pudistelemaan päätään vastaanpanemisen merkiksi esimerkiksi puolivuotiaana.

Äitiys on vaikeaa

Yritäpä viedä lapset leffaan. Eipä löydy leffaa, josta he kaikki tykkäisivät, ja josta nautinnosta kannattaisi äidin maksaakin. Oikeastaan vain pizzalle ja hampurilaiselle meno on juttu, josta kaikki varmasti ilahtuvat – ja senkin meillä esikoinen jättää väliin, jos on sopinut jo kaverin kanssa jotain.

Lasten kiinnostuksenkohteet ovat erilaisia, mikä on tietysti ihan kivakin. Ja sekin on kiva, että äidin ohjelmatoimistonaolokin lakkaa, kun äiti ei todellakaan ole mikään kiinnostuksenkohde numero 1, eikä edes 11.

äityis

Aika, jolloin lapsi söi mukisematta kaikki tarjoamani ruuat ja lähti mukaani kaikkialle mielellään.

Äiti multitaskaa

Minä yritän lyllertää lasten keskellä keski-ikäisenä kukkahattutätinä.

Ihan pelkkä kotonaolo on kuin astumista johonkin kummalliseen monen ulottuvuuden imperiumiin. Jotenkin tuntuu, että kaikki lapset elävät ihan eri ulottuvuudessa, ja minä yritän lyllertää keski-ikäisenä kukkahattutätinä siinä keskellä.

Kuvitelkaa vaikka, että saatan samassa hengenvedossa puhua tällaista:

– Kävitkö vessassa ja pesitkö kädet? Muista käydä hakemassa ulkoa ne keppihevoset! Voin lukea iltasadun, kun olet vaihtanut yökkärin – hei, olihan ne läksyt tehty? Äitikarhu tulee ja nappaa, murrr, älä karkaa (hillitöntä juoksua, karjumista ja kikatusta ympäri kotia).

Ja

– Muista, että sulla on ne treenit huomenna. Ja se lupalappu, palautitko sen? Sulla on ensi viikolla historian koe, koska luet siihen? Kännykkä käytävään yöksi! Nyt sinne suihkuun! Äiti tulee ja halaa! Jaahas, ei saanut halata…

Ja

– Ei kun oikeasti, ihan viimeistään tulet 21.30! Ei, kun 21.30! Muista, että imuroit ennen kuin lähdet huomenna! Joko teit ne kurssivalinnat? Yhtään ei saa venyttää iltaa! Okei, voit lähteä sinne viikonlopuksi, jos haluat. Mene bussilla sinne ja käy ostamassa se ja tuo se sitten sinne ja… Sä oot kyllä kohta mun mittainen!

äitiys

Hetki sitten, kun en vielä tajunnut, että äitiys tulee muuttumaan.

Yritän olla mokaamatta

Yritän olla mokaamatta kaikkea esikoisen kanssa. Hitto, se vasta onkin vaikeaa.

Välillä on vaikea kääntää ajatukset esimerkiksi lukion vanhempainillasta tokaluokan vanhempainiltaan. Läksyjen teon opettelu ja lyhyen matematiikan ja pitkän matematiikan erojen pohtiminen sekoittuvat päässäni. Miten ihmeessä osaan yhtä aikaa auttaa puhaltamalla pipiin, joka tulee kaatumisesta narua hypellessä ja kuuntelemalla murheeseen, joka tulee törmäämisestä murrosiän tuomiin haasteisiin?

Yritän muistaa innostua myös kuopuksen vaiheista, joita elän jo kolmatta kertaa. Yritän muistaa, että jokainen lapsi elää omaa ikävaihettaan ensimmäistä kertaa. Yritän muistaa, että kaikki on muuttunut siitä, kun olin heidän ikäisensä.

Yritän kasvattaa esikoista niin, että en kiellä häneltä nyt kaikkea sitä, minkä sallin naurahtaen pikkusiskolle kahdeksan vuoden kuluttua. Yritän olla mokaamatta kaikkea esikoisen kanssa. Hitto, se vasta onkin vaikeaa.

(Me jopa yritimme pakottaa häntä käyttämään lukiossa, jonne kulkee bussilla, reppua eikä nahkaista olkalaukkua. Niin pihalla me olemme. Niin hitaasti me kasvamme lasten mukana.)

Välillä tuntuu, että en vain osaa tätä äitiyttä. Lue myös Minusta on tullut paska mutsi.

Sanon joka päivä: kännykkä pois!

Olen ylpeä sinusta! Rakastan sinua!

Vaikka kaikilla lapsilla on niin eri vaihe, on heidän arjessaan hyvin paljon samaakin. Esimerkiksi sanon kaikille nämä samat asiat ehkä joka päivä:

– Kännykkä käytävään yöksi! Siivoa huone! Mites läksyt? Istu nätisti! Ota kasviksia. Nyt nukkumaan!

Ja

– Oliko kiva päivä? Mitä opit tänään? Olipa kivoja Wilma-merkintöjä! Olen ylpeä sinusta! Rakastan sinua!

Saitteko kiinni ajatuksenjuoksustani viikon 2/3 vanhempainillan jälkeen keskiviikkona kello 22.40? Ajatteleeko kukaan samoin?

Lue myös

Minusta on tullut paska mutsi

En osannut hakea apua, vaikka olin ihan loppu äitiyteen

Äitiys tiivistettynä: Minä suojelen sinua kaikelta

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Kommentit

4 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ja ne kasvaa nopeasti!

Avatar

Ihana postaus❣️
Meillä tytöt 11v ja 14v ja poika 3v.
Tuntuu että kuopus jää vähimmälle siinä, että esim eilen ei päästy hänen vanhempainiltaan kun oli toisen tytön futispelit ja toisella ratsastus. Molempiin tarvittiin kuskausta.
Viime keväänä oli keskimmäisen ja kuopuksen kevätjuhla samaan aikaan ja minä iltavuorossa. Menivät keskimmäisen kevätjuhlaan.
Toisaalta esikoisen aikaan nökötettiin tiukasti kotona, kuopus oli jo 6 viikkoisena eka kerran heppatallilla ja kolmiviikkoisena mökillä.
Onhan se eri elämäntilanne mihin kuopus syntynyt, ja me vanhemmatkin eri vaiheessa elämässämme.
Ihanaa kun kirjoitat teineistä, meilläkin hurjimmat vuodet (?) ovella kolkuttelee..
Kiitos kivasta blogista ❣️

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Voih, nuo on tosi kurjia valintoja! Oikein tekee mieli selittää muille vanhemmille ja työntekijöille, että ”oltais me tultu, mutta kun nämä kaikki on yhtä aikaa”. Kiva, että kirjoitit <3

Avatar

Apuva, meillä lapset nyt just se 9,7ja 3v. Ja kyllä, tämä on ihanaa aikaa. Kaikki ovat vielä niin…no lapsia! Leikkivät, viihtyvät kotona ja tosiaan keksit ja leikkipuistot ilahduttavat!
Ihanaa ja nautin vaikka vähän nuutunut ja väsynyt olenkin työviikon jälkeen.
Kiva postaus oli.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä