Iso päätös: Kerronko somessa lasteni oikeat nimet?

”Joku aikuinen sanoi minulle koulussa, että moi Aava, en muista oikeaa nimeäsi”, kuopukseni sanoi yhtenä päivänä ja vähän pyöräytti silmiään. Hän käy 800 oppilaan koulua, jossa kaikki eivät tunne toisiaan.

”Lapseni taitaa olla samassa ryhmässä. Ainakin siinä on joku Aava”, kirjoitti joku äiti minulle.

”Ihana Aava”, kirjoittaa moni usein.

”Käsittämätöntä sontaa kirjoitat”, kirjoittaa joku joskus, mutta onneksi hyvin harvoin.

”Mun nimi ei oo mikään Aava, miksi mun on pakko olla Aava”, tuhahtaa kuopukseni aina välillä.

lasten nimet

Lapsilla käytössä bloginimet

En koskaan käytä vahingossa lapsen oikeaa nimeä.

Kaikilla lapsillani on kolme nimeä. Käytän blogissani esikoisen kolmatta nimeä Matilda, keskimmäisen toista nimeä Henrik ja kuopuksen toista nimeä Aava. Kenenkään kutsumanimi ei siis näy blogissani.

Kun aloin blogata Keliakialiiton Arjen murusia -ryhmäblogissa vuonna 2015, otin lapsista käyttöön nuo nimet. Kun avasin rinnalle tämän oman blogini, pidin samat nimet.

Kun kirjoitan blogipostausta, bloginimet tulevat automaattisesti. En koskaan käytä vahingossa oikeaa nimeä.

Blogissani ja sen somekanavissa lapseni siis esiintyvät silloin tällöin, mutta aina sukunimettöminä ja aina tunnistamattomalla etunimellä.

lasten nimet

Lapsilla säilyy yksityisyys

Jos joku haukkuu minua, olen kiitollinen siitä, että hän ei tiedä lasteni nimiä.

Minä olen valinnut tämän julkisen päiväkirjatyyppisen harrastuksen ja työn itselleni. Toki sitä edelsi juttelut miehen kanssa – hänen hyväksyntänsä asialle.

Minulla on bloggaamisessani tietyt omat säännöt. Lapset hyväksyvät kuvansa ja tekstitkin, jos ne käsittelevät heitä. En julkaise kuvia nukkuvasta, itkevästä tai vähäpukeisesta lapsesta enkä tietenkään vaikka vessassa olevasta lapsesta. Parisuhteemme henkilökohtaisia asioita en tuo blogiin.

En koskaan nolaisi millään tavalla teini-ikäisiäni, vaikka tuohon elämänvaiheeseen liittyvä vertaistuki olisi taatusti kultaakin arvokkaampaa lukijoilleni. En myöskään ota vaikka kuvia lapsen (kaaosmaisesta) huoneesta tai keski-ikäistä kauhistuttavasta vaatetuksesta tai tuo blogiini esille asioita ja huolia, joita käyn heidän kanssaan läpi.

Jos joku haukkuu minua jonkun kirjoittamani tekstin vuoksi, olen kiitollinen siitä, että hän ei tiedä lasteni nimiä. Se tuntuu turvalliselta ja todella hyvältä.

Lapsillani on oma arkensa ja elämänsä koulussa omalla nimellään. Isoissa kouluissa harva tunnistaa heidät blogini kautta. Heidät tunnetaan ihan omana itsenään, omalla nimellään.

Lasteni nimiä googlettamalla blogini ja sen kuvat eivät nouse kuvahakuun.

lasten nimet

Lehtijuttu: keksityt vai oikeat nimet?

Mitä nimiä lapsista käytetään lehtijutussa?

Lapset ovat alkaneet nyt itse sanoa, että he voisivat olla blogissani ihan omalla kutsumanimellään. Oma nimi on tärkeä osa minuutta.

Meidän perhettämme haastatellaan pian lehtijuttuun. Päässäni on käynyt jo monta päivää kova myllerrys. Olen miettinyt, mitä nimiä lapsista käytetään jutussa. Ovatko he jutussa bloginimillään, kun juttu käsittelee myös blogiani?

Journalistisesti ajatellen voi käyttää lehtijutuissa keksittyjä nimiä, jos aihe on arkaluonteinen. Meidän perheemme tarina ei ole arkaluonteinen. Toimittajana itse toivoisin, että haastattelemani perhe käyttää ihan oikeita nimiä.

Lasten nimet

Perheelle nimien käyttö sopii

Ottaisinko käyttöön ne oikeat, lasten rakkaat nimet, joilla kaikilla on tarina?

Monen lapsen tarina on netissä ultrakuvista alkaen. Monesta lapsesta taas ei ole ainuttakaan kuvaa tai tietoa. Kukin tavallaan. Minä kerron jotain, mutta vain vähän pintaa. Blogini keskittyy äitiyden ja naiseuden vertaistukeen. Ei haittaisi yhtään häivyttää oma perheeni siitä kokonaan pois, mutta täältähän minä niitä aiheita ammennan.

Kun lehtijuttu julkaistaan, kerron siitä blogissani. Jos jutussa on oikeat nimet, ne eivät ole enää piilossa. Täytyykö ne pitää piilossa?

Käytänkö jutussa bloginimiä? Käytänkö jutussa oikeita nimiä, mutta jatkan bloginimien käyttöä verkossa? Ottaisinko kaikkialle käyttöön ihan ne oikeat, lasten rakkaat nimet, joilla kaikilla on tarina ja merkitys? Haluaisitteko muuten kuulla ne tarinat?

Perheeltä kysyessä miehelle, Matildalle ja Henrikille ei ole mitään väliä, mitä nimeä käytän. Aava taas ei missään tapauksessa halua olla Aava. Minä vain epäröin.

Muutama tuntemani bloggaaja on alussa käyttänyt lapsista bloginimiä, mutta kertonut sitten oikeat nimet. Näin ainakin Ferdani Family (Lue tästä Pikku Myyn oikea nimi), Maiju.co.uk (entinen Meriannen mielessä) (Lue tästä Mummy Blogger reveals her children’s real names after 7 years) ja Äiti ja Melukylän lapset (Lue tästä Rakkaudella annettu).

Siihen en kaipaa kommenttia, onko ylipäätään tyhmää, että kerron perheemme elämästä netissä. Kunnioitan kaikkia tapoja ja mielipiteitä. Sitä paitsi aloin kirjoittaa blogia ystävilleni ja sukulaisilleni. En koskaan uskonut, että pian kymmenettuhannet lukevat blogiani joka kuukausi.

Kertoisinko minäkin lasten nimet somessa? Kertokaa te muut bloggaajat, miten te päädyitte omaan päätökseenne! Bloggaaja: Kirjoita omasta päätöksestäsi ja linkitä postaukseni mukaan. Kiitos, jos saan kuulla mielipiteitänne!

Kommentit

8 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos viestistästi! Tämä kannustaa ehkä kuitenkin pysymään ajatuksessani, että lehtijutussa voi olla bloginimet. 🙂

Avatar

Minusta lehtijutussa voi olla oikeat nimet vaikka blogissa käyttäisitkin pseudonyymeja. Vaatii kuitenkin aika paljon viitseliäisyyttä noita tietoja eri lähteistä yhdistää. Se voi tuntua nyt lapsistasi siltä, että haluaisivat (tai ettei sillä ole väliä ovatko) oikeat nimensä blogiin, mutta se mikä on netissä, on siellä ikuisesti.

Kuopus voi nyt olla sitä mieltä, että olisi hienoa esiintyä omalla nimellä blogissasi, hän on varmasti ylpeä sinusta ja työstäsi, mutta tuossa iässä mielipiteet vielä muuttuvat. Ja päätös siitä, että haluaa näkyä somessa, ei ole minusta alaikäisen lapsen päätös, vaan vastuullisen vanhemman.

Jos käyttäisit lastesi oikeita nimiä, niin todellakin google ohjaisi blogiisi kun niillä haettaisiin. Ja maailmassa on paljon pahoja ihmisiä, jotka voivat käyttää tietoja väärin, jopa ihan viattomia tietoja joilla ei luulisi olevan mitään väliä.

Avatar

En ole bloggaaja, saanko silti vastata? Mielestäni sun tapa on todella hieno. On paljon bloggaajia, joiden lapsista löytyy todellakin aivan KAIKKI kun googlaa nimen (kuulemma, en ole googlannut mutta pahantahtoiset ihmiset vauva.fi, ylilauta yms palstoilla näistä kirjoittavat). Aava on vielä pieni, hänen mielipide voi muuttua vielä moneen kertaan, olet upeasti onnistunut suojelemaan turhalta julkisuudelta perhettäsi.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos ihanasta kommentistasi!

Avatar

Itse olen halunnut pelata varman päälle: en jaa lapsistani tunnistettavia tietoja verkkoon.
Pidän Kun äiti kelaa Selinan tyylistä esiintyä omilla kasvoillaan, mutta taiteilijanimellä. Samoin lapsilla on ”taitelijanimet” ja kasvot peitettyinä. Lehtijutuissa hän on esiintynyt omalla nimellään, samoin lapset, joten uteliaalle tieto on toki verkossa tarjolla. Mutta blogissa en osaa nimiä saati kasvoja kaivata.
Samoin suosikkini, Nakit ja Mutsi -Päivi jättää kuin huomaamatta lastensa nimet mainitsematta. Melkein jopa seuraajaa häiritsee, kun joku hänen instassaan käyttää lapsista heidän omia nimiään.

Periaatteessa lehtijutun voi taitavasti kirjoittaa vaikka ilman lasten nimiä. Ilman oikeita tai keksittyjä. Voi olla ”x vuotias tytär” tai ”poika”. Jutun arvoa tuskin laskee, vaikkei lapsista käytettäisi minkäänlaisia nimiä?

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Totta hei tuo, että lukija tottuu bloginimiin eikä edes tarvitse tietoa oikeasta nimestä. Kunnioitan kyllä kovasti näiden bloggaajien tyyliä. Jos toimittaja suostuu, niin käytetään bloginimiä!

Avatar

Mielenkiintoinen postaus. Omassa pienessä blogissani käytän koodinimiä ”Pikku-J” ja Vauva. Mutta J ei ole aina pieni ja vauvakin on pian taapero. Heidän oikeita nimiään en tahdo käyttää juurikin googlen takia. Pitäisikö ottaa käyttöön lasten lempinimet? Toiset nimet ovat taas kaukana nykyisistä bloginimistä eikä siinä olisi logiikkaa. Toisaalta blogini ei ole perheblogi ja lapset vain esiintyvät siinä sivussa. Hmmmm.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tai sitten voit ihan vaan keksiä nimet tai käyttää vaikka tyyliin pikkusisko ja isosisko tms. Kiva, että sinäkään et käytä nimiä ja tuet ajatustani.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä