En vie lastani harrastamaan mitään – ja olen siitä huojentunut

Lapsen harrastus vaikuttaa vahvasti koko perheen arkeen. Tiedättehän: jossain perheessä on harrastus joka ilta, kuten bloggaajakollegani Mutsis on -Emilian perheessä. Jossain perheessä on muutama harrastus, jossain ei yhtään.

Harrastuksiin vaikuttavat lapsen ja perheen mieltymykset. Sekin vaikuttaa, mitä harrastusmahdollisuuksia omalla lähialueella tarjotaan. Merkittävää on myös perheen käytettävissä olevat aika- ja raharesurssit.

Sekin vaikuttaa, täytyykö harrastukseen hakea pääsykokeen kautta tai niin, että, Desiren sanoin, äiti on tuskahiki persvaossa asti klikkaamassa ilmoittautumisnappia sillä sadasosasekunnilla, kun ilmoittautuminen aukeaa (mikä on yleensä kesken työpäivän). Lapsen harrastus on vanhemmille täyttä työtä aina ilmoittautumisesta makkaranmyyntiin ja mokkapalojen leivontaan asti!

https://www.kaksplus.fi/blogit/desirenyman/2019/09/22/lastentarvikemyyjan-myyntipuhe-aiheutti-tuskahien-persvakoon-asti/

Lapsen harrastus: toiveena ratsastus

Aava ei harrasta mitään kodin ulkopuolella – mutta hän tietenkin harrastaa!

Jotkut lapset haluavat harrastaa ihan kaikkea. Meidän kahdeksanvuotias Aava ei.

Olen tarjonnut hänelle tänäkin syksynä mahdollisuutta muun muassa voimisteluun, tanssiin, pianotunneille, uintiin, kuvataidekouluun tai partioon tai vaikka moneen niistä. Hän ei halua mitään niistä. Hän haluaa vain alkaa ratsastaa. Ei mitään muuta.

Olen tutkinut tallien tarjontaa ja samalla pohtinut ratsastusta eläintenoikeuksien kannalta, kiitos Jyllannin suomineidon tämän postauksen. Lähitalleilla on joko tunnit ihan hassuun aikaan, kuten kello 15 tai 16, tai vain liian isoja hevosia. Ihan lähimmästä tallista tosin ei olla kysytty vielä, mutta se on to do -listalla. Takeltelen tosin ratsastustuntien hinnankin edessä…

Tällä hetkellä Aava ei harrasta mitään. Tai siis: Aava ei harrasta mitään kodin ulkopuolella – mutta hän tietenkin harrastaa!

Lapsen harrastukset

Lapsen harrastukset

Kotona voi harrastaa vaikka mitä

Harrastukseen ei vaadita kotoa pois lähtemistä ja maksamista!

Välillä kuulee, kun joltain lapselta kysytään, mitä hän harrastaa, että lapsi vastaa, että ei mitään pää painuen ja jotenkin nololla äänellä.

Jos itse kysyn ja saan tuollaisen vastauksen, kysyn kuunteleeko hän musiikkia, pelaako, tapaako kavereita, lukeeko, piirtääkö, tykkääkö leipoa tai katseleeko vaikka leffoja. Mielestäni nekin ovat harrastuksia! Ei harrastukseen vaadita aina kotoa pois lähtemistä ja maksamista!

Aavakin harrastaa vaikka mitä! Ensin hän tietysti leikkii, askartelee ja ulkoilee ensin koulussa ja sitten iltapäiväkerhossa. Sen jälkeen hän on kotona keskimäärin kello 16.30.

Kotona Aava nitoo yhteen monta A4-paperia ja piirtää ja kirjoittaa omia hevos- ja koirakirjoja. Lukiota käyvä isosisko tuhahti, että on epäreilua, että Aavalla on parempi käsiala ja että tämä piirtää paremmin kuin hän.

Aava temppuilee renkaissa joka päivä ja tekee kärrynpyöriä.

Hän lukee Aku Ankkoja, hevoskirjoja ja lasten romaaneja. Hän leikkii pitkäkestoisia leikkejä esimerkiksi Schleich-hevosilla.

Aava myös pelaa naapurin tytön ja pojan kanssa Minecraftia todella taitavasti.

lasten harrastukset

Aavan Taikatyttö-kirjan kuvitusta.

Meidän perheen harrastukset

Henrik harrastaa kolme-neljä kertaa viikossa salibandya.

Matilda harrastaa partiota. Hän lopetti juuri monen vuoden jälkeen pianonsoiton, kun koki, että lukio vie kaiken ajan. Ymmärrän hyvin, se todella vie hänen aikansa.

Henrik harrastaa kolme-neljä kertaa viikossa salibandya ja kerran viikossa pianonsoittoa.

Mies lukee, juoksee ja hiihtää. Minä bloggaan ja harrastan liikuntaa, kun jää aikaa. Yritän saada lukemiselle aikaa arkeen ja ehtiä joskus katsomaan jotain sarjaa telkkarista tai Netflixistä.

Talvisin laskettelemme muutaman kerran kauden aikana.

lasten harrastukset

Viidakkotyttö-kirjan kansi.

Saako tunnustaa: ihanaa näin!

Just ja just ehdimme pestä pyykkiä ja etsiä koulun teemapäivään heijastimia.

Myönnän, että olemme huojentuneita, että Aava ei nyt, ennen kuin talli löytyy, harrasta mitään, mihin meidän pitäisi ehtiä häntä viemään. Itse asiassa se on tosi, tosi ihanaa!

Ehdimme tässä arjessa just ja just ruokakauppaan! Minä en ole koskaan kotona ennen viittä. Just ja just ehdimme pestä pyykkiä, kuljettaa poikaa treeneihin, kysellä kuulumisia ja koealueita, lukea Wilmaa ja etsiä uusia lenkkareita taas pieneksi jääneiden tilalle sekä koulun heijastinpäivään heijastimia, palkintotunnille herkkuja ja askarteluun maitopurkkeja. Siihen kun tulee yhdet kaverisynttärit kello 17 toisella puolella naapurikaupunkia tai lapsen lääkäriaika Taysissa keskiviikkona kello 13.45, niin korttitalo meinaa sortua ihan samantien.

Nautimme koko perhe illan hetkistä kotona. Minä ja Henrik katsomme yhdessä Netflixistä Henrikin valitsemaa sarjaa. Se on meidän äiti-poika-aikaamme. Minä ja mies käymme kävelyllä.

Syömme joka päivä yhdessä koko perhe. Tai no, välillä minä tulen töistä myöhemmin tai Henrik kiirehtii treeneihin, mutta pääasiassa kyllä joka päivä syömme yhdessä.

Lue myös Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Lapsen harrastukset

Heppakuvat Pirkkalan Reipin tilalta.

Jääkö lapsi paitsi jostain, kun ei harrasta?

Lapseni voi olla taitava ja fiksu olematta mukana ohjatussa harrastuksessa.

Välillä ajattelen, että Aava jää jostain paitsi, kun hän on kahdeksanvuotias, eikä ole harrastuksen imussa mukana. Kohta on vaikea päästä enää mihinkään mukaan, kun muut ovat harrastaneet lajia vaikka jo 4-vuotiaasta. Ammattilaisura nyt ainakin taitaa olla kohta jo poissuljettu.

Itse kokeilin pienenä tosi monia harrastuksia, mutta en juurtunut mihinkään. Vain kirjoittaminen säilyi aina, ja siitä tulikin sitten monta eri ammattia: toimittaja, tiedottaja, potilasjärjestön viestinnän asiantuntija, kirjan toimittaja, bloggaaja.

Lapseni voi olla taitava ja fiksu olematta mukana ohjatussa harrastuksessa. Kotisohvalla Aku Ankan lukeminenkin on harrastus, ja tärkeä ja hyödyllinen onkin! Sitä paitsi hän tietää ratsastuksen teoriasta jo todella paljon, vaikka ei ole edes aloittanut tunteja vielä. Hän sen sijaan lukee kaiken hevostiedon, mitä saa käsiinsä.

Henrik ja Matilda taas ovat harrastaneet omia harrastuksiaan jo usean vuoden ajan pitkäkestoisesti. Heidän harrastuksensa määrittävät osaltaan arkea. He ehtivät kuitenkin muutakin: esimerkiksi Henrik muistaa valtavasti Aku Ankasta lukemaansa historiaa. Eikös sekin ole tärkeä taito?

Mitä teillä harrastetaan? Kuinka usein?

Lue myös

Paras päätös ikinä: lopetimme eskarilaisen harrastuksen, vähensimme 11-vuotiaan harrastuksia

Kommentit

6 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Just niin! Pääasia, että lapsi nauttii ja perhe voi hyvin.

Avatar

Meidän tyttö on vasta kaksivuotias, joten harrastuksia ei ole. Tai toki jotkut kaksivuotiaatkin jo harrastavat, jopa yksin ilman että se olisi perheen yhteinen harrastus. Mulla ei ole kiirettä tarjota harrastuksia. Jos joku alkaa jossain vaiheessa kiinnostamaan, sitä voidaan kokeilla. Mutta ylipäätään mulla ei ole mitään tarvetta alkaa suorittaa elämää ja haalia arkea täyteen harrastuksia.

Itse olen harrastanut lapsena ”vain” kuusi vuotta partiota ja kymmenen vuotta pianonsoittoa. Niihin oli helppo kulkea itse, enkä koe menettäneeni mitään, vaikken enempää harrastanut.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Nehän oli hyvät harrastukset sulla 🙂

Avatar

Meillä kolmesta lapsesta vasta esikoinen harrastaa. Pienet ovatkin vasta 1v ja 3v. Harrastaminen menee tosi nopeasti vakavaksi. Meidän 7v aloitti jalkapallon 4v pallokoukussa ja 6v kun alkoi joukkuetoiminta, treenejä oli jo 3krt viikossa ja pelit päälle. Siihen on 10v vaikea tulla mukaan, jos toiset ovat jo pelanneet 6v! Onneksi on myös ns höntsäjoukkueita, mihin pääsee helpommin mukaan vanhempanakin. Mielestäni harastamisen pitää olla juurikin lapsesta lähtöisin 🙂 T. Sari pikkuleijonatblogi.fi

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tuota just mietin, että helposti ajatellaan, että se oma juttu ja suuri innostus pitäis löytyä jo neljävuotiaana. Kaikki eivät vain ole superinnostujia ja se on silti ok. Ei tarttekaan harrastaa intohimoisesti. Ihanaa, että teillä on löytynyt oma juttu. 🙂

Avatar

Ei onneksi 8v vielä tarvitse olla täysharrastaja. Oma poikani liittyi vasta äsken uintiryhmään keksittyään mitä oikeasti haluaa. Hän täyttää 12v. Hyvin kerkiää aloittaa tuollakin iällä. Partio oli aikaisemmin. Uimaan hän pääsee itse kulkemaan joten kaksi iltaa viikossa ei meidän kuskausvuoroa tarkoita. Harrastaa voi ilmankin kauheaa treenirumbaa ja mokkapaloja ja kisareissuja ja ja…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä