En sano olevani yh tai leski, vaikka mies on koko ajan työmatkoilla

Huh mikä syksy! Mies on ollut melkeinpä enemmän työmatkoilla kuin työpaikallaan samassa kunnassa. Olen ollut lähes koko ajan arki-illat yksin lasten kanssa.

Meillä ei ole täällä tukiverkkoja. Lähin tuki on siskoni 160 km:n päässä. Seuraavat tuet löytyvät mummoloista 370 km:n päästä Savonlinnasta ja 400 km:n päästä Punkaharjulta. Olen siis kaikki nämä lapsiperhevuodet ollut miehen työmatkojen ajan lasten kanssa kokonaan yksin.

Olen ollut lähes koko tämänkin syksyn ajan reissuleski ja reissu-yh. Ei kun hetkinen, ei. En ole ollut. En ole ollut leski enkä ole ollut yh. Lue myös Isovanhemmat asuvat liian kaukana

Yh vai ei sittenkään?

Olen vastannut lasten arjen sujumisesta koko ajan yksin, mutta mies on ollut puhelinsoiton päässä antamassa tukea, neuvoja ja ymmärrystä.

Nytkin tänä syksynä, kun kondensiovesiputki valutti vettä ja veden tippuminen kaikui koko talossa, hän vastasi heti WhatsAppissa, että astia alle, no worries. Kun työpäivän jälkeen väsytti kaikki, hän kuunteli puhelimessa. Kun lapsen asiat saivat aivoni solmuun ja mykkyrälle huolesta, hän tuki ensin puhelimessa ja sitten otti livenä viikonloppuna kopin asiasta.

Lasten WhatsAppeissa on isän ja lasten keskusteluja ja emojiketjuja. Kun hän on tullut viikonloppuisin kotiin, hän on jälleen käynyt kaupassa, tehnyt ruokia ja ehdottanut, mitä söisimme seuraavalla viikolla. Hän on vaihtanut renkaita, siivonnut ja paininut lasten kanssa niin kuin aina.

Lue myös Minä en tee koskaan ruokaa. Erotellaanko teillä ”naisten ja miesten työt”?

yh

Älä koskaan sano, että olet reissu-yh

Ystäväni sanoi minulle vasta, että kiitos, että en koskaan sano, että olen reissu-yh tai että minulla on yh-viikko, kun mieheni on poissa. Olen minä sanonut näinä vuosina usein, mutta en sano enää. Ymmärrän, miten sellainen loukkaa heitä, jotka ovat yksinhuoltajia, totaaliyksinhuoltajia, etävanhempia tai yksin arjesta joka toisen viikon vastaavia vuoroviikkovanhempia.

En halua edes ajatella, mitä äskettäin leskeksi tullut opiskelukaverini ajattelee siitä, että joku huutelee olevansa reissuleski, kun mies on muutaman päivän työmatkalla. Todella ajattelematonta, loukkaavaa ja härskiä.

Älä sinäkään enää sano niin. Isot tsempit ja jaksuhalit ja muutkin voimarutistukset kaikille, jotka ovat lasten kanssa yksin syystä tai toisesta, oli se sitten viikonlopun kestävä työmatka tai 24/7/365. Hyvin me vedetään! Muistakaa pyytää apua ystäviltä, naapureilta tai neuvolasta, kun siltä tuntuu!

Lue myös

En osannut hakea apua, vaikka olin ihan loppu äitiyteen

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Minusta on tullut paska mutsi

Eri-ikäisten lasten äitiys on välillä vaikeaa

Arjen isoimmat haasteet koulu- ja teini-ikäisten lasten perheessä

Kommentit

30 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tärkeä pointti tämäkin 🙂 Kiitos!

Avatar

Meillä on aina eletty arkea, jossa isä on joko paikalla tai sitten ?useinmiten) ei.
Elämä pyörii samaa rataa täällä kotona huomimatta siitä, missä kaä kulloinkin on töissä. En ole koskaan tehtyn tästä numeroa myöskään itselleni. Se on ollut enemmän muiden ihmetyksen aihe ”että taasko se on pois”. En ole osannut olettaa saavani tai edes tarvitsevani apua kotiin niinä päivinä tai viikkoina. Uskon, että paljon on kiinni ihan vain omasta asenteesta.
Kun elämä on vähän aina ollut reissuhommia, on arki jo lähtökohtaisesti mitoitettu niin, että se on yhden aikuisen suoritettavissa. Esimerkiksi lasten harrastukset on suunniteltu niin, että kuljetukset eivät käy liian raskaiksi yhdellekään arjen pyörittäjälle.

Avatar

Pointissasi on toki perää. Itse myös olen käyttänyt sekä viikko yh että viikkoleski nimitystä itsestäni ihan lähiaikoina, mutta en koe sen olevan loukkaus näitä oikeasti ja totaalisti oleville… Tai Itse ainakaan en niin ole asiaa tarkoittanut tai käyttänyt sanoessani noin.

Kaikestahan voi toki loukkaantua mutta itse ainakaan en näin kommentoimalla itseäni, halua yhtään ottaa heiltä tai keneltäkään pois mitään tai vähätellä heidän hankalaa tilannettaan.

Itselläni mies on reissussa viikot ja puhelimenpäässä aniharvoin joten hyvin itsenäisiin ratkaisuihin joudun viikon aikana, vaikka ymmärrän sen että viikonlopuiksi palaakin mies kotiin ja ottaa oman aikansa silloin.

Lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com

Ps.
Kaikille paljon jaksamista arkeen ja sen pyörittämiseen:)

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tsemppiä sullekin arkeen!

Avatar

Se, että sinä et koe sen olevan loukkaus (et tietenkään, ethän edes ole yh tai leski!), ei tarkoita että se ei loukkaisi meitä oikeasti yhäreitä ja leskejä. Jos et aidosti halua loukata meitä niin älä sitten käytä itsestäsi kyseisiä ilmaisuja. Koska juuri sitä vähättelyä se on, mitä et omasta mielestäsi tee.
Kerrot, että miehesi on reissussa usein ja puhelimen päässä ”aniharvoin” ja joudut jopa tekemään ”itsenäisiä ratkaisuja” viikon aikana. Nämä seikat eivät tee sinusta yhtään sen enempää yksinhuoltajaa saati leskeä. Sinulla kuitenkin on, kaikista säännöllisistä poissaoloista huolimatta, se mies. Toinen aikuinen. Sinulla on hänen henkinen tuki niinä hetkinä kun hän ei ole fyysisesti läsnä. Voit luottaa siihen, että miehesi tukee sinua niissä ”itsenäisissä ratkaisuissasi” ja muissa arkipäivien tilanteissa vaikkei hän paikalla olisikaan.

Joten, ole ystävällinen ja lopeta kutsumasta itseäsi yh:ksi tai reissuleskeksi mikäli et sitä oikeasti ole ja et halua loukata.

Bloggaajalle kiitos postauksesta.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

💕

Avatar

Kyllä mä tasan kutsun miehen päivystysviikkoja yh-viikoiksi. Kun mies ei ole läsnä, en saa sitä henkistäkään tukea. En voi luottaa siihen, että mies tukee ”itsenäisissä ratkaisuissani” ja muissa arkipäivien tilanteissa. Kun sanon että mulla on taas yh-viikko, en sillä halua loukata ketään, vaan pelkästään kertoa että rankka viikko taas tulossa. Se on sitten niiden ongelma, jotka siitä päättävät loukkaantua. Jos oot yh tai leski, et voi aina olettaa, että kellään muulla ei voi olla rankempaa kuin sulla.

Avatar

Kaikesta sitä voikin mielensä pahoittaa. Mielestäni jokainen voi kutsua omaa arkeaan ihan millä nimellä haluaa. Itse en käytä yh termiä, vaikka usein tuntuuksin että olen ikuinen inttiyhmutsi.

Meillä mies on 100 yötä sotaharjotuksissa vuodessa ja arkisinkin tulee 17-18 aikaan kotiin jos ei siis ole sh, joten ei hänestä juurikaan ole apua 4 pienen lapsen hoidossa. Meilläkään ei ole lähellä apujoukkoja jolta voisi pyytää apua. Isommat lapset pääsee 1-2krt yhdeksi yöksi 3h ajomatkan päähän mummolaan yökylään, muuten olen heidän kanssa koko ajan. Lasten kanssa tehdään lumityöt, kannetaan puuta sisälle ja siivotaan iso talo.

Välillä olen kateellinen eronneille pareille. Silloin saisi viedä lapset joskus yöksi isän luo niin saisi nukkua yön heräämättä. Ja saisi hieman enemmän lastenhoidon tukea. Toivon että arki helpottaa kun lapset kasvaa ja miehelle tulee ikää lisää niin ei olisi sotaharjoituksia enää niin paljon.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ymmärrän hyvin. Meillä jo isot lapset niin suhtautuminen työmatkoihin on eri kuin pienten lasten perheessä. Tsemppiä!

Avatar

Annikalle ihan vaan tiedoksi, että kaikilla yyhoilla ei todellakaan ole sitä mahdollisuutta viedä lasta/lapsia välillä isän luokse yöksi. On olemassa totaaliyhäreitä, joiden lapset eivät syystä tai toisesta näe toista vanhempaansa lainkaan, ei ole tukiverkkoja, kukaan ei tule arkisin 17-18 aikaan kotiin jakamaan kuormaa – näillä vanhemmilla ei ole sekuntiakaan omaa aikaa koskaan. Että todellakaan ei kannata kadehtia tätä elämää…

Avatar

Reijalle ihan vaan tiedoksi, että lue edes tuo artikkeli, ennenkun alat kommentoimaan. Tostahan tossa juuri puhuttiin, josta sinä lähdit arvostelemaan. No ilmeisesti et lukenut edes koko artikkelia.

Avatar

Kiitos tästä kirjoituksesta! Tuo on juurikin se pieni ero, että on joku edes tukena ja puhelinsoiton päässä sekä välillä läsnä.
Itse olen se äiti, jolla on ihana ja rakas lapsi, joka onkin sitten ihan kokoajan vain minun vastuullani.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos! Taemppiä arkeen!

Avatar

Hyvä teksti, johon oli ihan pakko tulla kommentoimaan. Vuosia sitten itsekkin viljelin sanontaa kesäleski tai viikonloppuleski tai sitten marttyyrina ajattelin että mähän olen niinku yksinhuoltaja, kun tottakai omasta mielestäni hoidin ”lähes kaiken”…

Sitten tuli se musta vuosi, mies kuoli ja minusta tuli oikeesti leski ja neljän alaikäisen lapsen yksinhuoltaja. Senjälkeen en ole ystäviltäkään enää kuullut sanoja kesä-/reissu-/viikonloppuleski. En sillä että minä sanoista rikki menisin, mutta ystäviltä ihan hyvää tilannetajua.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos kommentistasi. Osanottoni! Niin se vain on. Elämäntilanteita on monia, ja onnen ymmärtää joskus liian myöhään. 💕

Avatar

Kiitos!
Mun on pitänyt omaankin blogiin kirjoittaa aiheesta, koska tosiaan, lyhytaikainen ”ainoana vanhempana olo” ei ole yksinhuoltajuutta. En käyttänyt itse sitä termiä silloin kun mies asui vakituisesti 4500 kilometrin päässä meistä (ja kävi vain muutaman kerran visiitillä Suomessa), mutta nyt kun olen käytännössä katsoen totaali-yh en oikein jaksa sympata jos joku ”valittaa” viikosta ainoana vastuussa.
Yksinhuoltajuus kun on muutakin kuin se, että on ajan x ainoa aikuinen talossa; se on pitkäaikaisia taloushuolia ja tilastollisesti heikompi sosioekonominen asema lapsille, aina yhdellä ihmisellä koko vastuu ja yhden ihmisen tehtävä periaatteessa kahden työt jne… Hei eikun mä kirjotan tästä omaan blogiin etten tuki koko kommenttikenttää 😀 Mutta kiitos!

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kirjoita ihmeessä! Linkitä mun postaus ja tuu kertoo tänne linkin kanssa, kun postaus on valmis!

Avatar

Mieleni pahoitin kyllä tekstistä minäkin. Mitä ihmettä joku bloggaaja voi tietää siitä millaisia tunteita, jaksamisongelmia ja väsymystä jatkuva yksinolo teettää kullakin? Kun puoliso on aina poissa, se on pahempaa kuin se jos on yh. Kun on yh, ei oletakaan, että kukaan auttaa, silloin asiat järjestetään niin. Kun on puoliso, jolla on 200 reissupäivää vuodessa, joka lomat ja viikonloput makaa ja valittaa väsymystään ja on yksi passattava lisää, olo voi äidistä tuntua siltä kuin kukaan ei maailmassa koskaan huomioisi hänen väsymystään. Typerää kirjoittaa, että reissaava puoliso viikonloppuna hoitaa sitten asioita toisena vanhempana. Varmaan, jos on normaaleissa palkkatyöreissuissa., kokeilepa hetken olla 16 h/pv 360 pv/v likaisia fyysisiä töitä tekevän yrittäjän puoliso. Kaipaan aikoja kun olin totaaliyh. Nykytila on siihen verrattuna sietämätön. Pöljä teksti, kirjoitettu kapeasta näkökulmasta. Totuus on, että kun olet lasten kanssa yksin, oli syy mikä tahansa, elämä voi olla vaikeaa tai olla olematta. Jokainen tilanne on yksilöllinen, mutta kukin kokee ja kullakin on lupa luonnehtia tilannettaan haluamallaan tavalla. Ei tämä nyt herraisä ole mikään kilpailu siitä kenellä on vaikeinta. Ei kukaan voi vähätellä toisen kokemusta.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Tällaista vertailua en tarkoittanut. Kerroin vain omasta kokemuksestani, että itse olen käyttänyt sanaa olevani reissu-yh ja että ymmärrän, että se loukkaa niitä, joilla ei ole ikinä toista vierellä.

Ikävä kuulla rankasta elämäntilanteestastasi. Toivottavasti saatte kunnolla juteltua asiasta ja saat apua arkeesi. Toivottavasti hän ymmärtää, millainen arki sinulla on haluaa tukea ja auttaa sinua.

Tietenkin bloggaajana kirjoitan omasta kokemuksestani ja arjestani, mutta kirjoitan myös Ystäväni tarina -teksejä, joissa kerron toisten tarinan. Laita meiliä [email protected], jos haluat, että kirjoitan vastineeksi tälle sinun tarinasi siitä, mitä arki voi olla.

Avatar

Minusta on leimaavaa väittää, että yksinhuoltajuus = taloushuolet!

Minun tuttavapiirissäni on persaukisesta varakkaaseen sekä yksinhuoltajia että perusperheitä.

Avatar

Siinä ei ole mitään leimaavaa että puhutaan ihan tutkituista asioista:
https://yle.fi/uutiset/3-10146679 -> yksinhuoltajuus lisää tiettyjä riskejä (ja me yksinhuoltajat saamme hartiavoimin tehdä hommia ”nollataksemme” näitä kohonneita uhkia).
Tietenkin kyseessä on heterogeeninen ryhmä, jossa joukkoon mahtuu monenlaista tulotasoa ja taloustilannetta – ihan kuin koko kansaan noin yleensä – mutta tietenkin logiikkakin sen sanoo, että yhden ihmisen tuloilla harrastusten, vaatteiden yms. maksaminen ei ole yhtä kivutonta kuin kahden tuloilla (jos verrataan perheitä, joissa vanhemmilla samanlaiset ansiotasot).
Tällanen ”tunnen upporikkaita yksinhuoltajia”-huutelu on vähän samaa tasoa kuin sanoa ettei rokottaminen kannata kun oma mummon serkun kaima selvisi tuhkarokosta ilman mitään vaivoja, eihän se silloin voi olla vaarallinen.

Avatar

Hei
Mielenkiintoinen kirjoitus
Me asumme ulkomailla ja mieheni on tyon puolesta vuodesta n 1/3 matkoilla
Meilla on kaksi lasta
meillakaan ei tuliverkot paata huimaavat mutta olemme vuosien saatossa paranteet valmisteluja kun mies on matkoilla
Ensinnakin miehellekin se on todella rankkaa olla perheesta pois ja huoli on kova
Olemme ihan saumaton tiimi puhumme myos niista vaikeista tunteista
Nyt vuosien jalkeen olemme loytaaneet hyvan rytmin
TEEmme lasten kanssa myos erityisjuttuja kun isa on poissa eli erilaista laatuaikaa ja tietysti sitten kun perhe koossa perhejuttuja
Aidin tai sen huoltajan vastuulla jolla perhearki on hyvinvointi on ihan etusijalla etta lapsilla ja koko perheella Hyva olo.
Olen itse tiedostanut rajani ja osaan pyytaa lastenhoito apua / henkista tukea/ itseni huoltamista koska tiedan sen olevan ratkaiseva tekija reissuarjessa, tsemppia kaikille !

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiva kun kerroit teidän tarinaa!

Avatar

Aamen.

Avatar

Kummallista keskustelua täällä, vaikka Hanna niin hienosti kirjoitti.

Olin alemmin työmatka-yh noin puolet ajasta. Sittemmin jäin kolmen lapsen ihan oikeaksi yksinhuoltajaksi ja voin sanoa, että kyllä hävettää että joskus puhuin yh-viikoista. Niissä ja oikeassa yksinhuoltajan elämässä on hyvin vähän samaa!

Hienosti Hanna olit oivaltanut sen tärkeän asian, että yksinhuoltajan viikko (kuukausi tai mikä tahansa muu aika) ei milloinkaan pääty siihen, että rakas puoliso saapuu kotiin, tehdään ruokaa, isot ostokset ja kivoja asioita yhdessä. Perjantaina voi havahtua näin parin vuoden jälkeenkin vielä siihen, että alitajuisesti odottaa toista kotiin.. mutta kai se on enemmänkin toivomus siitä, että olisipa joskus taas vierellä joku joka jakaisi tämän kaiken, joku jota odottaa kotiin. <3

Hyvin me pärjätään, kaikkeen ei tarvitse pystyä. Kerran kyllä meinasin vastata koulun HelmiWilma-merkintään unohtuneesta vihkosta, että Kiitos muistutuksesta, taas sait yksinhuoltajan itkemään epäonnistumistaan..

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos Miimi! Olen seurannut hämmentyneenä keskustelua tämän ympärillä somessa. Kertoo vaan siitä, että aihe on arka ja moni on äärirajoilla. En halua väheksyä ketään. Kyllä 2-3 viikkoa putkeen ja esim. vuoden ajan jokainen ma-pe yksin kolmen pienen lapsen kanssa oli myös hiton rankkaa vaikka oli tukena mies puhelimen päässä. Tietenkin yksinhuoltajilla on rankempaa, mutta jokaisen oma kokemus on tärkeä.

Avatar

Erona ”yksinhuoltajilla” ja yksinhuoltajilla on se, että ”yh-viikko” loppuu aikanaan, yh-viikko ei. Mullakin on kolme lasta ja tukiverkko melko olematon. Olispa ihanaa jos tää viikko oliskin ”yh-viikko” eikä yh-viikko.

Tiedän että tätä on vaikeaa reissuleskien ymmärtää, en silti ymmärrä hyökkäävää puolustelua. Se, että mies on väliaikaisesti pois kotoa on hyvin kaukana siitä, ettei miestä ole kuvioissa ollenkaan. Lähinnä koen sen naurettavaksi että nämä viikko-yh:t väittävät itseään yksinhuoltajiksi.

Teillä on Hanna ihana perhe <3 Kerran oon teidät kohdannut ja olitte niin onnellisen oloisia koko porukka.

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Joo, on todella iso ero. En silti vähättele kenenkään arkea lasten kanssa. Kyllä se voi olla rankkaa. Mutta hyvä, jos kukaan ei kutsu itseään yksinhuoltajaksi, jos ei ole sitä.

Oho, hassua, missä näit meidät? Oltiinko me kaikki jossain? Harvoinpa ollaan missään koko perheellä. Ihanasti sanottu, kiitos!

Avatar

Ei tietenkään ole tarkoitus kenenkään muun arkea vähätellä. Kaikilla meillä on omat taakkamme. 🙂

Vastasin sun kysymyksiin ig:n puolella.

Avatar

Ymmärrän pointin mutta koen kommenttien vastakkainasettelun vähän turhaksi, koska perheiden tilanteet ovat yksilöllisiä. Itsellä totaaliyhärinä oli itse asiassa helpompaa ja vähemmän raskasta kuin nyt niin, että on mies, joka on kehittyville alueille sijoittuvan työnsä vuoksi paljon pois, mutta ei todellakaan pysty työreissuilta osallistumaan tai muutamaan viikkoon edes soittamaan. Tavallaan olet velvollinen hankkimaan toisen huoltajan suostumuksen moneen asiaan ja lasten + isäsuhdetta ja isäpuolisuhdetta pitäisi ylläpitää, mutta milläs ylläpidät kun isä/isäpuoli on kotona harvakseltaan. Yhärinä sai yhteiskunnalta joustoja, esim. koti- ja hoitoapua ja tukea sen hankkimiseen, jota ei avioliitossa olevana saa. En sano olevani reissuyhäri, mutta en myöskään allekirjoita sitä, että yhärinä oli raskaampaa ja yhärin asema olisi jotenkin heikompi. Joskus se on jopa itselle parempi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä