Nainen, lopeta itsesi aliarvioiminen, hylkää huijarisyndrooma

Voihan huijarisyndrooma! Mikä meitä aikuisia naisia vaivaa?

”Vitsi miten hyvännäköisiä muffineita!” ”No ei kun nuo koristeet epäonnistui, kauheita!”

”Onpa sulla kiva paita!” ”Ei kun tää on vaan tämmönen vanha, kato, nukkaa hihoissa, ei tätä oikein kehtais enää käyttää.”

”Se Riikka on sellainen tosi hoikka ja nätti, no vähän niin kuin sinä Saara.” ”No just joo, arvaa paljonko oon lihonut kesästä!”

”Tosi hyvin vedetty kampanja, kiitos Leena!” ”Jos oisin vaan ehtinyt, niin oisin tehnyt vielä sen toisen sivukampanjan, ois vaan pitänyt ehtiä!”

huijarisyndrooma

huijarisyndrooma

Saara epäilee, että Jaana v***uilee

Jaana kehuu Saaran ulkonäköä, Saara epäilee, että Jaana v***uilee. Ei kukaan voi sanoa minulle niin tosissaan.

Katja uskoo, että hän ei osaa oikeasti mitään työssään, mutta on niin hyvä teeskentelemään, että muut eivät huomaa.

Tiia uskoo vahvasti, että kuka tahansa äiti olisi parempi hänen lapsilleen. Kukaan muu ei unohtaisi vitamiineja, retkieväitä ja ilmastokasvatusta eikä kukaan muu huutaisi yhtä kovaa. Hän taitaa epäonnistua kaikessa, jää lapsille vielä kovat traumat.

Maijaa hävettää, kun hänen kotinsa ei ole yhtä siisti naistenlehdessä, jota hän ehtii lukea vain vessassa, johon pääsee joskus yksin kolmen lapsen keskellä.

Ilona ei edes muista, mikä on vasemmisto

Sini kokee olevansa tyhmä kuin saapas, koska ei osaa ottaa osaa keskusteluun, joka liittyy kemiaan, maantietoon tai historiaan. Miten hän voi olla niin tyhmä, että ei tajua niistä mitään vaikka ihan varmasti pääsi ne kokeet läpi yläasteella 20 vuotta sitten.

Ilonaa hävettää, kun hän ei taaskaan seurannut eduskuntavaalien vaalikeskusteluja. Mikä häntä vaivaa, kun hän ei edes muista, mitä eroa on vasemmistolla ja oikeistolla?

Heidi on ihan hukassa. Kestovaipat, teippivaipat, housuvaipat, vaipaton vauva, mistä näistä tajuaa, mikä on oikein? Hän tekee kuitenkin väärät valinnat lapsen pyllyn iholle ja luonnolle ja kukkarolle – ja naapurit katsovat pitkään

Johannasta tuntuu, että hän tekee kaikkensa, mutta mikään ei riitä lapsille, miehelle, työnantajalle, omille vanhemmille ja yhteiskunnalle. Miksi tunteja ei voi olla yhtään enempää? Miksi pitää muka nukkua?

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Koska jaan arkeani teille ja te haluatte kuulla siitä kaiken: . 1. Minulla on jalassani pojalleni pieneksi jääneet keltaiset sukat, joissa on nakkeja. En tiedä, ovatko vegaanisia vai lihaisia nakkeja. Tämän vuoksi minua ei kannata kivittää. Vaan ettepä arvanneet, että minulla on nakkisukat! 🧦 . 2. Ostin Ikeasta vauvan kakan värisiä tyynyjä. Perhe on nyt katsellut niitä pari viikkoa. Eivät ole vieläkään toipuneet siitä järkytyksestä, että valkea-harmaaseen kotiin tuotiin vauvankakan sävy. 👶 . 3. Istuin sohvalle ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja tiedättekö mitä: en ole tänä viikonloppuna missään reissussa! Vasta ensi viikolla. 😂

Henkilön Bloggaaja / Yli pyykkivuorten (@hannamaariap) jakama julkaisu

Huijarisyndrooma

Se on naiset huijarisyndrooma. Luulemme, että meistä ei ole mihinkään. Pelkäämme, koska jäämme kiinni siitä, että emme oikeasti osaa mitään. Kohta mies huomaa, että olen huono vaimo, työnantaja, että olen huijaamalla päässyt taloon ja ystäväkin, että minusta ei ole edes ystäväksi.

Huijarisyndroomaan sairastuu useimmiten korkeastikoulutettu nainen, joka ei usko, että on osaava ja pätevä. Yleensä se liittyy työelämään, mutta minä näen, että moni vetää sen kuin peitoksi koko elämänsä päälle. Oikeasti tämä henkilö tekee ihan valtavasti töitä ja ehkä uupuu taakkansa alle.

– On ihan suunnaton häpeä sitten kun ne muut joskus tajuavat, että miten tyhmä mä oikeasti olenkaan, huijarisyndroomasta kirjan kirjoittanut psykologi Tiina Ekman kuvaa Ylen uutisessa
Huijarisyndrooma piinaa korkeasti koulutettuja –”On suunnaton häpeä, jos muut tajuavat, miten tyhmä olen”.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Olen jakanut tämän kuvan aiemminkin, mutta jaan taas. Tältä meillä näyttää nyt joka huoneessa, jopa olkkarissa ja keittiössä. . Syksy on ollut todella kiireinen, mutta ihana. Muistan, miten joskus käytin ja täytin elämääni siivoamiseen. Nyt siihen ei ole mitenkään aikaa. . Yhä ahdistumme sotkusta, mutta annamme enemmän aikaa nukkumiselle, lasten kanssa leffojen katsomiselle ja lukemiselle. . Minä olen tehnyt päätöksen vähentää loppuvuodeksi töitä, jolloin jää tilaa hengittämiselle, juttelulle, lautapeleille, jopa siivoamiselle ja joulufiilikselle. Haluan myös oppia tekemään täydellisiä gluteenittomia sämpylöitä! . Tässä kuvassa parasta on tuo lapsen fiilis. Siihen pyrin! #ylipyykkivuorten #boho #bohohome #koti #kidsroom #life #instalife #finnishblogger #lastenhuoneensisustus

Henkilön Bloggaaja / Yli pyykkivuorten (@hannamaariap) jakama julkaisu

Naiset vaativat itseltään liikaa

Jotenkin tässä ruuhkavuosiarjessa tulee koko ajan vastaan, ja peilistä tuijottaa, naisia, jotka vaativat itseltään ihan liikaa. Samat naiset ottavat jatkuvasti muut huomioon, venyvät joka suuntaan ja täyttävät tiskikonettakin vielä keskellä yötä. Silti he eivät usko, että osaavat ja pärjäävät.

Se on vain tämä aika. Rankat vuodet ja pimeä marraskuu. Kyllä me pystymme, mutta hitsi vie, meiltä odotetaan välillä liikaa. Sanoisin, että se, joka odottaa meiltä välillä liikaa olemme me itse. Kun tasoa laskee vaikka kodin siisteydessä, jaksaa aika älyttömän paljon enemmän.

Keskitytään hengittämään ja laitetaan villasukat jalkaan ja glögi kuumenemaan.

Nyt saa avautua: mikä ärsyttää? Mikä väsyttää? Mistä unelmoit? Millä tavalla jaksat? Ketä ihanaa naista haluat kehua? Jatketaan toistemme voimaannuttamista ja kehumista Facebookissa ja Instagramissa.

Lue myös

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Ei mitään hattaraa vaan oikeaa arkea: laskuja, väsymystä ja täitä

Kommentit

2 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Se on varmasti ihan totta. Siihen päälle ympäristön paineet ja epävarmuus.

Avatar

Se itseltään liikaa vaatiminen kumpuaa lapsuudesta. Varmaan monet niistä, joiden vanhemmat/isovanhemmat on kokeneet sota-ajan, kärsii tästä.
Meiltä on lapsena vaadittu liikaa, ei ehkä tietoisesti, mutta kumminkin huomiota ja hyväksyntää on saanut hakea. Ja kun sitä on jäänyt vaille niin sitä hakee lopun elämäänsä. Kritisoi liikaa itseään, alistuu, vähättelee itseään… ellei osaa pysähtymään miettimään ”mistä nää ajatukset tulee?”.
Opittu huono malli.
Josta kannattaa yrittää oppia pois.

Jokainen saa olla myötätuntoinen itseään kohtaan ja tuntea riittävänsä ja olevansa hyvä ja hyväksytty!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä