Haaveeni ja toiveeni 2020-luvulle

Tervetuloa vuosi 2020 ja 2020-luku! Listasin tämän vuoden ja lähivuosien haaveitani.

Mitä haaveita sinulla on? Tule keskustelemaan blogin Instaan ja Facebookiin, linkit löydät tästä: Insta @hannamaariap & Facebook Yli pyykkivuorten.

2020

Terveys

Pelkään, että joku sairastuu vakavasti.

Pelkään jostain syystä paljon sitä, että joku meistä sairastuu vakavasti. Suurin haaveeni on, että saisimme olla terveitä.

Toivon, että osaan raivata arkeeni tilaa liikunnalle niin, että siitä tulee normaali osa arkeani joka viikko mielellään muutamia kertoja. Toivon, että ymmärrän liikunnan tärkeyden liikuntakyvyn ja toimintakyvyn vuoksi. Juuri nyt en sitä ymmärrä tarpeeksi. En koe saavani liikunnasta mitään iloa enkä siis raivaa sille tilaa, mutta yritän pakottaa itseni opettelemaan säännöllistä liikuntaa tammikuun aikana.

Toivon, että ymmärrän, että uni on uusi musta eikä blogi, some tai kodin siivoaminen vie aina tärkeää osaa yöunista.

sokerittomuus

Lapset

Minun kiireinen ja stressaava arkeni on yhä lastemme ainoa lapsuus.

Vuonna 2020 lapsemme täyttävät 9, 14 ja 17 vuotta. Tiedostan, että tämän vuosikymmenen puolivälissä ja viimeistään lopussa lapsiperhearkemme on ohi. Juuri nyt se ajatus tuntuu haikealta ja surulliselta.

Yritän nauttia perhearjesta ja antaa lapsille turvallisia ja iloisia lapsuuskokemuksia kotona, lasten tapahtumissa ja perheen yhteisissä tekemisissä. Minun kiireinen ja stressaava arkeni on yhä lastemme ainoa lapsuus.

Toivon, että osaan olla rakastava, lempeä ja johdonmukainen kasvattaja eri-ikäisille, kasvaville lapsillemme. Se ei ole helppoa ollenkaan varsinkaan murrosiän keskellä, kun koen olevani usein vain se paska mutsi.

Toivon, että lapset löytävät oman onnensa ja uskaltavat tukeutua vaikeuksissaan meihin – ja me osaamme auttaa oikealla tavalla.

keliakia

Työ

Olen aina se, jolla on vähemmän lomaa kuin muilla.

Rakastan työtäni somen, kirjoittamisen, viestinnän ja journalismin parissa. Olen intohimoinen kirjoittaja, mutta en enää tiedä, riittääkö se minulle. En tiedä, haluanko, että tärkein työkaverini on tietokone ihmisen sijaan.

Sijaisuuksien ja pätkätöiden aallokossa olen välillä ihan tyytyväisenä pikkupurressani ja välillä haaksirikossa. Myönnän, että olen neljän vuoden jälkeen 4 eri työpaikkaa ja 8-9 työsopimusta rikkaampana myös vähän väsynyt. Olen sijaisuuksia tekevänä jatkuvasti se uusi, jolle talon tavat ja työtehtävät selviävät kunnolla vasta vuoden päästä, jolloin jo vaihtuu taas työ. Olen se, joka ei saa välttämättä koulutuksia, perehdyttämiskursseja ja organisaatiouudistusten haastatteluja.

Olen myös aina se, jolla on vähemmän lomaa kuin muilla.

Mietin joka päivä, että haluaisin tehdä töitä lasten kanssa peruskoulussa tai viimeistellä äidinkielen aineenopettajaopintoni. Sitten luen tämän opettajien jaksamisesta kertovan postaukseni ja olen taas lähtöpisteessä.

Viestintäalan työpaikoista on valtava taistelu, joten olen kiitollinen, että saan kuitenkin tehdä tätä työtä, minkä osaan parhaiten, vaikka olenkin sijainen.

Blogi on sivutyöni, mutta enemmänkin harrastus. En suoraan sanoen tiedä, mitä toivon blogini tulevaisuudelta. Rakastan tätä, mutta olen usein valmis sulkemaan blogin ja sen kaikki somekanavat. Tämä työ vie kaiken ajan minkä sille ikinä pystyy antamaan eikä se työ ole aina helppoa. Rakastan sitä silti.

Eniten toivon, että olen onnellinen ja voin hyvin tehdessäni työtä. Se on kai tärkeintä. Haaveilen vakipaikasta, jonka työstä olen innostunut ja missä työyhteisössä minun on hyvä olla.

Lue myös Kaksi vuotta ammattibloggaajana – näin onnistuin

blogipäivä

40 vuotta

Toivon, että kun 40 vuotta tulee täyteen huhtikuun lopussa, pystyn hyväksymään ikäni. Minusta tuntuu, että en pysty siihen, mitä nelikymppisiltä vaaditaan, mutta yritän pyristellä, opetella ja hyväksyä.

Lue myös En ehkä pysty siihen, mitä neljäkymppiseltä vaaditaan

neljänkympinkriisi

Vapaa-aika

Vapaa-ajalta toivon itselleni ymmärrystä antaa aikaa levolle. Toivon, että en vaadi itseltäni niin paljon kuin nyt vaadin kodin, lasten ja eri töiden suhteen. Toivon, että voin vähentää somea ja lisätä kirjan lukua ja vaikka käsitöitä (aloitin juuri elämäni ekat villasukat ja kerralla polvimittaiset tietysti).

Toivon vapaa-aikaan liikuntaa sekä kohtaamisia jokaisen lapseni kanssa erikseen ja rauhassa ja myös ilman sitä, että olen vain se jatkuvasti kasvattava paska mutsi.

Toivon, että ystävyyssuhteeni syvenevät, että saan pidettyä yhteyttä kaukana asuviin ja että ehdin tavata lähellä olevia ystäviä enkä koe yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta usein muuttavana ja usein työtä vaihtavana. Toivon myös, että en kokisi niin paljon syyllisyyttä siitä, että en ehdi tavata ystäviäni tai edes viestitellä heidän kanssaan niin usein kuin toivoisin.

Toivon, että parisuhteemme kestää myös muuttuvan perhetilanteen lasten kasvaessa. Uskon, että se kestää, mutta en pidä mitään asioita itsestäänselvyytenä tässä elämässä. Kaiken eteen pitää tehdä työtä – ja parisuhteen eteen oikeastaan joka päivä.

Haikon Kartano

Haikon Kartano

Ei

Opettelen sanomaan ei asioille, jotka eivät tue jaksamistani tai jotka eivät tunnu hyvältä. Yritän vähentää muiden ihmisten miellyttämisen taakkaa.

teini-ikä

Tulevaisuus

Toivon olevani yhtä onnellinen kuin nyt.

Toivon, että opin vähentämään lihan syömistä runsaasti. Toivon, että saan tehtyä työnä tai rahana hyväntekeväisyyttä hieman enemmän kuin nyt.

Toivon, että olen tulevaisuudessa yhtä onnellinen kuin olen nyt, kun kaikki on hyvin ja minulla on perhe ympärilläni vielä saman katon alla.

Yhteenveto:

Haaveilen kesämökillä kirjan lukemisesta, lettukesteistä, jutteluista miehen ja ystävien kanssa, lasten naurusta, matkoista, kirjoittamisesta erityisesti aikakauslehtiin, ihaniin ihmisiin tutustumisesta, juhlista, sujuvasta arjesta, hyvistä yöunista, keikoista ja teatteriesityksistä, ystäväperheelle kokkaamisesta ja illanvietoista yhdessä, kuoharista hienossa hotellissa, helteestä, uusista taidoista, lasten onnellisuudesta, siitä, että ihmiset uskaltaisivat jutella kanssani ja tutustua minuun ystävänä tästä blogista huolimatta, vanhempien ja appivanhempien seurasta ja terveydestä, rakkaudesta ja halauksista.

Mitä haaveita sinulla on? Tule keskustelemaan: Insta @hannamaaria & Facebook Yli pyykkivuorten.

Kommentit

8 kommenttia
Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos ihana! Ihana kuulla! <3

Avatar

Voisin täysin samaistua omalta osaltani tuohon yhteenvetoon. Juuri tuota haaveilen ja toivon että ihmiset näkisivät todellisen minut sisälläni eivätkä muodostaisi heti mielipidettä ensivaikutelmasta, vaikka sehän se tärkein on ja sitä yritän harjoitella. Realistisia ja maanläheisiä toiveita tulevaisuudelle❣️

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Lisätään listaan yhteiset shoppailut, yhteinen liikunta ja skumpan juominen rannalla kesällä auringon laskiessa. 💗

Avatar

Niin, se teidän ranta on niin oiva paikka kesäskumpille💕 (huomaa monikko😊)

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Ehdottomasti!

Avatar

Kiitos menneestä vuodesta, blogisi parissa viihtyy hyvin ❤ (arjen-suklaasuukkoja.com)

Avatar

Mielestäni sinun kannattaisi kokeilla opettajan työtä, se sopisi luonteellesi (ainakin sen perusteella mitä blogista tulee ilmi). Olen itsekin opettaja ja työssä on myös paljon positiivista, muun muassa nuorista välittyvä energisyys sekä lomat lasten (+ Joskus sitten lastenlasten :D) kanssa yhtäaikaa. Vakipaikkoja ei ole niin helppoa saada, mutta varmasti helpompaa kuin viestintäalalla. Vuoden pätkiäkin saa aika hyvin, ja niillä pääsee hyvin alkuun. Teinien äitinä pärjäisit työssä hyvin, ja noin nelikymppisillä usein on auktoriteettiä enemmän kuin parikymppisillä vastavalmistuneilla. Siispä voin suositella, vähintäänkin kokeilemaan sijaisuuksilla 🙂

Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kiitos, kauniisti sanottu. Jään punnitsemaan sanojasi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä